Kuka kustantaa siilin hoidosta aiheutuneet kulut?

Loukkaantunut tai sairas eläin tulee viedä eläinlääkärille tutkittavaksi, mikäli sellainen eläinlääkäri paikkakunnalta tai lähialueelta löytyy.

Mikään eläinlääkäriasema tai yksittäinen eläinlääkäri ei kuitenkaan ole velvollinen hoitamaan luonnonvaraista eläintä. Jos eläinlääkäri haluaa ja osaa hoitaa luonnonvaraista eläintä, hänen ei voi edellyttää tekevän sitä ilmaiseksi, koska ei ole olemassa mitään valtiollista/kunnallista tahoa, joka korvaisi hänen työnsä. Niinpä eläinlääkäri maksaa luonnonvaraisen eläimen hoidon omasta kukkarostaan. Näin tekee myös eläimen löytäjä, ellei hän pääse sopimukseen hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Jokainen kaupungineläinlääkäri on sitä vastoin velvollinen maksutta lopettamaan luonnonvaraisen eläimen, jonka elämä vapaana luonnossa johtaisi hitaaseen, kivuliaaseen kuolemaan sen vammoista tai sairaudesta johtuen.

Toinen vaihtoehto on viedä loukkaantunut tai sairas eläin sellaiselle vapaaehtoishoitajalle, joka on erikoistunut luonnonvaraisiin eläimiin ja joka suunnittelee hoitotoimenpiteet ja lääkkeet yhdessä eläinlääkärin kanssa. Lisäksi hänen tulee olla tunnettu hyvistä hoitotuloksistaan. Hyviin hoitotuloksiin (esim. loukkaantuneista/sairaista eläimistä vapautetaan takaisin luontoon 60-80%) päästään, kun hoito on suunnitelmallista eli yhdessä eläinlääkärin ohjauksessa/konsultoinnissa toteutettua ja huolellista.

Tällaisia hoitajia Suomessa on vain kourallinen. On paljon luonnonvaraisten eläinten hoitajia, jotka eivät päivitä tietojaan ja toimivat mutu-tuntumalla. He tarkoittavat hyvää, mutta hoito aiheuttaa loukkaantuneelle/sairaalle eläimelle lisää kärsimystä esim. silloin, kun tarkoituksenmukaista lääkehoitoa ei anneta tai eläin päästetään takaisin luontoon liian lyhyen seurannan/kuntoutuksen jälkeen.

Jo nimi vapaaehtoishoitaja kertoo, että ko. henkilö tekee eläinten hoitotyötä vapaa-aikanaan, oman työnsä ja muun elämänsä ohella: mikään taho ei korvaa säännöllisesti kuluja orpojen (vieroittamattomien poikasten) ja sairaiden tai loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Kuluja syntyy eläinlääkärimaksuista, lääkkeiden hankinnasta, aitausten ja muiden eläinten pitopaikkojen rakentamisesta, jätehuollosta, eläinten kuljetuskuluista, tavallisesta ja erityisruuista (elänlääkäriltä hankittavista ns. toipumisruuista) yms.yms.

Vapaaehtoishoitajat voivat saada satunnaista lahjoitusapua eläinsuojeluyhdistyksiltä (nekin toimivat vapaaehtoispohjalta eivätkä saa kunnallista tai valtiollista tukea!),  joskus pieniä rahasummia yksityishenkilöiltä tai yrityksiltä, useimmiten eläinten ruokia ja tarvikkeita.

Joka tapauksessa jokainen vapaaehtoishoitaja kustantaa itse suurimman osan eläinten hoidosta aiheutuvista kuluista, jotka ovat esim. yhden siilin hoidossaolon aikana useita kymmeniä euroja; eläinlääkärin suorittamat toimenpiteet saattavat nostaa kulut satoihin euroihin. Koska siilejä loukkaantuu ja sairastuu tuhansia vuodessa, vapaaehtoisella voi olla samanaikaisesti hoidossaan kymmeniä siilejä.

Loukkaantuneen tai sairaan eläimen vieminen lopetettavaksi ei ole huono vaihtoehto silloin, kun asiantuntevaa hoitoa ei ole saatavilla. Huono vaihtoehto (ja lain mukaan rikos) on jättää kärsivä, apua tarvitseva eläin odottamaan hidasta kuolemaa. Kuolema saattaa kestää päiviä.

