► Pihallamme vierailee siili. Haluaisin antaa siilille ruokaa, mutta en tiedä, mikä sille olisi terveellistä.
Saadakseen riittävästi painoa talven varalle, siili syö kaikkea, mitä edestään löytää: myös epäterveellistä, kuten suolaisia hampurilaisjätteitä ja grillimakkaranpalasia, lisäaineita ja mausteita sisältäviä valmisruuan jäänteitä, maitoa sisältäviä leivänpalasia yms.
Kaikkein terveellisintä siilin on siis syödä sitä, mitä sen on tarkoitettukin luonnosta syövän eli hyönteisiä, etanoita, matoja, satunnaisesti hiiren- ja rotanpoikasia ja raatoja. Janoonsa se juo vettä.
Jos todella haluat auttaa siiliä, tarjoa sille liotettuja kissanraksuja. Niissä on yleensä enemmän proteiinia kuin koirannappuloissa. Kuivana raksut saattavat turvota siilin vatsassa ja aiheuttaa suolitukoksen, johon siili menehtyy, varsinkin, jos se ei saa kylliksi juotavaa. Liotetuista raksuista siili saa myös kipeästi tarvitsemaansa vettä.
Kissanraksuihin voit vielä sekoittaa hieman murskattuja maapähkinöitä. Maapähkinöiden tulisi olla mielellään ihmisravinnoksi kelpaavia, sillä usein linnuille tarkoitetuissa on säilytysaineita tms. haitallisia lisukkeita. Niitä ei kannata antaa linnuillekaan. Koska kyse on hyönteissyöjän ravinnosta, eikä maapähkinöitä siilin ravintona ei ole tutkittu, on suositeltavaa, ettei tarjottu ravinto ole pääasiassa pähkinää.
Ruoka-annokseen voi laittaa lisukkeeksi pari ruokalusikallista rypsiöljyä. Näillä eväillä siili kasvaa poikasesta terveeksi aikuiseksi ja horrostaa menehtymättä talven yli.
Juomaksi käy puhdas, raikas vesi. Se auttaa muitakin luonnonvaraisia eläimiä. Vesi vaihdetaan päivittäin ja kupit pestään.
Siilille annetaan juuri niin paljon ruokaa kuin se haluaa syödä. Jos kuppi on nuoltu tyhjäksi, ruokaa kannattaa lisätä. Kokeile, milloin ruokaa jää, ja laita vastaisuudessa siilille hieman vähemmän. Siili ei liho liikaa, kun se elää vapaana luonnossa, eikä ihmisen ravinto ole sille ainoana energianlähteenä. Se itse voi täydentää ravintoaan kaiken aikaa etsiessään luontaista ravintoaan.
Käsittelethän siilin ruoka- ja vesiastioita hansikkaat kädessä. Pidä siilin ruoka- ja juomakupit erillään ihmisten käyttämistä, sillä jokainen luonnonvarainen eläin (niin lintu kuin nisäkäskin) voi kantaa salmonellaa. Ks. myös siilin ruokinnasta.
► Voiko liotettujen kissanraksujen lisäksi antaa siilille kaurapuuroa?
Kaurapuuro ei kaiketi ole vaarallista, mutta kaurapuurosta siili ei valitettavasti saa kylliksi energiaa. Se pitää kyllä nälän, mutta ihrakerroksen tuottajaksi siitä ei ole. Ja siilin ruokailun päätarkoituksenahan on lihottaa eläin horrostamista varten Suomen oloissa mieluummin yli 700 gramman painoiseksi. Lue lisää...
► Milloin siiliä kannattaa ruokkia?
Ruokinta kannattaa aloittaa keväällä huhti-toukokuun vaihteessa, kun hyönteiset alkavat liikkua ja ensimmäiset siilit ilmestyvät talvipesistään.
Se kannattaa keskeyttää kesäksi, jotta siili saa itse hankkia luonnosta monipuolisempaa muonaa ja aloittaa taas elokuussa, kun siili kerää talvihorrosihraansa. Ei siilin jatkuvasta syöttämisestä haittaakaan ole, sillä imettävät emosiilit menettävät kesäkuukausina painoaan merkittävästi ja niiden on vaikea hankkia sitä takaisin ennen talvea. Kesäisin on kuitenkin huolehdittava tarkasti ruokinta-astioiden ja -paikan puhtaudesta, sillä lämpimällä ilmalla taudit leviävät helposti.
Siili on hyvä ruokkia hämärän tullen, sillä se on yöeläin, mieluiten aina samaan aikaan. Siili oppii ruokinta-ajan. Se syö sen, mikä sille maittaa, mutta muita ei-toivottuja ruokavieraita ajatellen ruuantähteet kannattaa siilien poistuttua korjata pois.
► Meidän pihasiili pitää maidosta, miksei sille saisi antaa sitä?
Siili saa maidosta laktoosi-intoleranssioireita (ripulia, ilmavaivoja ja vatsakipuja), koska siltä puuttuu elimistöstään laktoosia (maitosokeria) pilkkova entsyymi. Sama vaiva on joillakin ihmisilläkin. Jatkuva ripulointi heikentää ennen pitkää siilin kuntoa ja altistaa sen loisille ja taudeille, ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Siiliäidin maidon rasvakoostumus on aivan erilainen.
