|
|
| | Puuttuuko tietoja? Anna vinkki!
► HESY:n eli Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen tiedotteessa 19.12.2008 muistutetaan siitä, ettei pihasiivouksessaja haravoitaessa häirittäisi siilin talvirauhaa. Samalla annetaan tralvipesän laatimis- ja ruokintaohjeita. Lisätietona Siili kiikarissa -sivun linkki.
► Suomen siiliyhdistys pyysi artikkelia eurooppalaisesta siilistä vuoden 2008 Silium-lehteen. Tiina Kinnunen kuvitti ja minä kirjoitin jutun otsikolla "Meidän pihalla ei ole näkynyt vuosiin siilejä...". Kiitos koko aukeaman tilasta!
► Meidän Talo 09/2008 lehdessä Aura Koivisto kirjoitti asiaa otsikolla Piikkitakkia auttamaan. Linkkivinkkinä oli Siili kiikarissa -verkkosivusto. Kiitos!
► Kaupunkiuutiset -lehdessä 6.8.2008 kerrotaan otsikolla Piikkipallojen keinoemona Susanna Hietasesta, joka otti hoitaakseen kahdeksan orpoa siilinpoikasta, joiden emo oli jäänyt auton alle. Susanna varoittaa autolla kaahailusta, sillä siili käpertyy palloksi pelästyessään sen sijaan, että juoksisi karkuun. Siimaleikkureidenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Siili kiikarissa -sivujen Tunnista siili pulassa -linkki on artikkelissa lisätietona.
► Eläinsuojeluneuvoja Tiina Ahokas Tyrnävältä kirjoittaa otsikolla Siili tarvitsee ihmisen apua Kaleva näköislehdessä 20.7.2008. Hän huomauttaa, että luonnonvaraiset eläimet ja ihmiset pystyvät elämään sulassa sovussa rinta rinnan, jos vain ihmiset sallivat sen. Siilien ruokinta ei liene keneltäkään pois, mutta on hyvin tärkeää siileille.
► Jessica Sunin artikkelissa Vilda djur vårdas av frivilliga (Hufvudstadsbladet lördag 19 juli 2008) puututaan tärkeään asiaan: siihen, miten merkittävä osa vapaehtoisilla, yksityisillä ihmisillä on luonnonvaraisten eläinten auttamisessa.
Eläinsuojeluvalvoja Sari Valtanen on hoitanut luonnonvaraisia jo kymmenisen vuotta. Vuosittain hoidettavia on 200, tänä vuonna rikotaan kaikki ennätykset. Apua tarvitsevia noudetaan ja tuodaan koko maan alueelta. Sari hoitaa siilien lisäksi lintuja kotkasta pääskyseen ja nisäkkäitä lepakosta jopa ilvekseen. Sen ajan, minkä Sari eläinten hoidolta ennättää, hän antaa puhelinneuvontaa ja ohjaa asiantuntemuksellaan aloittelevia eläintenhoitajia. Siitä olemme me monet siilien auttajatkin kiitollisia.
Eläintenhoitokulut vuosittain ovat jopa 7000 euroa. Tästä summasta lahjoituksina Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen luonnonvaraisten eläinten tilille tulee vain murto-osa. Sari Valtanen perheineen on asettanut oman hyvinvointinsa toissijaiseksi ja kamppailee taloudellisten ongelmien kanssa päivästä toiseen.
Miten kävisi kymmenien siilien, oravien, varislintujen, lokkien ja rusakoiden - kaikkien näiden tavislajien, joiden hoidosta eivät muut tahot ole kiinnostuneet - ellei Sarin kaltaisia ihmisiä olisi? Miten toteutuisi eläinsuojelulainsäädännön velvoite kärsivien eläinten auttamisessa näiltä osin?
Artikkeliin oli koottu siilien ystäville napakka erillinen hoito-osio Sköt igelkotten rätt. Hbl on ennenkin ollut kiinnostunut luonnonvaraisten eläinten asemasta maassamme. On hienoa, että lehti ei vain paneudu kauhistelemaan tai söpistelemään, vaan puhuu olennaisista asioista.
► Tuula-Liina Varis kirjoitti Kansan Uutisten Viikkolehdessä 19.6.2008 pakinassaan Puutarhoja ja luutarhoja mukavasti siilin rakkauselämästä: " Siilien rakkaus vaatii tuntikausien puhinaa ja puuskutusta; ne romanssit eivät ole hätäisten hommia."
Samalla hän kehottaa jättämään pienellekin pihalle johonkin nurkkaan hoitamataonta aluetta, heinikkoa, pusikkoa, lehtikasoja, katveita ja kaikenlaisia piilopaikkoja muun muassa siileille.
