|
|
| |
|
 Illalla 22. heinäkuuta soitti huolestunut siilipoikasten löytäjä lähikaupungista.
Löytäjä kertoi, että ohikulkijat olivat nähneet tienpenkalla kolme hämmentyneen näköistä siilipoikasta. Yksi niistä oli joutunut jo varislintujen uhriksi. Kaksi muuta poikasta kiersivät puun ympärillä, ikään kuin odottamassa emoaan, joka ei koskaan tullut. Poikaset olivat selvästi joutuneet jostain syystä emostaan eroon, eivätkä selviäisi ilman hoitoa.
Pyysin hakemaan poikaset mahdollisimman nopeasti turvaan laatikkoon. Löytäjä soitti paikan päältä, ettei löytänyt enää kuin yhden poikasen. Voi harmi. Toinen poikanen oli ehtinyt jo lähteä etsimään emoa kauempaa. Poikasen etsinnät jatkuvat edelleen…
Poikueen ainoa todennäköisesti selvinnyt poikanen on nyt hoidossani. Se on kokemuksiinsa nähden hyvässä kunnossa. Tullessaan hoitoon sillä oli nestehukka ja se oli nälkiintyminen, mutta pikku hiljaa vointi alkaa silmin nähden paranemaan. Poikasella on vasta ihan pienet hampaanalut. Se kuuluisi ehdottomasti vielä emonsa vierelle.
Poikanen saa kissanmaidonvastiketta ja Hill’sin a/d:ta lämpimäksi velliksi sekoitettuna. Se on siilipojan mielestä herkullista. Hetkessä on hotkaistu 10 grammaa masuun. Ruokailun jälkeen maistuvat unet lämpöpullon päällä lämpimässä rauhallisessa huoneessa. Ja syömään herätään taas kolmen tunnin päästä… sitä se poikasen elämänalku on.
25.7.2010
Eilen illalla sain iloisen puhelinsoiton. Torstaina hoitoon tulleen poikasen s isar oli löytynyt!
Poikanen oli onnistunut löytämään jotain syötävää henkensä pitimiksi. Ruuan etsiminen oli ollut sille ilmeisen rankkaa, sen nenä on haavoilla ja nestehukka ja nälkiintyminen silmiinpistävää.
Väsynyt poikanen sai nestehukkaan hoitoa. Pienokaisen voimat riittivät vielä syömään mahansa täyteen, kun laitoin sen kuumavesipullon viereen nukkumaan, oli pieni samantien unessa. Kolmen tunnin päästä, kun herättelin sitä syömään, ei pieni ollut vaihtanut edes asentoa, niin väsynyt kulkija oli.
Toivotaan ettei sisarusten vointiin tule takapakkeja ja ne pääsevät vielä vapaaksi.
|
|
 Kevät ja alkukesä ovat tuoneet monenmoista siilipotilasta hoitajille hoitoon. Kesän alussa jalkapotilaat, pääosin uroksia, työllistivät melkein päivittäin. Useimmilla oli tulehtunut jalka niin pahasti ettei siilillä ollut enää toivoa parantua, mutta myös hyviä uutisia on tullut.
Jalkapotilaista ehkä surullisin on äskettäin Pirkanmaalla hoitoon otettu siiliuros. Ystäväni, jolla on asiantuntemusta siileistä, otti siilin löytäjältä hoitaakseen. Siilin hoitoon tulon syy oli varsin erikoinen. Sen takajalat eivät kantaneet, siili veti etutassuillaan itseään eteenpäin. Takajalat tulivat perässä kuin räpylät. Oudointa hoidokissa oli, että se painoi 1470 grammaa ja oli muutenkin erittäin hyvävointinen. Jalatkaan eivät olleet hankautuneet maata vasten hajalle, itse asiassa niissä ei ollut naarmuakaan.
Siili oli hoidossa rauhallinen, suorastaan ylettömän lempeä ja kesy. Se antoi pestä nopeasti likaantuvan mahansa helposti ja muutkin hoitotoimenpiteet sujuivat ilman ongelmia. 