Siili voi syödä hylatuotteita, joissa maitosokeri on valmiiksi pilkottu. Hapatetuissa maitotuotteissa laktoosia on, mutta sitä on vähemmän, ja siitä syntyvät ongelmat riippuvat yksilöllisestä laktaasin (maitosokeria eli laktoosia pilkkova entsyymi) määrästä. Ei vain ole mitään hyvää syytä tarjota siilille maitotuotteita, koska niistä se ei saa mitään hyödyllisiä ravintoaineita tai rasvaa horrostaakseen ravinnotta 6-8 kuukautta. Siili on hyönteissyöjä ja tarvitsee eläinperäisiä proteiineja (ja saa niitä riittävästi hyönteisravinnosta) kehittyäkseen ja voidakseen hyvin.
Siili ja maito -ajatus on syntynyt silloin, kun vielä pidettiin lehmiä ja laitettiin navettakissoille maitoa lypsyn jälkeen. Silloin samalle kupille tulivat siilitkin, sillä useimmat siilit pitävät maidon mausta ja juovat sitä ainakin janoonsa.
Jos nyt kuitenkin olet antanut maitoa siilille, älä syyttele itseäsi, vaan vaihda maitotuotteet raikkaaseen veteen, jota vaihdat päivittäin.
► Olen kuullut, ettei leipää tai viljaakaan saisi antaa siilille, miksei?
Leipä ja vilja turpoavat siilin vatsassa. Lisäksi ne voivat sisältää maitoa ja suolaa, jotka kummatkaan eivät ole terveellisiä siilille. Viljan ravintoarvo siilille on myös kyseenalainen, sillä siili on hyönteissyöjä, jolle parhaiten sopii sen luonnollinen ravinto ja vasta sitten esim. kissanruoka. Proteiini on välttämätöntä hyönteissyöjälle. Kissanruoka sisältää yleensä runsaasti proteiinia toisin kuin koiranruoka.
► Sivuillasi olet joskus kertonut, että olet antanut poikasille esim. banaania, mansikkaa, kurkkua ja omenaa. Onko siili todellakin kasvissyöjä?
Ei, siili on hyönteissyöjä. Se kuitenkin itse täydentää ruokavaliotaan kasviksilla aina toisinaan: maistelee puutarhassa mm. omenoita ja mansikoita, pureskelee satunnaisesti kasvinituja. Tutkimuksissa asiasta on kuitenkin ristiriitaista tietoa. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että hedelmiä ja kasviksia on joutunut siilin vatsaan sattumalta (esim. omenaa, kun siili etsii omenoista suuhunsa matoja, ja kasvinituja, kun siili nappaa ruohikosta jonkin hyönteisen jne.)
Kun olen hoitanut vankeudessa orpoja siilinpoikasia, olen pääasiassa antanut niille kissan maidonvastiketta siilille sopivammaksi muunnettuna ja myöhemmin, totutellessani niitä kiinteään ruokaan, olen lisännyt siihen ensin a/d-toipumisruokaa ja kissan kastikelihasäilykkeen lientä, sitten haarukalla muhennettua kastikelihaa.
Hoitovankeudessa siilillä on kuitenkin taipumus lihota nopeaa tahtia. Jos siili alkaa lähestyä kilon painoa, vähennän sen ravinnon määrää ja muutan sen koostumusta. Siili kerää luonnossa jatkuvasti muonaa, joten olen sen hyvinvointia ja "mielenterveyttä" ajatellen tarjonnut sille erilaisia kasviksia löydettäväksi ja pureskeltavaksi. Banaani ei kuitenkaan ole sille hyväksi, sillä se lihottaa. Olen vain tehnyt kokeen, syökö siili banaaniakin – kyllä syö ja mielellään: onhan siinä runsaasti energiaa!
► Siilien loishäädössä käytetään usein Ivomecia (nyk. Dectomax). Se on kuitenkin voimakas hermostoakin vaurioittava myrkky. Voiko se tappaa siilin?
Kyllä. Ainetta ei suositella annettavaksi alle 6 kuukauden ikäisille eläimille, joiden kehitys on vielä kesken, sillä Ivomecin vaikuttava aine on keskushermostomyrkky, ivermektiini. Ivermektiinin tarkoituksena on halvaannuttaa loiset niiden aineenvaihdunnan kautta. Koska aikuisen isäntäeläimen veriaivoeste ja keskushermosto ovat jo kehittyneet, ivermektiini ei pääse vaikuttamaan aivoihin.
Joissakin tapauksissa, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole ollut, ja siili uhkaa menehtyä keuhkomatoihin, olen antanut sitä omille yli 200 gramman painoisille hoitosiileilleni eläinlääkärin ohjeen mukaan. Siilit eivät ole menehtyneet - kenties siksi, että siilin kehitys on nopeampaa kuin koiran- tai kissanpennun, joita em. ohje lähinnä koskee. Lisäksi siilien kyky sietää myrkkyjä on hieman korkeampi kuin muiden nisäkkäiden. Tiedän tapauksen, jossa siili on saanut vahingossa viisinkertaisen annoksen ivermektiiniä ja pitkän seurannan aikana ei huomattu, että se olisi vaikuttanut siiliin haitallisesti. Vuosia myöhemmin esiin tulevia vaurioita tosin ei ole voitu arvioida, koska siili päästettiin tarkkailun jälkeen vapaaksi.
