Joskus käy niin, ettei hoitosiilin paino ehdi nousta tarpeeksi tai siili on ollut sairaana, eikä sitä voida vapauttaa luontoon syksyllä. Voi olla, että siili tarvitsee myös jostain muustakin syystä majoituksen talven ajaksi, kuten lumien aikaan löytyneet apua tarvitsevat siilit.
Tervettä hoitosiiliä ei tarvitse pitää koko talvea hereillä, sen voi laittaa horrostamaan talven ajaksi.
Kun siiliä valmistellaan horrostamaan, sen täytyy olla terve ja painaa yli 800g, mieluiten jopa lähempänä kiloa. Ihmisen tarjoama horrostamispaikka ei kuitenkaan vastaa luonnonoloja, joten on parempi, että siilillä on varmuuden vuoksi tarpeeksi vararavintoa olosuhteiden ollessa kehnommat kuin luonnossa.
Aluksi siilin tilan lämpötilaa lasketaan reilusti, mahdollisuuksien mukaan jopa alle +10 asteeseen. Siilin voi myös tässä vaiheessa siirtää valmiiksi viileään varastoon, autotalliin tai puuliiteriin, johon sille on rajattu vanereilla tai verkolla tila. Tarvittavaa lämpötilaa voi pitää yllä siirrettävällä patterilla. Kun siili on totutellut n. viikon ajan viileämpään, lisälämmön voi ottaa kokonaan pois. Siilin tilassa saa olla yhtä kylmää kuin ulkonakin.
Mitä viileämpää on, sitä lämpimämmän pesän siili tarvitsee (ks.ohje). Pesän vaihto suurempaan on ehdottoman tärkeää siilin selviytymisen kannalta. Liian pienessä pesässä siilillä ei ole ympärillään kylliksi lämmittävää eristysmateriaalia, joten se kuluttaa tarpeettomasti energiaa lämpimänä pysymiseen. Samalla häviää sen elintoimintoja ylläpitävä rasvakerros, jota se tarvitsee pitkän, kuukausia kestävän horroksen aikana.
Lämmittävänä materiaalina voi käyttää kuivia heiniä ja lehtiä. Paras heinä on kuivattua ja taipuisaa luonnonheinää. Harva osaa syksyllä varautua kuivattamalla heiniä valmiiksi, joten hätätapauksessa voi käyttää eläinkaupoista myytävää jyrsijöiden heinää. Myös ekokuitu on hyvä vaihtoehto. Sanomalehtisuikaleita ei saa käyttää horrostamispesässä, sillä sanomalehti vettyy ja valuu pesän pohjalle.
Pesä laitetaan heiniä täyteen. Niitä kannattaa laittaa mieluummin liikaa kuin liian vähän. Jos heinää on pesässä liikaa, siili kyllä itse poistaa ylimääräisen. Heinää voi jättää vielä pesän ulkopuolelle, jos siili haluaa lisää lämmikettä pesäänsä.
Keväistä siivousta varten pesän pohjalle laitetaan tukeva levy tai vaikka sängynaluslaatikko (80 x 60cm), josta on siilin kulkemista varten leikattu yksi reuna pois. Pesän pohja on hyvä suojata myös silloin, jos maaperä on niin vetinen, että pesätarpeet kostuvat jo muutamassa päivässä.
Laatikon pohjalle tai levyn päälle laitetaan ensin kerros hiekkaa tai soraa. Muukin puhdas ja myrkytön, nestettä hyvin läpäisevä materiaali sopii. Soran päälle laitetaan n. 5 cm kerros kuivaa multaa. Lopuksi laitetaan pesä paikoilleen ja pesä täytetään pesätarpeilla.
Siilille pidetään ruokaa tarjolla niin kauan kuin se pysyy hereillä. Ruokintaa ei saa lopettaa viileään siirrettäessä. Ruuan läsnäolo ei pitkitä siilin horroksen aloittamista. Pikemminkin sen puuttuminen saa siilin pysymään hereillä, mikäli se ei tunne olevansa vielä valmis horrokseen.
