|
|
| | ► Pe 9.11.2007
Kirjoitin Tiehallintoon siililiikennemerkistä: muualla Euroopassa tunnetaan useita eläimiä liittyviä liikennemerkkejä. Sammakoiden kutuaikaan niiden joukkovaelluksesta Englannissa varoittaa erityinen merkki, Saksassa olen nähnyt lintuemon ja poikasten tien ylikulusta varoittavan merkin ym. Kerroin olevani huolissani Eurooppalaisen siilin (Erinaceus europaeus) vähenemisestä Suomen luonnossa, koska siihen on kaksi pääsyytä: liikennekuolemat ja talvipesien puute. Mitä voitaisiin tehdä, että saisimme siileistä autoilijoita varoittavan merkin sellaisille taajama-alueille, joissa on vielä siilejä ja joissa niitä esim. ruokitaan ja hoidetaan?
Jarkko Peurala Tiehallinnon Asiakaspalvelu-keskuksesta vastasi 19.10.2007 seuraavasti:
"Suomessa on katsottu, ettei pieneläimistä varoiteta maanteillä erikseen. Omalla liikennemerkillä (varoitusmerkillä) varoitetaan sellaisista kohteista, jotka aiheuttavat vaaraa liikenteelle (hirvet, peurat, porot).
Katuverkon osalta liikennemerkkipäätökset tekee se kunta/kaupunki, jonka katuverkosta on kyse."
Lähtökohtana on siis se, että eläimet aiheuttavat vaaraa liikenteelle, ei päin vastoin. Tämä näkökulma ei ole omiaan estämään rauhoitettujen/uhanalaisten eläinten tarpeettomia liikennekuolemia. Lisäksi asenne kertoo ikävästi piittaamattomuudesta. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa siilin tms. eläinten liikennekuolemiin, on ottaa yhteyttä omaan kuntaan tai kaupunkiin siihen elimeen, joka vastaa katuverkosta ja vaatia, että se teettää erityisen liikennemerkin ja pystyttää sen sellaiselle tieosuudelle, jolla esim. siilien tiedetään usein liikkuvan.
► Ma 9.7.2007
Työkaveri kirjoitti viestin lomamatkaltaan: "Eurosiilejä löytyy täältä pohjoisestakin. Viime yönä 6.7. n. klo 24 ajoimme E8-tietä, joka kulkee Torniosta Muonioon ja Ylitornion kohdalla automme editse kipitti siili tien yli. Valitettavasti kamera ei ollut mukana, jotta olisin voinut kuvata hänet."
► Ma 11.6.2007
Luontokauppa haluaa myydä tuotteitaan, mutta miten kaupan tuotteiden valmistajat tuntevat eläinlajeja ja niiden elinolosuhteita? Siilipaidan tekstinä on Erinaceus europaeus, mutta kuva esittää väritykseltään ennemminkin lemmikkinä tunnettua afrikkalaista siiliä (Atelerix albiventris) tai itäistä siiliä (Erinaceus concolor) kuin suomalaista lajia. Oman siilimme naama, kaula ja vatsa ovat ennemminkin ruskeanharmaat kuin valkoiset.
Lisäksi myynnissä olevat suomalaisen valmistajan siilille talvipesiksi tarkoittamat mökit ovat tasakattoisia ja vanerista valmistettuja, mikä tekee niistä liian kosteita ja homeherkkiä turvallista talvihorrosta ajatellen.
Taannoin sain postia perheeltä, jonka jatkettuun katolta tulevaan vesiränniin oli ryöminyt siili. Siilinpoisto-operaatio vaati lopulta jatko-osan katkaisun, oli hankalaa ja tuli kalliiksikin. Huomasin, että Clas Ohlson myy ns. syöksytorven jatkoksia. Automaattisesti auki ja kiinni rullautuvien jatkosten pituus on 1,2 m. Pidempi malli (3,6 m) täytyy rullata manuaalisesti kiinni, mutta sen pää ei ole avoinna, kuten tunnelia muistuttavissa muoviputkissa. Niihin taitaisi siilin olla melko vaikea kömpiä sisään!
► Pe 22.7.2005
Yhä useammin tiedotusvälineissä puhutaan rottien lisääntymisestä kaupungissa ja suositellaan niiden myrkyttämistä. Tämä on herättänyt ihmisissä paitsi paniikkia, myös sen käsityksen, että myrkky valitsee kohteensa ja vain rotat kuolevat. Myrkky levitetään kuitenkin ruuan muodossa, ja tätä "herkkuruokaa" maistelevat kaikki eläimet, myös lukutaidottomat lapsemme ja lemmikkimme. Myrkyn levittämisestä tulisi näet ilmoittaa paikalle kiinnitetyllä varoitustaululla. Näin ei aina toimita, sillä monet tuntuvat ajattelevan, ettei myrkytyksistä tarvitse ilmoittaa - onhan niitä muutenkin vapaasti saatavissa kaupoista.
Ajatellaan, että haittaeläinten tuhoaminen on jokaisen ensimmäinen velvollisuus; onhan ihmiskunnalla hyvä syy muistaa musta surma ja sen aiheuttaja. Ensimmäinen velvollisuutemme on kuitenkin olla luomatta olosuhteita, joiden vaikutuksesta esim. rottien määrä lisääntyy. Helsingissä jokaisella kadunpätkällä metrin välein on ruuan- ja juoman (ja oksennuksen) tähteitä, joita yltäkylläiset ihmiset jättävät jälkeensä - ja joita kaupungilla näyttää olevan yhä vähemmän varaa siivota. Tämän rinnalla tuntuu kohtuuttomalta syyttää rottien suosimisesta esim. ihmisiä, jotka ruokkivat lintuja ja/tai rauhoitettua siiliä. Siili on puutarhojemme merkittävä etanoiden ja muiden tuholaisten torjuja. Valitettavasti juuri etanamyrkyt verottavat muutenkin vähenemässä olevaa siilikantaamme. Eläimiä on mahdollista ruokkia valvotusti ja suurten ruokamäärien heittäminen luontoon on ajattelematonta - tämä koskee myös pientaloalueiden avokompostointia.
Toisen uhkan lapsille, lemmikeille ja luonnoneläimille muodostavat kasvimyrkyt. Nämä orgaaniset yhdisteet eivät nekään valitse kohdettaan, vaan jakavat "suosiotaan" kaikille yhtäläisesti. Niin tapahtui myös Puistolassa radanvarressa Tapulikaupungin vilkkaasti käytetyn kevyen liikenteen väylän tuntumassa, jonne viime viikolla ilmestyi pääkallomerkki kertomaan pujojen myrkytyksestä. Myrkytys tapahtui juuri siihen aikaan, kun orvot siilinpoikaset löytyivät vain muutaman metrin päästä ko. alueesta. Miten käy niiden lapsien, jotka leikkivät pujoviidakossa intiaanileikkejä?
► Tiistaina 12.7.2005 ja lauantaina 16.7.2005 kyseltiin Helsingin Sanomissa Mielipide-osastolla, miksi tieviranomaiset niittävät teiden pientareita ja ns. puistoalueita. Ehdottaisinkin, että tämä niittämisinnostus kohdistettaisiin esim. pujoihin, jotta niiden myrkytystarve vähenisi. Samalla peräänkuulutan vastuullisuutta ja tervettä järkeä kaikenlaisissa myrkytyksissä. Mikä on tärkeämpää: luontomme monimuotoisuuden säilyttäminen vai vähäisten tulppaani-istutustemme ylisuojeleminen?
 |
|
|
|
|