► Anna-Leena Pyykkönen kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.6.2008 otsikolla Vieraslajit, että lupiini, jättipalsami ja espanjansiruetana häiriköivät luonnossa siitä, miten haitallisia luontoon päästetyt tulokaslajit ovat. Totta.
Juttuun oli kuitenkin mahdutettu myös siili. Siiliä ei ole todettu haitalliseksi, se on hyötyeläin, koska sen ravintoa ovat esim. puutarhan tuhohyönteiset ja pienet nisäkkäät, kuten hiirten ja rottien poikaset.
Toiseksi ei voida pitää aivan varmana sitä, että siili olisi pelkästään tuontieläin Virosta tai Ahvenanmaalta, sillä siilejä oli Suomessa jo ajanlaskun alussa, kun ilmasto oli lämpimämpi. Mm. tohtori Ilkka Koivisto epäilee, että noilta ajoilta on saattanut jäädä siilejä maamme lounaisosiin.
► Kaleva-lehden Juttutuvasta poimittua -osiossa 12.6.2008 oli keskustelupoimintoja, mitä haittaa siilin ruokkimisesta on. Pienen kerrostalon alakerroksessa asuva ja siilejä ruokkinut henkilö kirjoittaa, että harakkaparin pesimisestä lähipuuhun syytetään häntä. Kuitenkin läheiselle parkkipaikalle heitellään grillikioskin tuotteet lintujen korjattavaksi.
On kovin tyypillistä, että siilejä ruokkiva syyllistetään lintuongelmasta ja lintuja ruokkiva rottaongelmasta. Suurin syyllinen kuitenkin on ihmisten liiallinen hyvinvointi, jonka takia meillä on varaa heittää ruokaa kaduille ja ruokkia sillä tavoin haittaeläimiä. Siili on rauhoitettu ja sen kanta on vähenemässä. Sen ruokinta terveellisellä ja sille sopivilla ravintoaineilla olisi pikemminkin velvollisuus.
Eläinten ystävä joutuu kuitenkin miettimään toimiaan useammalta kannalta, sillä hänen toimensa vaikuttavat eläinten kohteluun. Ihmisen hyvä aie voi muuttua eläimelle kohtalokkaaksi.
Kerrostalojen pihoilla tai läheisyydessä ei tulisi syöttää siilejä useammastakin syystä.
Ensinnäkin kerrostalojen pihoilla liikkuu runsaasti ihmisiä. Pihoille keräännytään juhlimaan ja talkoisiin, ja siellä leikkivät lapset, jotka eivät osaa suhtautua luonnonvaraisiin riittävällä kunnioituksella tai jopa vahingoittavat niitä tarkoituksella. Luonnonvaraiset eläimet tottuvat tarpeettomasti ihmisiin ja sallivat myös itselleen vihamielisten henkilöiden lähestyä.
Toiseksi muutkin luonnonvaraiset eläimet, kuten linnut, ovat vaarassa, jonka pihalla liikkuvat ihmiset aiheuttavat. Linnut kerääntyvät joka tapauksessa ruokintapaikalle tarkkailemaan ja ottamaan osansa, ellei ruoka- ja ruokinta-aikoja säännöstellä.
Ylenmääräinen ruokien ripottelu ja paikoilleen jättäminen houkuttelee rottia paikalle. Kukaan eläinystäväkään ei iloitse siitä, että kookkaat siimahännät vilistelevät pitkin pihaa, kurkkivat nurkista ja roskalaatikoista ja ottavat röyhkeästi oman tilansa. Ihminen ja villirotta eivät sovi samaan asuntoon tai asuinalueelle ilman ongelmia.
Rottia ja lintuinfluenssaa pelätessään ihmiset tulevat vihamieliksi ja ryhtyvät äärimmäisiin toimiin, joista siilitkin kärsivät. Kun uhkaeläimiä ryhdytään myrkyttämään, myrkytetään samalla siilit ja muutkin hyödylliset eläimet.
Siilejä tulisikin ruokkia mahdollisimman etäällä ihmisten kansoittamilta alueilta hämärän aikaan, jolloin niiden luonnollinen liikkumisaikakin on. Hämärällä eivät myöskään linnut enää ole valveilla. Lisäksi ruoka tulisi kerätä pois, kun tiettyyn ruokinta-aikaan tottuneet siilit ovat nauttineet ateriansa. Lintujen ruokinta on asia erikseen ja siihen tulee paneutua siten kuin lintuasiantuntijat pitävät tärkeänä.
Rauhallisiin ja turvallisiin paikkoihin olisi hyvä rakentaa siilien pesätkin.