Olen kuullut että siilejä on kuollut, mutta arvelen, että kyse on ollut siitä, että eläin on ollut sairautensa takia heikko, eikä sen elimistö ole kestänyt enää lisärasitetta. Erittäin huonokuntoinen siili on ensin saatava "elävien kirjoihin" ruoalla ja nesteytyksellä, ennen kuin sitä lääkitään (poikkeuksena ainoastaan antibiootit, jos paha tulehdus on päätekijänä sairaudessa).
Kirppuihin Ivomec-häätöä ei yleensä suositella. Mutta jos siilillä on muita loisia, kuten punkkeja, keuhkomatoja ja suolinkaisia tai poikkeavan paljon kirppuja, ivermectiini-hoitoa voi suositella.
Suolistoloisiin suositeltavin on Axlur. Se tehoaa suolistoloisiin paljon paremmin kuin keuhkomatoihin. Yksi annos on osoittautunut riittäväksi (annostus 50 mg/kg, mutta vaikeissa tapauksissa aikuisilla voi käyttää tupla-annostakin 100 mg/kg). Lääketehdas suosittelee, että eläimet lääkitään useammin. Niin voikin tehdä ja antaa uuden kuurin kahden viikon kuluttua, jos siilillä on edelleen oireita, kuten yskää, eikä se paino nouse. Axiluria käytetään esim. lääkerehuissa märehtijöillä päivittäin kuukausien ajan.
► Meillä on nyt hieman huoli, kun terassimme menee remonttiin elokuussa, jotta mitenkähän siilimme Sippuran käy - se kun asustelee terassin alla?
Olisiko teille mahdollista tehdä sille talvehtimispesä laudasta? Sivullani kohdassa Pesä on rakentamisohje. Laittaisitte sen pihapiiriin johonkin rauhalliseen kohtaan ja tarjoilut siihen ovensuuhun, jotta Sippura tottuu mökkiin ja osaisi sitten remontin tullessa siirtyä sinne. Jos se ei asetu taloksi, olisitte ainakin antaneet sille mahdollisuuden. Ks. pesän sijoittaminen
► Löytyisikö vinkkejä miten voisi ruokkia siilejä kotipihallaan ilman, että kaikki alueen lokit, varikset ja harakat tuuppaavat osingoille? Mietin katoksen rakentamista, mutta miten saada ruoka ja siilit sisälle ja pitää ovelat linnut ulkona?
Meillä on ruokintalaatikko, jonka alla siilit ruokailevat. Se on n. 30 cm korkuinen ja 1,50 m x 1,50 m kokoinen kumoon kaadettu laatikko (pohjaa ei siis ole), jonka reunoissa vastakkaisilla sivuilla on n. 15 cm x 15 cm kulkukolo. Kulkukoloon johtaa n. puolen metrin pituinen tunneli (ks. kuva).
Ruokintalaatikko on sen verran laaja, että sen sisään muodostuu pimeä tila, jota linnut ja kissat karttavat, mutta joka siileille on mitä mieluisin. Siilit tuntevat olonsa turvalliseksi ja tuovat paikalle mielellään jälkikasvunsakin.
Ruokintalaatikko kannattaisi rakentaa vanhoista laudoista, sillä uudet ja maalatut laudat haisevat voimakkaasti. Sen verran kevytrakenteinen sen täytyisi olla, että sen jaksaa siivotessa siirtää.
Ruokintalaatikon kanteen (siis entiseen pohjaan) on tehty luukku, josta ruokakipot laitetaan sisään. Siilit oppivat tulemaan juuri tiettyyn aikaan, jos ruokinnassa noudatetaan säännöllisyyttä. Meillä siilit ovat laatikossa yleensä jo odottamassa kulhonsa ilmestymistä iltasella klo 21 tienoilla - niin turvalliseksi ne tuntevat siellä olonsa. Kun kulkuaukkoja on joka kulmassa, pääsevät siilit myös toisiaan pakoon, jos riitatilanteita syntyy.
Olen laittanut laatikon alustaksi hiekkaa, jotta saan haravalla kerättyä kakat kätevästi pois - siilit ovat näet melko sottaisia tavoiltaan. On hyvä pitää ruokintapaikka muutenkin siistinä, etteivät taudit (kuten salmonella) ja loiset leviä. Samoin vesi kannattaa vaihtaa päivittäin.
Ruokin siilit yleensä hämärän tullen - siilithän ovat muutenkin yöeläimiä - jolloin linnut ovat jo vetäytyneet yöorsille. Siilien ja kippoihin jäävän ruuan määrää tarkkailemalla olen oppinut, miten paljon ruokaa kannattaa laittaa kuppeihin - tai meillä vanhoihin paistinpannuihin. Leveäpohjaiset paistinpannut ovat käteviä, sillä siilit nojailevat korkealaitaisten kuppiensa reunoihin ja kaatavat ne. Ruokaa ei saisi jäädä aamuksi ja päiväksi esille eli kuppeihin laitetaan vain sen verran muonaa, että se tulee syödyksi yön aikana.
► Tuttavallani on ongelmana pihaan tuleva siili, joka valtaa koirankopin ja koiran ulkoilualueet. Ettei sattuisi vahinkoa kummallekaan, niin kyselen heidän puolestaan, onko jotain "lempeätä " ja luvallista karkotuskeinoa, miten siili saataisiin pois piha-alueelta?
Kiva kun kysyit tuota lempeää tapaa, sillä siili on rauhoitettu eläin, eikä sitä saisi hätyytellä tai siirtää paikasta toiseen, saati tappaa.
