|
|
| | Minut pyydettiin Eduskunnan eläinsuojeluryhmän kokoukseen 5.3.2008 esittelemään Erinaceus europaeuksen tilannetta Suomessa. Tuolloin puheenjohtaja kansanedustaja Tanja Karpela lupasi, että ryhmän kansanedustajat allekirjoittavat ympäristöministeriölle toimitettavan vetoomuksen siilin julistamiseksi uhanalaiseksi, mikäli teen ko. perustelutekstin. Selvittäessäni sitä, miten eläimet Suomessa päätyvät uhanalaisten listalle, soittelin ympäristöministeriöön.
Vastauksessaan minulle ympäristöneuvos Pertti Rassi kertoi, että ympäristöministeriössä on parhaillaan lausuntopyynnöllä Eduskunnan eläinsuojeluryhmään kuuluvan kansanedustaja Johanna Karimäen siiliä koskeva kirjallinen kysymys ("Siilin luokittelu uhanalaiseksi eläimeksi", 07.05.2008, KK 356/2008 vp). Lämmin kiitos siilin puolesta Johannalle!
Suomessa eliölajien uhanalaisuuden arviointi toteutetaan kymmenen vuoden välein. Ympäristöministeriö asetti Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmän (LAUHA) 24.8.2006. Työryhmä ohjaa seuraavan, vuonna 2010 julkaistavan uhanalaisten lajien luettelon valmistelua sekä eliötyöryhmiä uhanalaisuuden arvioinnissa. Se myös kokoaa yhteen työn tulokset ja toimii asiantuntijana uhanalaisten lajien suojelua priorisoitaessa ja kohdennettaessa.
Eurooppalaisen siilin kohtalon Suomessa ratkaisevat siis nämä kolme:
- siiliä koskevien tutkimusten tulokset
- eliötyöryhmät
- IUCN (International Union for Conservation of Nature) -järjestön arviointi Erinaceus europaeus -lajin uhanalaisuudesta.
Siiliä ei ensinnäkään ole tutkittu Suomessa siinä määrin kuin voisi olettaa rauhoitetun eläimen kohdalla olevan tarpeen. Ympäristöneuvos Rassi totesi, ettei Suomessa ole kylliksi tutkijoita, jotta jokaista rauhoitettua eläinlajia voitaisiin seurata.
Siilin horrostamistutkimusta tehtiin jonkin verran 1960- ja 1970 -luvuilla; 1980-luvulla tehtiin mm. siilin levinneisyydestä pari tutkimusta sekä liikennekuolemista yksi. Näiden jälkeen on on tehty pari suppeampaa tutkielmaa, jotka ovat liittyneet siilin esiintymiseen jollakin tietyllä alueella.
2000-luvulle tultaessa eurooppalaista siiliä koskevaa tutkimusta on tehnyt vain Joensuun yliopiston Biologian laitos vuosina 2004 - 2006. Tämäkin tutkimus - niin arvokasta kuin se onkin - on vain paikallisiin siilikantoihin liittyvää.
Tosiasiassa meillä ei ole minkäänlaista tietoa esim.
- siilien lukumäärästä Suomessa
- siilien kuolleisuudesta Suomen liikenteessä
- siilien kuolleisuudesta ympäristömyrkkyihin
- sisäsiittoisuudesta ja sairauksien leviämisestä tiheissä populaatioissa asutuksen ja liikenteen rajaamilla alueilla eikä
- ilmastonmuutoksen vaikutuksista siilien talvihorrokseen
Tutkimustuloksista ei siis ole apua, mikäli siili halutaan luokitella uhanalaiseksi eläimeksi.
Toiseksi eliötyöryhmistä mikään ei näytä olevan muiden pienten nisäkkäiden kuin liito-oravan asialla. Suomen nisäkäsasiantuntijoilla lienee mahdollisuus vaikuttaa siilin luokittelemiseksi uhanalaiseksi, mikäli heillä on "epätieteellistä rohkeutta" luottaa tavallisten suomalaisten pihahavaintoihin. Kaikkialta Suomesta saadaan samansuuntaisia havaintoja: siellä, missä siilejä oli ennen runsaasti, niitä on nyt vähän tai ei lainkaan. Monilta paikoilta siili on jo hävinnyt parikymmentä vuotta sitten, ja viimeisimmät havainnot kertovat, että siilejä näkyy myös yhä vähemmän teiden varsilla liikenneonnettomuuden uhreina. Tämä hälytti englantilaiset julistamaan siilinsä uhanalaiseksi - mitä tekevät suomalaiset?
Riittävätkö maallikkojen näköhavainnot ympäristöministeriön LAUHA-työryhmälle -varsinkin, kun IUCN:n nykyinen luokitus siilille on "Lower Risk - Least Concern". Uskaltaako Suomi uhmata kansainvälistä tieteellistä arvovaltaa ja perustaa mielipiteensä "kansantieteelle"?
 |
|
|
|
|