Jotkut siilit vaipuvat horrokseen, kun lämpötila laskee alle kymmenen asteen, mutta jotkut ovat hereillä vielä muutamassa pakkasasteessakin. Horrokseen vaipuminen on hyvin yksilöllistä eikä ihminen voi nopeuttaa sitä.
Siili heräilee (myös luonnossa) normaalistikin 7-10 vrk välein, sillä se poistaa rasvan palamisesta syntyvää nestettä virtsaamalla. Hoitosiilit käyvät usein katselemassa pesän ulkopuolella, joko kevät olisi koittanut. Heränneelle siilille voi tarjota ruokaa ja näin taata sen horroksen turvallinen jatkuminen. Kun siili on saanut taas mahansa täyteen, se vaipuu uudelleen horrokseen. Kylminä ajanjaksoina siilit saattavat pysyä horroksessa jopa kuukausia. Silloin niitä ei ole hyvä häiritä tai laittaa ruokaa tarjolle.
Kovilla pakkasilla pesän päälle kannattaa laittaa lisäeristeeksi styroksilevyjä tai reilu kerros havunoksia. Styroksilevyt on kuitenkin poistettava, kun pakkaset lauhtuvat keväällä ja aurinko alkaa lämmittää, sillä siili ei saa herätä liian aikaisin ennen kuin hyönteiset ovat liikkeellä.
Pesän päälle saa sataa kunnon kerros lunta. Paksut lumikinokset pesän päällä eristävät hyvin ja pitävät pesän lämpötilan korkeammalla kuin hankien päällä. Pehmeän hangen alla maan rajassa lämpötila voi olla nollan tienoilla, vaikka hangen pinnalla paukkuisi -30 asteen pakkanen. Kova pakkanen ilman eristävää suojaa voi olla kohtalokas. Eristävää lumikerrosta ei saa siksi rikkoa.
Runsaslumisina talvina ihmettelee, miten siilit saavat happea lumikinosten alla. Mutta hangen läpi suodattuu ilmaa varmasti horrostavan siilin tarpeiksi ja reilusti enemmänkin. Horrostaessaan se kuluttaa happea äärimmäisen vähän, sadasosan normaalista. Sille ei tarvitse tehdä hankeen ”hengitysaukkoja”, jotka myös rikkovat eristävän lumikerroksen ja päästävät pakkasen suoraan siilin tupaan..
Runsaslumisen talven jälkeen keväällä on kuitenkin muistettava tarkistaa, etteivät lumien sulamisvedet kulkeudu siilin pesään. Vaikka siili ehtisikin herätä ennen hukkumistaan, sen on lähdettävä pesästään kohtalokkain seurauksin etsimään majapaikkaa loppukevääksi.
Horrostuttaminen talvella
Siilin ollessa syksyllä sairas, voi käydä niin, ettei sitä ehditä saada horrostamaan ennen kovia pakkasia. Silloin ulos horrokseen laittaminen on melko vaikeaa, jopa mahdotonta. Seppo Pörhö keksi omalle hoidokkisiililleen keinon horrostamiseen, vaikka ulkona paukkui kovat pakkaset.
Alla ohjeet Sepon horrostamislaatikon tekemiseen (Kuvat Seppo Pörhö).
Hartikaisen horrostaminen
Talvipesä
Talvipesä on rakennettu 9 mm filmi vanerista, jonka pinta on vettä hylkivää ja joka ei ime kosteutta itseensä. Rakenne on kuvan mukainen.
Ensin on eteinen, jonka keskivaiheilta on oviaukko varsinaiseen pesään. Rakenteella estetään tuulen suora pääsy varsinaiseen pesään. Pesän alla on verkko, jonka avulla pesä on mahdollista siirtää sisustoineen päivineen tarvittavaan paikkaan. Alustana on 3 cm turvemultaa, jonka päällä on 2-3 sentin sammalkerros.