Olisiko mahdollista, että tuttavasi laittasi tarjolle vedessä liotettuja kissanraksuja ja vettä koiran alueen ulkopuolelle aina tiettyyn aikaan, mieluummin jo hämärän tultua. Näin siili tottuu siihen, että sillä on oma kulho, eikä sen tarvitse käydä varkaissa koiran kupilla. Koska siileillä on aika tarkat päivittäiset kulkureitit, kannattaisi tarkkailla, mistä suunnasta siili tulee koirankupille ja perustaa ruokintapaikka tälle reitille kyllin kauaksi koiran alueesta.
Vielä olisi tärkeää, ettei koirilla pidetä jatkuvasti esillä ruokaa, sillä sen siili haistaa.
Jos siili etsii talvipesää koirankopista, olisi hyvä, jos sille rakentaisi ihan oman kopin horrostamista varten mahdollisimman kauas koirasta.
► Olen nähnyt siilin suusta tulevan vaahtoa, onko se sairas?
Kun siili kohtaa uuden tai oudon hajun, se aloittaa esim. kylkensä tai jalkojensa nuolemisen, kunnes sen sylki vaahdottuu. Tämän hajuun/makuun sekoittuneen vaahtoavan syljen se levittää sekä karvapeitteelle että piikkeihinsä. Nuoleminen voi kestää jopa 20 minuuttia, mutta se voi olla myös vain hetkellistä. Siitä on useita teorioita, voit tutustua niihin sivulla Faktaa siilistä. ks. myös itsevoitelu.
Jos siili ei nuole itseään, vaan horjuu, makaa paikallaan tai muutenkin vaikuttaa sairaalta, se on voinut saada myrkkyä.
► Milloin ja minne siilin talvipesä kannattaa rakentaa?
Talvipesät kannattaa rakentaa siileille jo keväällä, jolloin kaikki siilit etsivät päiväunipesiä ja juhannuksen tienoilla naaraat synnytyspesiä. Näistä pesistä tulee mahdollisesti myöhemmin niiden horrostamispesiä. Pesien rakentamista ei kannata jättää loppukesään, sillä jo elokuun alussa jotkut riittävästi ihraa keränneet urossiilit vetäytyvät talvihorrokseen. Vain imettäneet naaraat ja poikaset, jotka tarvitsevat paljon lisäravintoa, jatkavat ruuan etsintää myöhään syksyllä.
Kun lämpötila laskee alle kymmenen lämpöasteen, siilit alkavat vetäytyä talvipesiinsä, sillä niiden luonnollinen ravinto, hyönteiset ja toukat ja etanat, eivät enää liiku.
Pesä sijoitetaan hieman muuta maastoa ylemmäksi, ettei sulamisvesi jää siilin pesän pohjalle ja hukuta/jäädytä sitä. Lunta saa ja olisi hyväkin kertyä pesän päälle, sillä se eristää ja lämmittää. Kovin aurinkoiseen paikkaan pesää ei kannata laittaa, mieluummin hiukan syrjemmälle pensaikkoon, jotta pesä ei lämpiä liian varhain keväällä. Liian varhain siilille on se aika, jolloin hyönteiset eivät vielä liiku/lennä ja maa on roudassa matojen tulla esiin.
► Hesarissa kerrottiin, että syöttäkää ja juottakaa (ei maitoa) siilejä, sillä ne kärsivät kuivasta ja kuumasta kesästä. Siksi kysyisin, mikä oli siilillä vika, jonka näin keskuspuistossa eilen. Se teki minuuttikaupalla tasaisen kiven päällä pientä ympyräkehää eli kiersi, kiersi ja kiersi ympyrää...
Siili on sairas kiertäessään ympyrää. Se voi menettää tasapainoaistinsa ja orientoitumiskykynsä mm. sisäkorvan tulehduksen takia. Hoitamattomana se aiheuttaa mm. aivokalvontulehdusta ja kuoleman. Ks. myös tasapainohäiriöt)
Myös neurologinen vamma voi aiheuttaa ko. käyttäytymistä, esim. isku päähän. Muitakin syitä voi olla, mutta ilman eläinlääkärin tutkimusta sitä on vaikea selvittää. Sairaan tai loukkaantuneen siilin voi poimia mukaansa ja ottaa yhteyttä esim. siilien hoitajiin (ks. Auttajat). Belfastin eläintarhassa sokean Reggie-siilin on huomattu pyörivän välillä ympyrää.
► Tiedän, että kesäpaikassani on aikanaan ollut siilejä ihan normaalisti, mutta nykyisin ei näy yhtäkään. Alueella on erittäin runsaasti kotiloetanoita ja oletan, että ne olisivat käypää ruokaa siileille. Voiko siilejä siirtää uusiin asuinpaikkoihin? Miten saisin siilejä?
Siili on rauhoitettu eläin, joten sen siirtäminen on kiellettyä. Siirtoon täytyy aina anoa lupaa alueelliselta ympäristökeskukselta.
Jos siilien liikkeistä asuinseudulla ei ole havaintoja, en voi suositella siilien siirtämistä.
