Aikuinen siili hoidossa

Sairaan siilin pitopaikka

Jos hoidossa on useampi siili, niitä ei saa sijoittaa samaan tilaan tai liian lähelle toisiaan tautitartunnan takia. Siili on myös yksineläjä, eikä ole tottunut elämään ahtaasti toisten siilein kanssa enää poikaspesän jälkeen. Lisäksi vankeudessa dominoivampi yksilö voi estää toista siiliä ruokailemasta. Siili itsekin voi kieltäytyä syömästä, mikäli majoitus ei ole sille mieleinen.

Siilin pesäksi sopii pohjaton pahvilaatikko, johon on leikattu kulkuaukko. Eläinkaupoissa myytävistä vanerisista kaninmökeistä saa myös käyttökelpoisen pesän. Pesän täytetään pohjalle laitetaan taiteltu iso pyyhe. Jos siilillä ei ole haavoja, pesä täytetään sanomalehtisuikaleella. Muussa tapauksessa siilin pesään laitetaan pehmeitä, nukkaamattomia pyyhkeitä, joiden alle se voi vetäytyä turvaan ja lämpimään.

HUOM. Jos siilillä on haavoja, sen pitopaikassa ei saa olla kärpäsiä! Kärpäset munivat haavoihin, toukat kuoriutuvat, kaivatuvat kudokseen ja ryhtyvät syömään sitä.

Sairaan siilin ruokinta

Kun sairas siili tulee hoitoon, sille tarjotaan vettä ja toipilasruokaa. Sairaalle siilille parasta ravintoa on eläinlääkäreiltä saatava Hill'sin a/d tai Royal Canin Recovery -toipilasruoka. Se turvaa välttämättömien rasvojen, vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin.

Vaikka se ei suostuisikaan heti syömään, pidetään lämmintä vettä ja ruokaa jatkuvasti tarjolla. Veden ja ruuan tulee olla lämmintä, jottei siilin aineenvaihdunta hidastu entisestään ja siili ala valmistautua horrokseen.

Hoitoon otettu siili on usein niin huonossa kunnossa, ettei se jaksa juoda tai syödä itse. Nesteen saanti turvataan antamalla siilille ruiskulla hunajalla makeutettua lämmintä vettä. Sitä annetaan varovasti vain sen verran kuin siili suostuu nielemään.

Ruiskulla juotettaessa siili pidetään pystyasennossa ja ruisku viedään varovasti kuonon sivusta, hampaiden välistä suuhun. Jos hampaat ovat tiukasti kiinni, hunajavettä voi puristaa ruiskusta pisaran ikenille, jotta siili voi maistaa, mitä sen suuhun ollaan viemässä.

Juomisesta ja syömisestä kieltäytyvän siilin ikeniin kannattaa levittää hiukan Nutri plus vitamiini-, mineraali- ja hivenainegeeliä.

Siiliä voi houkutella syömään antamalla lämpöisellä vedellä ohennettua toipilasruokaa. Sitäkin voi tarjota ruiskulla. Olisi hyvä, jos sairaankin siilin saisi syömään edes hiukan. Syöttämistä voi koettaa parin tunnin välein.

Siilin annetaan olla rauhassa hoitojen ja ruokintojen välillä, jotta se ei stressaannu tarpeettomasti.

Jos siili ei suostu syömään itse tai ruiskulla tarjottaessa, se on syytä viedä heti seuraavana päivänä eläinlääkärille jatkotutkimuksia varten. Yhdessä eläinlääkärin kanssa harkitaan, onko siilin hoitoa syytä jatkaa vai onko se parempi lopettaa pdempien kärsimysten välttämiseksi.

Jos siili suostuu syömään hyvin, voi syöttöväli olla pitempikin, esim. n. 4 tuntia. Syötöt ajoitetaan samaan aikaan muiden hoitotoimenpiteiden, kuten mahdollisten haavojen puhdistuksen tai lääkkeiden annon yhteyteen.

HUOM. Siiliä on punnittava säännöllisesti joka ilta samaan aikaan. Vain painontarkkailulla selviää se, onko siili toipumassa. Jos siilin paino ei nouse 100 g viikossa, se on edelleen sairas ja tarvitsee lääkehoitoa.

Nälkiintyneen siilin tunnistaa siitä, että sen takapää on niin kapea, että pääpuoli näyttää suhteettoman suurelta.

Kun siili alkaa tervehtyä

Tervehtyvän siilin paino alkaa nousta. 100 grammaan viikossa on jo hyvä merkki toipumisen alkamisesta. Jos painoo alkaa heittelehtiä, kannattaa keskustella eläinlääkärin/neuvojan kanssa esim. loislääkityksen tai antibioottikuurin aloittamisesta/jatkamisesta.

Kun siili syö jo itse, sen toipumisruokaan lisätään kissan kosteaa ruokaa. Kissanmuona on yleensä proteiinipitoisempaa kuin koiranruoka.

Kun siilin paino on vakiintunut, toipumisruokaa ei enää anneta. Kissan säilykeruokaan voi alkaa lisätä liotettua kissan tai koiran kuivamuonaa. Valikoimia on monia, mutta kalaa sisältäviä ruokia on vältettävä. On huomattu, että ne aiheuttavat sinkin puutetta, joka johtaa piikkien pehmenemiseen ja irtoamiseen.

Siilille on hyvä tarjota maksaa sisältäviä säilykeruokia. Ne sisältävät sinkkiä. Silloin tällöin lisäksi voi antaa kypsää jauhelihaa tai kalaa, sekä keitettyä kananmunaa. Kuivamuona- ja säilykeruokia kannattaa vaihdella aika ajoin, jotta taataan monipuolinen vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden saanti.

Pidemmän aikaa hoidossa olevan siilin hampaille voi antaa töitä tarjoamalla osan kuivamuonasta liottamatta. Ne saavat kattaa korkeintaan 1/3 osan kokonaisruuan määrästä. Isoja, pyöreitä raksuja ei saa tarjota tukehtumisvaaran takia.

Hoidossa olevalla siilille ei tarjota kasvisruokaa, sillä siili ei saa siitä tarvitsemaansa energiaa eikä ravintoaineita. Juotavaksi siilille annetaan vain puhdasta vettä, sitä se juo luonnossakin. Siili on hoidossa täysin riippuvainen ihmisen tarjoamasta ruuasta, joten ruuanlaatuun on kiinnitettävä huomiota. Sen ruokkiminen vankeudessa on osoittautunut vaikeaksi, koska se lihoo helposti. Syynä on se, että siilillä on taipumusta syödä juuri niin paljon kuin sille tarjotaan, eikä se saa hoidossa riittävästi liikuntaa.

Liian lihava siili ei vapauduttuaan pysty saamaan omin toimin luonnosta yhtä paljon ja yhtä energiapitoista ravintoa kuin sille on annettu hoidossa. Vapaaksi päästetyt lihavat siilit laihtuvat nopeasti ja altistuvat sairauksille ja loisille. Tukevan siilin on myös vaikea päästä kerälle vaaran uhatessa. Siilin painon ei pitäisi hoidossa nousta yli 1200 gramman.