Siilin hoitaja käytti sen eläinlääkärillä. Eläinlääkäri katsoi ensin miten siili käveli lattialla. Sitten siili rauhoitettiin, että eläinlääkäri pystyi tunnustelemaan, mikä siilin jalkojen kantamattomuuden syy voisi olla. Tunnustellessa selvisi, että lonkassa ja polvissa oli muutoksia, lonkka oli murtunut ja polvien nivelsiteet revähtäneet. Siili ei paranisi koskaan niin hyvin, että sen voisi laskea luontoon takaisin. Ainoa vaihtoehto oli siilin lopettaminen.
Heräsikin kysymys, miten lonkkansa murtanut siili voi saada ravintoa niin paljon, että painoi liki puolitoista kiloa, eikä kuitenkaan jalat olleet naarmuilla ollenkaan?
Tulimme siihen tulokseen, että siili on todennäköisesti ollut jo viime syksystä sisällä hoidossa. Siili on lihonut noinkin paljon, koska ei ole lonkkansa kanssa päässyt liikkumaan.
Jos alkuperäinen löytäjä olisi heti viime syksynä siilin löydettyään vienyt sen eläinlääkärille, sen toivoton paranemisennuste olisi jo silloin selvinnyt.
Siili on ollut koko talven ja kevään murtuneella lonkalla lemmikkinä. Helteiden alkaessa on siili saattanut alkaa haisemaan liikaa tai sitten kesäloma matka alkoi eikä siilille ole ollut hoitajaa, joten he päättivät laskea sen vapaaksi. Onneksi siili kuitenkin löytyi ennen kuin se ehti kärsiä luonnossa.
Muistuttaisimme, ettei siiliä saa ottaa lemmikiksi!
Ja kaikki hoidokit on AINA ensin käytettävä eläinlääkärin luona tarkastuksessa.
|
|
Siilien herättyä huhti-toukokuussa alkavat ensimmäiset siilinhoitajien kiireet. Aluksi hoidellaan huonosti horroksesta selvinneitä nälkiintyneitä ja sairaita heränneitä, sen jälkeen liikenteessä loukkaantuneita tai esim. puutarha- ja rakennustyökalujen vahingoittamia aikuisia siilejä.
Juhannuksen molemmin puolin syntyvät poikaset ja tiineillä naarailla on erilaisia ongelmia, varsinkin ensisynnyttäjillä.
Turhan moni poikue menettää emonsa kesken imetyksen ja sellaisia tapauksia on ollut jo useita. Helsingin Tapaninvainiossa huolestunut rouva katseli ikkunansa alla olevaa siilinpesää, josta poikaset kiipesivät pesän päälle ja taas takaisin. Näytti siltä, ettei emo ollut enää tulossa takaisin, sillä se oli ollut poissa jo pitkälti toista vuorokautta.
Poikaset tarvitsevat lämpöä, kunnes ne saavat hiukan enemmän ihraa ympärilleen, joten emo voi viipyä retkillään korkeintaan muutaman tunnin. Alle parin viikon ikäisiä poikasia emo ei jätä kuin hetkeksi. Poikaset ovat riippuvaisia emonsa maidosta vielä viidenkin viikon ikäisinä, jolloin ne lähtevät pesästä etsimään ruokaa emonsa johdolla, mutta palaavat pian takaisin lepäämään, lämmittelemään ja nauttimaan maitoateriansa vaatimattomien hyönteis- ja matovälipalojen lisäksi.
Tapaninvainion poikaset tarvitsivat kiireesti apua. Siispä siilipuhelin soi perjantaina 2.7. ja ryhdyimme pohtimaan, mitä tekisimme. Sillä hetkellä ainoa mahdollinen auttaja oli Korkeasaaren luonnonvaraisten eläinten hoitoyksikkö, jonne siilit täytyi saada kuljetettua. Niinpä rouva soitti Helsingin pelastuslaitoksen eläintenkuljetusyksiköön hälytyskeskuksen kautta. Yksikkö oli vapaana, vieläpä lähellä autettaviaan, joten apua saatiin nopeasti. Poikkeuksellisen iso joukko palomiehiä saapui noutamaan pikkuruisia pelastettavia, sillä sattui olemana hiljainen aika ja muitakin pelastusyksiköitä vapaana.
Kävi niin, että neljä raavasta miestä tutki pesän ja sen ympäristön. He löysivät 6 nestehukkaan, nälkään ja kylmyyteen kuollutta poikasta, mutta pesän päällä sinnitteli yksi onnekas.