Yleensä siilejä ei ole joillakin seuduilla, koska ne ovat sieltä kuolleet (esim. jonkin taudin takia) tai vaeltaneet pois (esim. etsimään naaraita). Voi olla myös niin, että lähistöllä asuu mäyrä, joka on siilin arkkivihollinen. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että siilit nimenomaan välttävät seutuja, joilla mäyrät majailevat. Siili kulkee pitkiä matkoja - jopa yli 6 km yhdessä yössä - joten sen on mahdollista tutustua erilaisiin alueisiin ja valita niistä parhaimmat itselleen.
Siili kotiutuu ja jää paikalleen, mikäli alue on sille otollinen. Otollinen alue siilin kannalta tarkoittaa sitä, että asutusta on riittävästi, eikä seutu ole liian metsäinen siilille (sehän ei ole syvällä kuusimetsässä selviävä eläin) ja että asutus lisäksi on sellaista, että siilille löytyy talon- ja vajanalustoja sekä lehti- ja risukasoja talvipesien tekemiseen.
Vanha sanonta "kannettu vesi ei kaivossa pysy" koskee siiliäkin: jos sille ei löydy parittelukumppania tai sopivaa pesäpaikkaa ja ruokaa, se lähtee tiehensä!
Siiliä ei voi myöskään viedä sellaiseen paikkaan, jossa se on täysin riippuvainen ihmisen ruokinnasta (esim. saari tai muu eristetty alue). Entäpä jos ihmiset jostain syystä lakkaavat ruokkimasta siiliä, muuttavat seudulta tai sairastuvat, aluetta ryhdytään voimakkaasti rakentamaa tms. ? Tällaista tietenkin tapahtuu kaiken aikaa siilien asuttamilla alueilla, mutta siilejä siirtäessämme olisimme tehneet valinnan siilin puolesta ja vastuu siilien hengestä olisi silloin meidän.
Toisaalta, oletteko kokeilleet ruokkia siilejä? Ne ovat hämärä- ja yöliikkujia, joten niitä on aika vaikea havaita. Voisitteko rakentaa ruokintapaikan (ohjeet siitä ja ruokinnasta sekä paljon muuta löydätte kirjasta Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito ja tutkiskelisitte jätöksistä, onko piikkiheppuja käynyt paikalla? Saattaisitte yllättyä! Siilin nenä on niin hyvä työkalu, että kilometrienkin päästä se saattaa hyvissä tuuliolosuhteissa haistaa tarjoilemienne herkkujen tuoksun.
Mikäli siilejä seudulla on, siilien hoitajat voivat tuoda asuinalueellenne lähialueen siilejä, joita ei hoidon jälkeen ole mahdollista palauttaa takaisin juuri löytöpaikalleen. Myös Korkeasaari tarvitsee tällaisia palautuspaikkoja, joten ottakaa yhteyttä luonnonvaraisten hoitolaan puhelinnumero: (09) 31 03 78 87), kun saatte selvitettyä, että siilejä todella liikkuu asuinalueellanne.
Hoidon jälkeinen palautus kyllä edellyttää, että siilejä ruokitaan vähintään kaksi viikkoa sen jälkeen, kun ne on alueelle tuotu - vaikkei niitä näkyisikään ja ruokakupit pysyisivät koskemattomina. Tämä varmuuden vuoksi, jotta ne löytävät mahdollisimman pian pesäpaikat ja paikat, joista saavat parhaiten myös luonnollisen ravintonsa - ilman, että niiden kaikki aika menee ruuan etsintään. Joka tapauksessa siilit laihtuvat hoidon jälkeen 20–30% , mikä niiden täytyy jälleen saavuttaa plus hankkia sen lisäksi tarvittava horroksesta selviytymispaino. Suomen olosuhteissa, näin ilmastonmuutoksen aikaan, se on mielellään yli 700g. Tällä painolla se selviää turhista heräilystä ja n. 6-7 kk:n jaksosta ilman ruokaa.
► Asun Etelä-Suomessa, täällä on maa jäässä, öisin on pakkasta, eikä päivisinkään ole montaakaan lämpöastetta, mutta siilejä liikkuu jo pihalla. Ymmärtävätkö nämä siilit mennä takaisin talviunille? Onko järkevää alkaa niitä nyt ruokkimaan, meinaan jos ne sitten ruokinnan tähden eivät menekään takaisin nukkumaan?
Siili on itse heräämisprosessissa menettänyt runsaasti energiaa - ja nälkähän sen on alunperin herättänytkin. Se on saattanut kadottaa jopa puolet painostaan, joten se tarvitsee lisävoimia, mikäli menee uudelleen horrokseen. Ellei se saa kerättyä menettämäänsä energiaa - ja mielellään vähän lisääkin - se menehtyy horroksen aikana.
On siis hyvä ruokkia siiliä heti ainakin siihen asti, kunnes maa on päässyt roudasta ja madot ja kuoriaiset liikkuvat. Jos siili ei vaivukaan horrokseen, se ei ole sille vahingollista, koska siili horrostaa vain välttämättömyyden pakosta, kun sen ruokaeläimet eivät liiku. Siili saattaa "hyytyä" uudelleen, jos on tarpeeksi kylmä, mutta selviää siitä lisäravinnon varassa.
► Tuleeko siilit jo keväällä huhtikuussa toimeen ulkona, vaikka öisin onkin vielä pari astetta pakkasta? Lenkillä ollessani, yllätys yllätys, siili käveli tien yli. Siili oli noin 300 metrin päässä asunnoltani eli en ihan heti ehtinyt sitä etsimään (kun ei löytynyt mitään isoa laatikkoakaan mihin se ottaa vielä hetkeksi sisälle ettei kylmety).