Jos luonnonvaraiselle eläimelle ei löydy omalta asuinalueelta turvallisia ruokailu- ja pesäpaikkoja, niiden ruokinnasta ja pesien tekemisestä tulisi luopua. Se on loppujen lopuksi eläimen etu ja siitä nimenomaisesta syystähän me eläimiä haluamme auttaa.
Jos kuitenkin haluaa auttaa siiliä, voisi esimerkiksi tehdä yhteistyötä sellaisen ihmisen kanssa, joka asuu suhteellisen lähellä siilille turvallisella alueella. Yhteistyö voi olla ruokintavuorojen ja ruokakustannusten jakamista, talvipesien tekemistä yhdessä yms. Ja aina voi jakaa asiallista, tutkittua tietoa siilistä - se on auttamista parhaimmillaan!
► Antti Lehto kirjoitti Hesarin Erikoinen tapaus -palstalla 19.5.2008 siitä, miten piikkinen eläin saattoi hänet perin juurin häpeälliseen tilanteeseen. Saunapyyhe ainoana asunaan, verannalla iltasella vilvoitellut herra Lehto, kuljetti koiran kiusaaman siilin lapiossa tien toiselle puolelle. Tai ainakin niin oli aikomus.
"Kaikki sujui hyvin siihen asti kun olin keskellä tietä siili lapiossa ja mutkan takaa kurvasi auto. Tiellämme ei siihen aikaan ollut valaistusta, ja kuljettaja vaihtoi pitkät ajovalot päälle. Kaikille on varmaan käynyt joskus niin kuin minulle nyt kävi: Pyyhe alkoi avautua ja putosi samalla hetkellä kun auton valokiila osui minuun..."
Siili kiittää joka tapauksessa herra Lehtoa, tai ei oikeastaan siili, vaan allekirjoittanut siilin puolesta - valitettavasti siili pitää paljon luonnollisempana sitä, että kuljeskellaan vain ihan piikkisillään...
► Iltasanomat uutisoi 10.5.2008 kansanedustaja Johanna Karimäki tekemästä kirjallisesta kysymyksestä. Karimäki kysyy, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että siilin uhanalaisuus saadaan selvitettyä, siili luokiteltua lainsäädännössä uhanalaiseksi eläimeksi ja kantaa elvyttävät toimenpiteet käyntiin. Ks. kirjallinen kysymys ja vastaus. Karimäki teki kirjallisen kysymyksen käytyäni luennoimassa siilistä eduskunnan eläinsuojeluryhmälle 5.3.2008. Kiitos siitä!
► Ilmatralainen toimittaja Tiina Räikkönen kirjoitti Uutisvuoksi-lehdessö (1.4.2008 ja 5.4.2008) Niilo-siilistä, joka pääsi pakkasesta lämpimään Hukkasen perheen kotihoitoon. Tarina sai jatkoa, sillä toimittaja kyseli minulta vielä tarkempia ohjeita siilinen auttamiseen. Kiitos toimittajalle jutuista ja lehdelle palstatilasta siilien puolesta!
► Metro-lehdessä 29.2.2008 oli Riitta Santala-Köykän Päivän Internet -vinkkinä Siili kiikarissa -sivut. Kiitos Riitalle!
► Siili viihtyy maitotilalla, kirjoitti nimimerkki Väärinkohdellut 21.1.2008 Maaseudun Tulevaisuudessa Lukijalta-palstalla. Eläinrakas Väärinkohdellut on hoitanut eläimiä ja jatkaa varmaan tätä tärkeää työtä edelleen. Olisi kuitenkin hyvä päivittää tietonsa mm. siitä, miten siili lajina elää, mitä syö ja mikä sille on terveellistä. Nimimerkki suree, että maitotila lopetti toimintansa, eikä kaupan maito enää kelvannut siilille. On ollut jo pitkälle toistakymmentä vuotta tiedossa, ettei siilille saa juottaa maitoa, koska se on laktoosi-intolerantikko. Siili saattoi hävitä pihalta siksi, että jatkuva maidonjuonti heikensi sen kuntoa, eikä sillä ollut vastustuskykyä tartuntatauteja vastaan. Siiliperheen elämää ei myöskään ole mahdollista seurata, sillä siiliuros ei osallistu perhe-elämään millään tavalla siittämisen jälkeen. Samalla ruokakupilla se toki voi käydä, mutta uroksen ja naaraan erottaminenkin on jo ulkonäön perusteella mahdotonta. Nimimerkki Väärinkohdellut on oikealla asialla, mutta väärin tiedoin, mikä ei eläinten hoitamisen kannalta ole hyvä asia.
 |
|
|
|
|