Miehet eivät olleet koskaan nähneet siilin pesää, eivätkä niin pientä poikasta, joten niitä haluttiin kuvata ennen lähtöä. Noin sadan gramman poikanen pakattiin lämpimästi pyyhkeiden sisään pieneen pahvilaatikkoon ja pelastusyksikkö lähti ajamaan kohden Mustikkamaan porttia, jonne Korkeasaareen tuotavat eläimet jätetään noudettaviksi.
Tuhannet kiitokset pelastuslaitoksen miehille siitä, että he halusivat tarjota apuaan pienimmistä pienimmällekin! Samoin rouvalle, joka rehellisesti sanoi: "Minä en ole mikään suuri eläinten ystävä, mutta en minä voi jättää niitä kuolemaan. Yhden yön minä unettomana mietin, että mitä tekisin, onneksi keksin katsoa netistä tietoa." Kerrottakoon, että rouva oli valmis myös lähtemään itse Korkeasaareen, mikäli eläinpelastusyksikkö ei ehtisi. Kunpa meillä olisi enemmän ihmisiä, jotka eivät ole suuria eläinten ystäviä!
Sellaisilla hälytysajoneuvoilla, joilla kuljetetaan ihmisiä, ei saa tartuntariskin takia kuljettaa eläimiä. Vastaavasti eläinten pelastusyksikkö voi kuljettaa vain eläimiä. Eläinten pelastaminen ei ole pois ihmisiltä.
Päinvastoin: myötätunto toista lajia kohtaan kertoo, että empatiaa on jäljellä jakaa kaikille. Se on vähän kuin se kuuluisa rakkauden kakku, se, joka ei vähene jakamalla...
|
|
Sunnuntaina 29.5. juoksi naapuri pihaltaan ja kertoi, että suuri, vanhan näköinen siili oli kuollut heidän pensasaitansa alle. "Mies sanoi, että sinulle pitää kertoa, kun sinä pidät niistä huolta. Ja se taitaa olla teidän Töpseli."
Niinhän se olikin "meidän Töpselimme", ensimmäinen hoitosiilini yli 6 vuoden takaa. Vaikka siileillä on tapana liikuskella ja viipyillä elinpiirinsä eri osissa, Töpseli oli aina paikalla ruokintalaatikolla toukokuusta elokuun alkupuolelle, jolloin se vetäytyi horrokseen hyvin syönneenä ja valmiina kohtaamaan talven koettelemukset. Kun se sitten kuitenkin hävisi, huomasimme sen heti. Näinköhän Töpseli osoittaa tilastot oikeaksi, pähkäilimme. Luonnonvaraisen siilin korkein ikä on tilastojen mukaan juuri 7 vuotta. Kun Töpselissä ei näkynyt ulkoisia vammoja, taisi vanhaherra todellakin kuolla vanhuuteen. Sairaalta se ei kuitenkaan ollut näyttänyt.
Nyt on ruokintalaatikossa iso kolo, tyhjä paikka. Sellainen taisi tulla sydämeemmekin.
Lue Töpselin päiväkirja!
|
|
Kuopiosta tuli viesti: "Missä ovat kaikki siilit?? Näin yhden ainokaisen noin reilu kuukausi sitten, nyt ei metsän pohjalla rapistele ketään. Ruokin siilejä läpi kesän pitkälle syksyyn ja esim. viime syksynä siilejä oli jo toista kymmentä, joten olen huolissani kovan talven jäljiltä piikikkäistä kavereistani. Asuinalueellani kyllä käsittääkseni pitäisi olla runsaasti hyviä pesäpaikkoja. Se on niin suurenmoisen persoonallinen eläin, ja vaarassa kadota jo muutenkin, että huolettaa. Ne yleensä tuppaavat pihalle omin päin mutta nyt ei tosiaan metsän pohjalta iltaisin kuulu mitään, ja houkuttimeksi laittamani kissanruuat söi naapurin kolli."