Siiliä ei tarvitse ottaa sisälle, jos se touhukkaana menee menojansa, eikä kyhjötä paikallaan sairaan oloisena. Vain silloin, kun siili on loukkaantunut tai sairas, sen voi - ja eläinsuojelulain mukaan täytyykin - ottaa hoitoon. Terve siili täytyy vapauttaa hoidon jälkeen luontoon.
Jos haluat auttaa siiliä, laita siilin reitille illalla hämärän tultua kupillinen liotettuja kissanraksuja ja murskattua maapähkinää (ks. myös ruokinta). Siili saa ruuasta menettämäänsä energiaa takaisin ja voi sitten vetäytyä takaisin levolle, jos ei hyönteisiä tai toukkia ym. sen ruokaeläimiä vielä liiku. Lisäravinto mahdollistaa sen turvallisen horrostamisen.
► Mitä tehdä meidän pihamaalla vierailevalle Siili-Piilille - kivahan se on kun käy syömässä ja tonkimassa meidän nurmikolta (siitä huonosta kohtaa missä nurmikko ei juurikaan ole noussut) madot pois. Mutta Siili-Piili käyttää pihaamme 'ulkohuoneena' eli ulostetta on luonnollisesti sitten koko 'kenturalla' ja jopa pihalaatoituksella. Ilmeisesti matoja piisaa niin paljon, että ulostettakin tulee jo häiritsevässä määrin. Siitä se sitten jää kenkien pohjiin ja kulkeutuu jopa sisälle. En muista ennen tähän ongelmaan törmänneeni vaikka siileihin kylläkin. Onko mitään ratkaisua olemassa?
Siili-Piilillä on ongelma: sillä on nälkä ja näyttää siltä, että sen ainoa varteenotettava ruokapaikka on nurmikollasi. Olisiko mahdollista, että tarjoaisit hänelle jonkin aikaa kulhollisen liotettuja kissanraksuja höystettynä murskatuilla maapähkinöillä? Laittaisit tämä kulhon mahdollisimman kauas pihalaatoituksesta, esim. talon toiselle puolelle? Sama sitten taas syksyllä, kun Piilinkäinen ilmaantuu kakkoineen.
Sanoit, ettet ole aikaisemmin törmännyt tällaiseen ongelmaan. Syy siihen saattaa olla se, että nykyisin siilin ruokapaikkoja on niin vähän ja pihat kasvavat lyhyttä ruohoa ja laattaa. Siili tulee sinne, mistä se helpoimmin löytää ateriansa. Tässä tapauksessa juuri ruohottomalle alueelle, sillä istutetun ja lyhyeksi leikatun nurmikon alla ei ole matoja - siksi me joudummekin itse ilmaamaan ruohikkoa pistelemällä siihen pieniä reikiä!
► Hiukan samaa asiaa, kuten edellä, on kysynyt henkilö, jonka pihalaatoitusta siilit ovat lianneet.
Ensiksi pitäisi puhdistaa laatat siilin omista hajuista. Tuohon kakkojen poistoon vois olla kätevä ympäristöystävällinen ja myrkytön kivisaippua. Sitä on kokeiltu ja se on ihan hyvä puhdistusaine sellaisille pinnoille, jotka voi huuhdella runsaalla vedellä.
Siili voi myös etsiä matoja tms. ruokaeläimiä laattojen välisestä mullasta - onkohan mahdollista laittaa hiekkaa niiden väliin?
Sitten perään kissankarkotetta. Ei siitä ainakaan haittaa ole, mutten tiedä häntä, onko hyötyäkään. Jos ongelma on isolla alueella, se ei taida olla edullinen ratkaisu.
Jos haluaa pitää siilit kokonaan pihaltaan pois, täytyy piha aidata. Tosin aitaaminenkin tulee kalliiksi. Olisiko mahdollista rajata aidalla itse laatoitusalue?
Osan pihasta voisi aidata eli katsoa, mitä reittiä siilit pihaan tulevat ja ko. polun puoleisen piha-alueen voisi rajata esim. pienisilmäisellä verkolla. Sillä tavalla voisi johdatella siilit käyttämään toista reittiä: kun ne joutuvat tekemään mutkan, ne eivät sitten enää tule suoraa päätä laatoituksen poikki ja jää siihen tutkimaan ruokapaikkoja. Ja siilejä ruokkivan naapurin kanssa voisi keskustella, josko siilien ruokintapaikan voisi siirtää sellaiseen paikkaan, että siilit noudattelisivat paremmin niille "näytettyä" reittiä.
Tiina Kinnunen, toinen Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjan tekijöistä, sanoi äskettäin viisaasti: "Vaikka ihminen on ravintoketjun huipulla, me ei voida aina poistaa täältä kaikkea, mistä ei välttämättä tykätä. Suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä myös muita nurmikon tallaajia kohtaan - vaikkakin jotkut tallaajat jättävät jälkiä peräänsä. Ongelmaan voi suhtautua niin monella tapaa: jollekin se varpusen kakka pihakalusteilla on inhottava tahra, toinen saattaa vaan hymyillä, ottaa rätin ja miettiä, jokohan tällä varpusella on pesässä pienet untuvikot ."
Itse ajattelen, että siili puutarhassa tarkoittaa aina vähemmän tuhohyönteisiä, jopa vähemmän hiiriä ja rottiakin, joten ihan vastapalveluksetta siilikään ei jälkiään jätä.
