Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksesta johtuen lämmenneet talvet ovat mahdollistaneet uusien eläin- ja kasvilajien siirtymisen pohjoisempaan. Vuosikymmenten aikana myös siili on siirtynyt itse tai hieman autettuna pohjoisemmaksi.

Brittein saarilla siilit ovat alkaneet vetäytyä horrospesiinsä vasta tammikuulla marraskuun sijasta, ja jos säät ja ravintotilanne sallivat, ovat jotkut siilit hereillä koko talven. Meidän leveysasteillamme tämä ei ole toistaiseksi mahdollista.

Siilin on arveltu hyötyvän ilmaston lämpenemisestä, ja onkin totta, että ilmaston lämmetessä sen ravintoeläimet pysyvät hereillä pidempään.

Se, miten horrostaminen onnistuu, on ratkaisevaa. Rajut lämpötilojen vaihtelut alkavat olla tyypillisiä Suomessa. Siilit heräileilevätkin toistuvasti keskellä talvea, mutta eivät saa heräämiseen kuluttamaansa energiaa takaisin, koska niiden ruokaeläimet - hyönteiset, madot ja toukat - eivät liiku. Kun turhat heräämiset toistuvat, siili laihtuu ja menehtyy horrospesäänsä.

Kultturieläimenä siili löytää ravintonsa ja pesäpaikkansa helpoiten ihmisen läheltä. Pohjoiseen siirryttäessä, asutustiheys vähenee ja metsämaasto muuttuu yleisemmäksi. Metsissä puolestaan asuvat siilin arkkiviholliset huuhkajat, mäyrät ja ketut.

Ilmastonmuutos tuo mukanaan myös epävakaammat sääolot. Lämpimien talvien lisäksi petollisia ovat liian sateiset ja viileät tai helteiset ja kuivat kesät. Äärimmäsissä sääolosuhteissa hyönteiset, toukat yms. ovat siilin tavoittamattomissa. Mikäli ilmasto muuttuu kuumaksi ja kosteaksi, se tuo mukanaan siilille kohtalokkaat tartuntataudit ja loiset.

Ilmastonmuutoksen vaikutusta siilin horrostamiseen on tutkittu Brittein saarella vertailemalla tri Pat Morrisin saamia vuoden 1966 tuloksia vuosina 2012-2014 saatuihin vastaavan tutkimuksen tuloksiin. Ilmastonmuutoksella ei näytä olevan vaikutusta siilin horrostamiskäyttäytymiseen. Tutkimuksen jatkamista v. 2016 selvitetään. Lisätietoa ks. http://www.hedgehogstreet.org/pages/hibernation-survey.html