Olemme siilien ystävien kanssa pohtineet usein tätä samaa asiaa, sillä joskus siilit häviävät myös kesken ruokintakauden, eikä niistä näy vilahdustakaan pariin viikkoon tai koko loppukesään. Koska asiasta ei ole tutkittua tietoa, täytyy vain arvuutella:
- naaraat vaeltavat esim. uudelle ruokintapaikalle, joten kun urokset seuraavat niitä, kaikki häviävät
- siilipopulaatio alueella on pienentynyt kriittiseen pisteeseen: uusia poikasia ei ole syntynyt tai ne ovat kaikki menehtyneet, vanhat siilit ovat päätyneet tiensä päähän
- jokin tarttuva tauti on vienyt siilit
- siilejä myrkytetään toisinaan tarkoituksella tai sitten ne syövät rotille jätetyt myrkkysyötit
Viestin lähettämisen jälkeen tuli mieleeni uusi asia, joka on saattanut vaikuttaa siilien katoamiseen:
- alueelle on muuttanut siilin luonnollisia vihollisia, esim. mäyrä/huuhkaja/kettu tai niiden määrä on lisääntynyt
Olisiko jollakulla muitakin selityksiä siilien häviämiseen?
|
|
Sain viestin Turun naapurista: "Olen haltioissani, sillä olen nyt parina iltana nähnyt pihallamme siilin! Yleensä niitä näkee vain yliajettuina - tosin täällä päin en ole nähnyt elävänä enkä kuolleena juurikaan siilejä ennen. Tämä on viiden perheen rivitalo, ja tuolla pihan reunamilla on syksystä asti ollut iso oksakasa. Olenkin ajatellut, että se olisi siilille aika passeli. Nyt on vain huoli kova, sillä lähipäivinä on tulossa lava, jolle mm. tuo oksakasa olisi tarkoitus siirtää. Siilin kesäpesistä ei juurikaan puhuta, mutta voiko siili jo olla tehnyt itselleen "perhekolon" poikasia varten tuohon kasaan, ja nyt se sitten tuhotaan? Innokkaimmat pihan siivoajat kyllä säilyttävät vanhaa autonromua tässä, mutta jos menisin ehdottamaan, että antaa kasan olla siilin takia, vaikka varmuuden vuoksi, saan tuskin kannatusta... Voisiko asiaa jotenkin selvittä ä, että jos siellä pesä on, ettei sitä tieten tahtoen tuhottaisi? Siili tuntuu niin harvinaiselta nykyään, harmittaa. Asialla olisi kiire!"
Vastasin huolestuneelle näin: Mukava kuulla, että siili on näyttäytynyt kotiseudullasi!
Siilinpoikaset syntyvät vasta juhannuksena, joten vaikka emot olisivatkin tehneet jo pesiä risukasaan, poikasia siellä ei voi olla. Sen sijaan siellä saattaa nukkua siili tai useampi päiväunillaan, siilihän on yöeläin.
Ehkä voisit ehdottaa, että kasa purettaisiin varovasti kerros kerrokselta, ja jos pesä löytyy, nostetaan se johonkin suojaisaan paikkaan pensaikkoon, talon tai terassin alle asukkaan kanssa. Siili nimittäin saattaa jäädä pesään piikkipallona, mutta voi myös livistää tiehensä, jos kuulee, että oksakasaan tunkeudutaan. Mökkejä siilille tuskin ehditte rakentaa/hankkia tähän hätään, mutta myöhemmin voisit miettiä sellaistakin vaihtoehtoa. Siili rakentaa uuden pesän, jos vanha tuhoutuu, ja poikasten syntymään on onneksi vielä aikaa.
|
|
Siilintarkkailija Tuusulasta kirjoitti: "Meidän pihallamme kulkee siili jos toinenkin (eilen illalla pari kuherteli kaikessa rauhassa). Minua välillä ihmetyttää, miten nopea siili oikeastaan onkaan, kun ensin näen sen yhden puskan juuressa ja pian se on jo ihan toisaalla. En ole siis päässyt perille, juokseeko siili vauhdilla ympäriinsä, vai onko pihalla usemapia (samankokoisia) siilejä yhtä aikaa. Niinpä kysynkin tällaista: Onko tiedossa, miten lujaa siili voi juosta? Kiitos jo etukäteen vastauksesta. En löytänyt tietoa näiltä sivuilta, vaikka muuten täällä infoa onkin reilusti."
Tässä vastaukseni hänelle:
Toivottavasti näet nimenomaan monta, etkä vain yhden siilin!