► Yksi siileistä talvehti pihallamme ja nyt niitä käy säännöllisesti 3-4 iltaisin syömässä. Ruoaksi annamme yleensä kissan kuivamuonaa. Liottamattomana. Miksi se pitäisi liottaa?
Ensimmäiseksi tulevat mieleen siilinpoikaset, jotka eivät pysty millään kuivia raksuja syömään.
Toiseksi, kuivat raksut saattavat olla keväällä vielä yöpakkasten aikaan aika karua pureskeltavaa
tokkuraiselle nälkäiselle siilille.
Kolmanneksi, siili pyrkii syömisellä - kuten jokainen - täyttämään masunsa, ja jos se ruokapaikalla täyttää kuivilla raksuilla mahansa, se saattaa koitua sen kohtaloksi muutaman tunnin päästä. Kuivat raksut imevät vatsalaukusta kaiken nesteen ja turpoavat jopa nelin-viisinkertaisiksi. Nesteetön massa ei kulje suolistossa kovinkaan hyvin eteenpäin ja siilille saattaa tulla vakavia suolistovaivoja, jopa kuolo!
Kuivana kautena saattaa siilille tulla myös nestehukka, jos masu on täynnä kuivia raksuja eikä lähistöllä ole vettä. Pihalla kannattaa pitää joka tapauksessa koko ajan vesiastiaa, johon vesi on vaihdettava päivittäin. Pilaantunut, vanha vesi ei ole terveellistä ihmiselle eikä eläimelle.
► Meillä on kaksi koiraa ja nyt siiliemo on tehnyt poikaset piha-alueellemme. Koirat ovat haukkuneet siiliä ja siili murisee niille takaisin kuin pieni terrieri. Koirat eivät kuitenkaan ole käyneet siilin kimppuun. Voinko luottaa siihen, että ne pärjäävät keskenään?
Siiliemon sangen vaisu suhtautuminen koiriin johtuu varmaankin sen läheisestä suhteesta koiriinne. Se on tottunut niiden hajuihin ja ääniin. Siilirouva kuulee jatkuvasti haukuntaa, eikä sitten jaksa ottaa sitä tosissaan, kun haukkujat tulevat korvan juureen huutamaan. Vaarana tässä on, että poikasetkin ovat tottuneet haukuntaan ja pitävät sitä "normaalina, vaarattomana" pihan äänenä. Poikaset saattavat ensi alkuun suhtautua koiriin äitinsä tavoin ylimielisesti. Mutta jos poikanen ei koiran edessä puolustaudu, on se pienellekin koiralle helppo saalis.
Paimen- ja seurakoirat saattavat olla alhaisen metsästysvietin vuoksi suhteellisen helppo kouluttaa sietämään pihassa pyöriviä piikkipalloja. Mutta alkukantaiset sekä alkuperältään metsästyksessä käytettyjen koirarotujen edustajia saattaa joutua vahtimaan pihassa tarkemmin.
Vaikka koira ei aikuiselle siilille haukkua enempää mahtaisi, saattavat sen vaistot herätä testaamaan saalistusta, jos edessä kipittää ja vinkuu siili minikoossa. Silti täytyy muistaa, että jokainen koira alkuperästään huolimatta on yksilö, se saattaa käyttäytyä aivan toisin kuin rotunsa edustajat yleensä. On olemassa myös metsästysviettisiä seurakoiria sekä oraville keinoemona olleita terrierejä.
Jos tietää siilien sekä mahdollisten poikasten liikkuvan pihapiirissä, kannattaa koirien kanssa olla varovainen. Vahinkoja toki sattuu, eikä koiriakaan voi sisälle vangita, se ei ole tarkoitus. Mutta voihan pihapiirin pikaisesti tarkistaa ennen kuin laskee koirat ulos.
► Haluaisimme varmistaa, että pihallamme oleilevat kuusi siilinpoikasta selviytyisivät myös ensi talvesta ja kyselemme, että pitäisikö tehdä useita pesiä vai rivitalotyyppinen pesä vaiko yksi isompi pesä?
Englantilaisissa tutkimuksissa on todettu, että jotkut siilit talvehtivat samassa pesässä, useammin vain kaksi samassa, mutta yleensä siili tekee pesän vain itselleen. Siilit eivät ole erityisen sosiaalisia, joten samassa pesässä talvehditaan luultavimmin vain pakosta - pesää ei ole kaverille löytynyt, joten tungetaan valmiiksi tehtyyn ja mikäli omistaja ei häädä ulos, jäädään sinne.
Vieroitetut poikaset hajaantuvat yleensä kukin omille suunnilleen. Ne saattavat vielä vieroituksen juuri tapahduttua nukkua jonkin aikaa yhdessä poikaspesässä, mutta erakkoja kun ovat, lähtevät sitten etsimään omaa asuin- ja ravintoaluetta. Niiden reviiri on kilometrien laajuinen eli ne kulkevat 3-6 km, jopa yli 10 km yössä aina lähes samaa reittiä, jonka ne ovat valinneet ruokaeläintensä tai ihmisten järjestämien ruokatarjoilujen takia. Sen reitin varrella voi olla useampi nukkumapesä (päiväunipesä) ja siltä kulkureitiltä ne ovat löytäneet itselleen sopivan poikas- tai talvipesänkin paikan.
