Horrostuttaminen

Joskus käy niin, ettei hoitosiilin paino ehdi nousta tarpeeksi, jotta se voitaisiin vapauttaa luontoon syksyllä. Voi olla, että siili tarvitsee myös jostain muustakin syystä majoituksen talven ajaksi, kuten lumien aikaan löytyneet apua tarvitsevat siilit. Tervettä hoitosiiliä ei tarvitse pitää koko talvea hereillä, sen voi laittaa horrostamaan talven ajaksi.

Kun siiliä valmistellaan horrostamaan, sen täytyy olla terve ja painaa yli 800g, mieluiten jopa lähempänä kiloa. Ihmisen tarjoama horrostamispaikka ei vastaa luonnonoloja, joten on parempi, että siilillä on varmuuden vuoksi tarpeeksi vararavintoa (rasvakerrosta) olosuhteiden ollessa kehnommat kuin luonnossa.

Hoitopesän vaihtaminen suurempaan on tärkeää siilin selviytymisen kannalta. Liian pienessä pesässä siilillä ei ole ympärillään kylliksi lämmittävää eristysmateriaalia, joten se kuluttaa tarpeettomasti energiaa lämpimänä pysymiseen. Samalla häviää sen elintoimintoja ylläpitävä rasvakerros, jota se tarvitsee pitkän, kuukausia kestävän horroksen aikana.

Keväistä siivousta ja pesän siirtämistä varten pesän pohjalle laitetaan tukeva levy tai vaikka sängynaluslaatikko (80 x 60cm), josta on siilin kulkemista varten leikattu yksi reuna pois. Pesän pohja on hyvä suojata myös silloin, jos maaperä on niin vetinen, että pesätarpeet kostuvat jo muutamassa päivässä. Laatikon pohjalle tai levyn päälle laitetaan ensin kerros hiekkaa tai soraa. Muukin puhdas ja myrkytön, nestettä hyvin läpäisevä materiaali sopii. Soran päälle laitetaan n. 5 cm kerros kuivaa multaa. Lopuksi laitetaan pesä paikoilleen ja pesä täytetään pesätarpeilla.

Ks. Pesän rakentaminen ja pesämateriaalit sivulta Talvipesän rakentaminen

Sanomalehtisuikaleita ei saa käyttää horrostamispesässä, sillä sanomalehti vettyy ja valuu pesän pohjalle.


Aluksi siilin tilan lämpötilaa vähitellen alle +10 asteeseen. Siilin voi myös tässä vaiheessa siirtää valmiiksi viileään varastoon, autotalliin tai puuliiteriin, johon sille on rajattu vanereilla tai verkolla tila. Tarvittavaa lämpötilaa voi pitää yllä siirrettävällä patterilla.

Kun siili on totutellut n. viikon ajan viileämpään, lisälämmön voi ottaa kokonaan pois. Siilin tilassa saa olla yhtä kylmää kuin ulkonakin. Mitä viileämpää on, sitä lämpimämmän pesän siili tarvitsee.

Siili tekee heinistä lämmittävän ja eristävän kiepin ympärilleen.

Jos pohjalla käytetään muovista laatikkoa, täytyy pesän päällä olla katos, ettei vesi jää seisomaan laatikkoon ja kastele pesätarvikkeita.

Siilille pidetään ruokaa tarjolla niin kauan kuin se pysyy hereillä. Ruokintaa ei saa lopettaa viileään siirrettäessä. Ruuan läsnäolo ei pitkitä siilin horroksen aloittamista. Pikemminkin sen puuttuminen saa siilin pysymään hereillä, mikäli se ei tunne olevansa vielä valmis horrokseen. Jotkut siilit vaipuvat horrokseen, kun lämpötila laskee alle kymmenen asteen, mutta jotkut ovat hereillä vielä muutamassa pakkasasteessakin. Horrokseen vaipuminen on hyvin yksilöllistä.

Siili heräilee (myös luonnossa) normaalistikin 7-10 vrk välein, sillä se poistaa rasvan palamisesta syntyvää nestettä virtsaamalla. Hoitosiilit käyvät usein katselemassa pesän ulkopuolella, joko kevät olisi koittanut. Heränneelle siilille voi tarjota ruokaa ja taata sen horroksen turvallinen jatkuminen. Kun siili on saanut taas mahansa täyteen, se vaipuu uudelleen horrokseen. Kylminä ajanjaksoina siilit saattavat pysyä horroksessa jopa kuukausia. Silloin niitä ei ole hyvä häiritä tai laittaa ruokaa tarjolle.

Kovilla pakkasilla pesän päälle kannattaa laittaa lisäeristeeksi styroksilevyjä tai reilu kerros havunoksia. Styroksilevyt on kuitenkin poistettava, kun pakkaset lauhtuvat keväällä ja aurinko alkaa lämmittää, sillä siili ei saa herätä liian aikaisin ennen kuin hyönteiset ovat liikkeellä.

Pesän päälle saa sataa kunnon kerros lunta. Paksut lumikinokset pesän päällä eristävät hyvin ja pitävät pesän lämpötilan korkeammalla kuin hankien päällä. Pehmeän hangen alla maan rajassa lämpötila voi olla nollan tienoilla, vaikka hangen pinnalla paukkuisi -30 asteen pakkanen. Kova pakkanen ilman eristävää suojaa voi olla kohtalokas. Eristävää lumikerrosta ei saa siksi rikkoa. Runsaslumisina talvina ihmettelee, miten siilit saavat happea lumikinosten alla. Mutta hangen läpi suodattuu ilmaa varmasti horrostavan siilin tarpeiksi ja reilusti enemmänkin. Horrostaessaan se kuluttaa happea äärimmäisen vähän, sadasosan normaalista. Sille ei tarvitse tehdä hankeen "hengitysaukkoja", jotka myös rikkovat eristävän lumikerroksen ja päästävät pakkasen suoraan siilin tupaan.

Runsaslumisen talven jälkeen keväällä on kuitenkin muistettava tarkistaa, etteivät lumien sulamisvedet kulkeudu siilin pesään. Vaikka siili ehtisikin herätä ennen hukkumistaan, sen on lähdettävä pesästään kohtalokkain seurauksin etsimään majapaikkaa loppukevääksi.