Kirjoitimme Tiina Kinnusen kanssa kirjan Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito juuri sen takia, että tiedämme niin vähän siileistä. Siilihän on oikeasti varsin nopea eläin. Sen jalat ovat n. 10 cm pitkät, kun se "ottaa ne alleen" (muuten se kävelee jalat koukussa) ja lähtee esim. hyökkäämään saaliin perään. Silloin sen vauhti voi kiihtyä jopa 2 metriin sekunnissa. Yleisimmin sen nopeus on kuitenkin 30-40 metriä minuuttissa. Siili myös ui ja kiipeilee hyvin eli hoitaessamme siilejä olemme havainneet, että se voi kiivetä jopa 80 cm korkuisen verkkoaidan yli, kunhan vain saa pitävän otteen. Suosittelisin, että jos haluat uutta lisätietoa siilistä, tutustuisit kirjaamme. Siinä on myös hauskoja kuvia, myyttejä siilistä yms. Kirja myytiin viime vuonna loppuun 3 kuukaudessa, mutta lisäpainos on otettu, joten löydät sen kaupoista tai mahdollisesti myös kirjastoista.
Hyvää siilikesää sinulle!
|
|
"Siileillä menossa piirileikki. Toinen kiertää paikallaan ja toinen sitä ympäri.Paikallaan kiertävä tuhisee.Olen seurannut niitä yli tunnin", kirjoitti siilinystävä Urjalasta.
"Siellä on siileillä paritanssi menossa!" vastasin. Uros saattaa todellakin pyöriä tuntikausia naaraan ympärillä; joskus jopa koko yön, jos se on saanut pariutua, ja jää vahtimaan, ettei kukaan toinen kavaljeeri pääse "osingoille".
Viime kesänä minulle tuli hoitoon uros, joka oli uuvuttanut itsensä naarasta kiertäessään ja vartioidessaan niin pahasti, että jäi oikosenaan makaamaan keskelle pihanurmikkoa useammaksi tunniksi. Kolme päivää herra toipui, söi hyvällä ruokahalulla kartuttaen kadonnutta energiaansa ja lähti sitten taas uusiin naisseikkailuihin!
Tämä on tärkeää aikaa siilin elämässä. Näinä aikoina ratkaistaan, kuinka paljon juhannuksen tienoilla syntyy elinvoimaisia siilivauvoja. Talvella hoidossa olleet siilitkin kaipailevat jo vapauteen. Siilinhoitajat Oulusta ja Vammalasta ovat seuranneet, miten tervehtyneet ja talven horrostaneet urokset vilkuilevat herkeämättä aitauksen raoista, josko jokin hemaiseva, pyöreäpeppuinen neitisiili sattuisi sipsuttamaan ohitse. Hoidokkien vapaudenkaipuu ei jää huomiotta, sillä viikonlopuksi lupaillaan hellettä ja siksi ne pääsevätkin vihdoinkin elämään luonnollista siilinelämää.
|
|
Siilejä vietiin vuonna 1974 Skotlannin Uistin saaristoon siinä toivossa, että ne herkuttelisivat mahansa täyteen puutarhojen etanoilla ja kotiloilla. Siilit sopeutuvatkin olosuhteiden ja ympäristön muutokseen hyvin, joten siilikanta levisi saaristossa. Ne eivät kuitenkaan pysyneet tietyssä ruokavaliossa, vaan popsivat myös paikallisten kahlaajalintujen munia. Samaan aikaan lintukannat alkoivat romahtaa ja syyllisiksi ajateltiin siilejä. Niiden uskottiin syöneen pesistä munia lähes lintujen sukupuuttoon saakka.
Vuonna 2003 Skotlantilainen luonnonsuojelujärjestö SNH (Scottish Natural Heritage) alkoi hävittää siilejä tappamalla niitä. Siilejä tuhottiin saaristossa tehokkaasti, niistä maksettiin jopa tappopalkkio.
Saariston siilien kohtalo järkytti monia. Uistin siilien suojelujärjestö UHR (Uist Hedgehog Rescue) alkoi tutkia, olisiko siilejä mahdollista siirtää mantereelle. Lupaavien tutkimustulosten perusteella siilien tappaminen lopetettiin ja niitä alettiin yhteistyössä siirtää mantereelle.
Nyt vuosia myöhemmin siilien siirto-operaatiossa mukana ollut ja siilejä tutkinut Hugh Warwick herättelee Guardianin artikkelissaan (Guardian, 25.helmikuuta 2010) kysymystä, miten paljon siilien poistaminen saarilta elävänä tai kuolleena on tullut maksamaan.