Talvipesiä tarvitaan useita. Yksi iso ei ole hyvä ratkaisu, mutta jokaiselle ei välttämättä tarvitse omaa pesää tehdä - se voi olla tilan puutteen takia mahdotontakin. Siilit ovat myös nirsoja pesänvalitsijoita; useimmiten ihmisen tekemä mökki ei edes kelpaa, joten noista kuudesta poikasesta jotkut aivan varmasti etsivät talvipesänsä muualta.
Mökkejä on hyvä olla tarjolla, mutta risu-, lehti- ja oksakasat sekä avoimet varastojen ja vajojen aluset saattavat olla mieluisampia siilille kuin meikäläisten kyhäämät hassunhajuiset talot.
Urossiilit taistelevat keväisin herättyään ankarasti naaraista. Ne saattavat vahingoittaa toisiaan pahastikin; puremia voimme joskus luulla koiran tekemiksi. Ei siis kannata ärsyttää niitä liian tiuhaan sijoitetuilla pesillä.
Rakennettuja talvipesiä käytetään sitten myöhäiskeväällä ja kesällä päiväunipesinä ja mahdollisesti myös poikaspesinä. Tästä viime mainitusta syystäkään pesiä ei saisi sijoittaa liian lähelle toisiaan (esim. rivitalomaisesti), sillä emo tarvitsee synnytyspesäksi suojaisen paikan, jossa poikasia häiritään mahdollisimman vähän.
► Pihassamme käy päivittäin 1 - 4 siiliä syömässä kissan kuivamuonaa. Yksi niistä "puhisee" toisille (jotka eivät siitä pahemmin piittaa). Onko se eri porukkaa kuin muut? Se ei meinaa malttaa syödäkään kun se vaan puhisee.
Siili se puhisee samasta syystä kuin ihmiset, kiroilee ja kiukuttelee - tällä kertaa sitä, että mitä siinä mutustatte, tämä on minun ruokapaikkani!
Se yrittää olla pontevaa, mutta kuten jo huomasit, se on varmaan nuori uros, eikä ketään vanhempaa kiinnosta, mitä sillä on mielessään. Kiima-aikana urossiilit puhisevat ankarasti ja ottavat joskus rajustikin yhteen purren toisiaan, joskus pahastikin, mutta kiima-ajan ulkopuolella kyse on mielestäni enemmänkin vain isottelusta!
Kosiomenoissa puhiseva puolisko on lähinnä naaras. Naaras torjuu intohimoisen kosijan kiertymällä keräksi tai estelemällä sen pääsyä peräpäähänsä ja samalla ilmaisemalla paheksuntaansa tuhinalla ja puuskahduksilla. Usein ääntely on todella voimakasta, ikään kuin pienehkö veturi menisi pusikoissa.
Kun naaras kyllästyy olemaan kerällä, se juoksee jonkun matkaa uros perässään ja pysähtyy taas ja ryhtyy keräksi. Tätä kiukuttelua voi jatkua tunteja, jopa koko yön - toisinaan siilipari vielä puolilta päivin mittelee siitä, pitäisikö naaraan olla suosiollinen vai ei.
Lopulta naaras saa tarpeekseen leikistä ja avautuu epäystävällisestä pallosta ja antautuu urokselle, joka on jo lopen uupunut. Tällä tavalla naaras varmaankin pyrkii selvittämään, kuinka terve ja voimakas uros on ja miten hienoa jälkeläisjoukkoa valmis siittämään.
► Kuinka paljon siilejä Suomessa on?
Kukaan ei tiedä tarkkaan Suomen siilimäärää. Siilien levinneisyyttä on jonkin verran tutkittu, mutta lähimainkaan tarkkaa määrää ei tiedä edes Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo. Joensuun siilitutkimuksessakin on keskitytty kyseisen alueen siilipopulaatioon ja pääpaino on siilin käyttäytymisessä kaupunkialueella.
Jokamiehen havainnoista voi kuitenkin päätellä, että siilien määrä on vähenemässä kaikkialla Suomessa. Ihmiset kertovat, miten siilejä kävi syömässä, kun he olivat lapsia. Toisaalta siilien ruokkijat saattavat saada jopa kymmeniä siilejä ruokavieraakseen, mikä kertoo siitä, ettei siilien elinpiirillä ole kylliksi syötävää ja kaikki kerääntyvät ainoan tarjoilun äärelle.
Suurimpia syyllisiä siilien häviämiseen ovat liikenne ja talvipesien puute. Tienvieriltäkin ovat kuolleiden siilien raadot alkaneet hävitä. Se on selkein merkki siitä, että siilit ovat häviämässä.
Satojatuhansia siilejä kuolee Saksan liikenteessä vuosittain. Kukahan ottaisi tutkiakseen suomalaisten siilien lukumäärän ja myös kuolleisuuden? Helsingin yliopiston eläintieteellisen museon tilastot ovat varsin suppeat, elleivät tavalliset ihmiset ala aktiivisemmin viedä havaintojaan kuolleista, sairaista ja vahingoittuneista eläimistä Hatikka-tietokantaan.
Vakavaa tutkimusta tarvitaan kipeästi: ilman sitä on vaikea osoittaa, onko rauhoitettu Erinaceus europaeuksemme todella uhanalainen vai ei.
Sinä voit auttaa siilikannan laskennassa merkitsemällä siilihavaintosi Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka-tietokantaan!
 |