Luonnonvaraisen eläimen hoidon ja lopetuksen korvaaminen

(LAUSUNTO 21.2.2007 Dnro/DnrIDNr 474/010/2007):

(Evira, Elintarvikkeiden ja eläinIääkinnän valvontaosasto, Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Etelä-Suomen lääninhallitus)
ASIA LUONNONVARAISTEN LINTUJEN HOITO

..... Elintarviketurvallisuusvirasto toteaa, että voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämisestä.
Eläinlääkintähuoltolain (685/1990) 8 §:ssä säädetään kunnille velvollisuus huolehtia peruseläinlääkäripalvelujen järjestämisestä hyötyeläinten terveyden ja sairauksien hoitamiseksi sekä sellaisten eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä, jotka on katsottava tarpeellisiksi muiden kotieläinten sairauksien hoitamiseksi tai tavanomaisten terveydenhoitopalvelujen antamiseksi. Velvoite koskee kuitenkin ainoastaan hyöty- ja kotieläimiä, joten kunnat eivät ole velvollisia järjestämään eläinlääkäripalveluja luonnonvaraisille eläimille.

Vaikka voimassa olevassa lainsäädärinössä ei ole säädetty vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämisestä, on luonnonsuojelulain (1096/1996) 41 §:n mukaan sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa tilassa tavattua rauhoitettua eläintä pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Säännöksen mukaan muutoin on noudatettava, mitä eläinsuojelulaissa säädetään.

Eläirisuojelulain (247/1996) 14 §:ssä todetaan, että sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se opetetaan. Poliisilain (493/1995) 25 §:n mukaan poliisi saa lopettaa eläimen, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Edellä mainittujen säännösten perusteella poliisilla on siis oikeus lopettaa rauhoitettukin eläin, jos se on tarpeen eläinsuojelullisista syistä. Eläinsuojelulain 14 § asettaa kaikille ihmisille velvollisuuden pyrkiä auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä.

Elintarviketurvallisuusvirastori näkemyksen mukaan auttamaan pyrkimisenä voitaisiin pitää esimerkiksi eläimen toimittamista luonnonvaraisiin eläimiin perehtyneeseen hoitolaan, jossa on tällaisten eläinten hoitamiseen vaadittava erityisasiantuntemus sekä tarvittavat toimitilat. Elintarviketurvallisuusvirasto katsoo, ettei kyseisessä säännöksessä asetettu yleinen velvollisuus luo kunnaneläinlääkärille välttämättä velvollisuutta ryhtyä erilaisiin hoitotoimenpiteisiin koskien luonnonvaraisia eläimiä eikä kunnille säädetty velvoite huolehtia hyöty- ja kotieläinten terveyden ja sairauksien hoidosta saa vaarantua luonnonvaraisten eläinten hoidon takia.

Elintarviketurvallisuusviraston näkemyksen mukaan kunnaneläinlääkärin tulisi kuitenkin eläinsuojelullisista syistä lopettaa luonnonvaraiset eläimet, jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Varsinaista hoitoa varten tulisi luonnonvaraiset eläimet kuitenkin ensisijaisesti toimittaa hoitolaan.

Elintarviketurvallisuusvirasto on korvannut luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta aiheutuneita kuluja eläinlääkintähuoltoon varatuista määrärahoista, sen sijaan varsinaisia hoitokuluja ei ole korvattu.

Elintarviketurvallisuusvirasto on ollut yhteydessä ympäristöministeriöön vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämistä ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamista koskevassa asiassa. Ympäristöministeriöstä saadun tiedon mukaan vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitokulujen rahoittaminen yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa on edelleen ratkaisematta. Ympäristöministeriö rahoittaa tällä hetkellä Pyhtään lintuhoitolaa ja Korkeasaaren eläintarhaa loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitoon osoitetuista määrärahoista. Tavoitteena olisi, että myös Ranuan ja Ahtärin eläinpuistot, Heinolan lintutalo, joissa loukkaantuneita eläimiä jo hoidetaan, ja mahdollisesti myös Zoolandia, saisivat tukea toiminnan vakiinnuttamiseen.

Ympäristöministeriön asettaman vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitojärjestelmätyöryhmän mietinnön (1994) mukaan luonnonvaraisten eläinten hoitoa tulisi jatkaa siten, että hoitopaikkoina toimisivat eläintarhat sekä paikalliset hoitolat, sillä näissä paikoissa on luonnonvaraisten eläinten hoitoon tarvittava asiantuntemus.


Osaston johtaja Jorma Hirn
Yksikön päällikkö Riitta Maijala

TIEDOKSI Lääninhallitusten alueelliset toimipisteet/LänineIäinlääkärit
Matti Osara, ympristöministeriö
Mikael Karring, MMM/ELO
Pirkko Skutnabb, MMM/ELO