Tämä asia on huolestuttanut myös SNH:n hallitusta, sillä luonnonsuojelijat ovat laskeneet siilien siirtoon ja tappamiseen kuluneen 1,2 milj. puntaa (n. 1,33 milj. euroa). Ja seuraavalle kolmelle vuodelle on jo anottu miljoona puntaa lisää siilien siirtämistä varten.
Saarilta on pelastettu siilejä aikamoinen määrä. Jokainen siirretty siili on maksanut 800 puntaa. Summa kuulostaa suurelta, sillä siilihoitoloissa sairaan siilin ruokkiminen maksaa 5 puntaa viikossa. Niinpä yhden Uistin siilin hinnalla olisi syötetty 160 sairasta siiliä viikossa. Tämä tieto ei varmastikaan ilahduta rahavaikeuksissa ponnistelevia luonnonvaraisten eläinten sairaaloita.
On myös mietitty paljon sitä, oliko siili todellisuudessa lintukantojen romahtamisen aiheuttaja vai onko se vain helppo kohde, jota syyttää. Muilla saarilla, joissa siilejä ei ole, on ollut samantyyppisiä lintukantojen romahduksia.
Olisiko siis syytä tarkistaa kannattaako siilejä siirtää tai tappaa noinkin suurilla summilla. Hugh Warwick uskookin, että luonnonvaraisia eläimiä hoitavilla sairaaloilla olisi hyödyllistä käyttöä kyseiselle rahalle hoito- ja ruokakulujen kattamiseen, saisihan summalla pelastettua valtavan määrän luonnonvaraisia eläimiä.
|
|
Suomen siiliyhdistyksen jäsenlehdessä Siliumissa (syksy 2009) oli mainio kirjoitus tosisiilististä. Jutun oli kirjoittanut Juulia Virtanen. Luonnonvaraisten siilien hoitajat varmaan allekirjoittavat useimmat kohdat, joista poimin tähän vain muutaman. Juulia kirjoittaa: "Tiedät olevasi tosisiilisti, kun...
- huomaat neuvovasi eläinlääkärille, mitä lääkettä siilille kannattaa määrätä
- asuntosi lämpötila hipoo hellerajoja, vaikka ulkona on toistakymmentä astetta pakkasta
- käytät kaikki rahasi siilien ruokaan ja uusiin tarvikkeisiin, vaikka itse kuljet kulahtaneissa vaatteissa ja elät makaronilla
- vaihdat nukkumaan pienenmpään makuuhuoneeseen, jotta siileilläsi olisi enemmän tilaa toisessa huoneessa
- et pysty ohittamaan eläinkauppaa poikkeamatta tarkistamaan siileille sopivien tarvikkeiden valikoimaa
- työkaverisi erehtyvät sinua kuunnellessaan luulemaan, että olet jo useamman ihmislapsen äiti
- sinut tunnetaan kylillä "hullun kissanaisen" sijaan "siilinaisena"
- kun tietokoneesi tai kännykkäsi taustakuva on jo vuosia ollut tavalla tai toisella siiliaiheinen"
|
|
Sain eilen kuulla työkaveriltani, että hänen päiväkodissa työssä oleva puolisonsa kertoi lasten pitävän hurjasti Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjastamme. Kirja on selailtu aivan kuluneeksi ja siitä luetaan lapsille pätkiä - viimeksi kuulemma siilien ruokinnasta. Odotus on pienille vain pitkä. He eivät malttaisi millään odottaa siilien heräämistä!
Lappeenrannasta löytyi eilen siili pakkasesta. Löytäjä kyseli, että oliko toiminut väärin, kun otti siilin talteen. Kiitos vain hänelle, sillä ilman apua siili olisi hyvin nopeasti mennyt horrokseen ja paleltunut kuoliaaksi. Nyt siili löysi hoitopaikan lemmikkisiilejä hoivaavan Miian luota. Toivotaan tällekin Simolle pikaista tervehtymistä, sillä ilmeisesti nälkä herätti piikkipallon kesken kaiken.
|
|
| Helsingin Puistolasta löytyi heinäkuussa 68 g painava poikanen, jolla oli ilmeisesti jonkin puutarhatyökalun (siima- tai ruohonleikkurin) aiheuttamat vammat. Sen molemmista takajaloista puuttui varpaita. Vasemmasta takajalasta oli leikkautunut iho luuhun asti.
|
 |
|
|
|
|