Pesän seinät on vuorattu 3 mm tuulensuojalevyllä. Tuulensuojalevy toimii eristeenä pesälle varsinkin tilanteissa, jossa pesän päälle ei pääse satamaan suojaavaa lumikerrosta. Eriste estää myös lämpimällä ilmalla pesän lämpiämistä ja siten myös siilin häiriöttömän horrostamisen.
Tuulensuojalevy estää myös pakkasilla vanerin pinnalle kondensoituvan veden kastelemasta pesän sisustusmateriaalia. Kondensoitunut vesi osittain imeytyy tuulensuojalevyyn ja osittain valuu sen ja vaneri välistä alla olevaan materiaan.
Pesän katto on myös vuorattu tuulensuojalevyllä.
Varsinaisen sisätilan mitat ovat 45 cm x 45 cm ja korkeus 50 cm.
Horrostuttamisaitaus
Pohjustus
Hartikainen otettiin kiinni Oulun Kuivasjärvellä 10.11.2010. Maahan oli satanut juuri ensilumi ja herra kahlasi epätoivoisena lumessa etsien ruokaa. Hartikainen painoi kiinni otettaessa 395 g eli ei varmasti olisi selvinnyt tulevasta talvesta.
Siitä alkoi matojen häätö ja lihottaminen. Muutaman Axilur kuurin, keuhkomato- ja kirppuhäädön jälkeen paino nousi 12.12.2010 mennessä yli 850 g:n, jolloin Hartikainen oli talvehtimiskunnossa. Hoitotilan lämpötila oli jo tuolloin laskettu asteittain +7 asteeseen.
Tuolla hetkellä maa oli jo lumen peitossa ja ulkoilman lämpötila hipoi liki -20 asteen lämpötiloja. Olosuhteet olivat sellaiset, että normaali ulkoaitaus ei tullut kyseeseen.
Päädyin ratkaisuun rakentaa takapihan terassille horrostamisaitauksen.
Aitauksen pohjalle laitoin alustaksi 2 mm Finnfoam eristelevystä pohjan eristämään terassin alta tulevaa kylmää, estämään alustamateriaalin valumasta terassilautojen raosta terassin alle sekä suojaamaan laudoitusta.
Normaaleissa olosuhteissa maan lämpötila lumen alla ei laske kovinkaan paljoa nolla alapuolelle. Eristeellä pyrin myös tässä tapauksessa samaan tulokseen.
Aitaus
Aitauksen materiaalina on 3 mm Finnfoam levyistä. Aitauksen sisätilan leveys on sama kuin pesän leveys, jolloin aitaus toimii myös lisäeristeenä.
Aitaus on kasattu nippusiteillä. Levyjen leikkaus ja kasaus vei aikaa noin 2 tuntia. Rakennusmateriaalin kokonaiskustannukset olivat noin 25 euron luokkaa. Aitauksen sisämitat 70 cm x 70 cm ja korkeus 60 cm.
Lämmitys
Koska ulkona oli noin -20 asteen pakkanen, täytyi horrostamisaitaukseen järjestää lämmitys. Sen avulla Hartikainen oli mahdollista asteittain totuttaa pakkaseen ja horrostamislämpötiloihin.
Patteriksi valitsin Bilteman pakkasvahdin tuotenumero 35-573 hintaan 14 euroa.
Pakkasvahdin maksimi teho on 250 W.
Kiinnitin sen aitauksen yläreunaan siten, että siilillä ei ole mahdollista päästä siihen käsiksi.
Aitauksen pohjustus
Kansi
Kannesta tuli kolmiosainen. Varsinaisen pesän päälle 3 mm Finnfoam ja lämmitysosan päälle karhuntalja levyt, jotka kestävä lämmittimestä nousevan lämmön.
Aitauksen sisälle laitoin vielä lämpömittarin lämpötilan tarkkailua varten. Lämmittimen lämpötilan säätö täytyi asettaa minimiin ja karhuntalja levyjä raottamalla lämpötilan pystyy säätämään halutuksi.
- Seppo Pörhö, tammikuussa 2011
 |
