Puuttuuko tietoja? Anna vinkki!

► Suomen siiliyhdistyksen jäsenlehti Siliumissa syksyn 2009 numerossa alkoi Siili kiikarissa - piikkistä paikinaa eurooppalaisesta siilistä -sarja. Kiitos Suomen siiliyhdistykselle siitä, että saan kertoa luonnonvaraisista siileistä!


► Nyt-lehdessä nro 46/2009 on juttu Väärät mielipiteet. "Kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä voi sanoa ääneen ajatuksia, joita avoimessa ja keskustelevassa yhteiskunnassamme ei muuten tohdi esittää", kertoo ingressi. Toimittaja Pallaste on tohtinut ilmaista myös mielipiteen "Siilit ovat ällöttäviä petoja" ja se kaikin mokomin sallittakoon!  


► Tenava-lehdessä nro 3 (lokakuu 2009) toimittaja Kristina Ahlström kertoo Tyllerön tarinan. Kristina löysi tyttäriensä kanssa pihaltaan 69 g painavan Tyllerön, jonka jalka oli pahasti vammautunut. Siilityttö tuotiin minulle hoitoon. Syksyllä 2009 Tyllerö painoi jo 800 g ja pääsi horrostamaan piha-aitaukseeni. Ensi keväänä näemme, onko tarinalla onnellinen loppu.


► Kotimaa -lehti uutisoi naisasiaa 7.9.2009 otsikolla Siilirouvat tankaavat vielä. Koska uroksilla on ollut aikaa etsiä ravintoa, ne vetäytyvät usein jo elokuun alussa horrostamaan. Naaraat taas ova tehneet poikaset ja imettäneetniitä, eivätkä ole ehtineet pitää huolta omasta ravintotilanteestaan. Joensuulaista siilitutkijaa Anni Rautiota on haastateltu lehdessä. Anni on sitä mieltä, että siiliä voi ruokkia, ellei anna sille suolaista ja rasvaista, mutta muuten siili tulisi toimeen omillaan Suomen kaupunkiluonnossa. Kaupunkiluonto kuitenkin rakennetaan täyteen ja peitellään asvaltilla (ainakin täällä etelässä, ehkäpä Joensuussa on toisin), siilien pesäpaikat katoavat ja liikenne uhkaa laajalti liikkuvaa siiliä. Olemme valitettavasti Annin kanssa eri mieltä, sillä siili tarvitsee apuamme - mehän siltä juuri nämä elinmahdollisuudet olemme viemässä. 


► Eläinpelastajat toivovat oma-aloitteisuutta kirjoittaa Metro-lehti 3.9.2009. Lehdessä haastateltiin Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikön palomiestä ja sairaankuljettajaa Tom Ahtikaria. Eläinpelastusyksikkö tekee hienoa työtä, mutta toivomus siitä, että tavalliset ihmiset esim. tapapisivat pahasti loukkaantuneen lokin, on liikaa vaadittu. ison linnun tappaminen ei ole helppoa ja homma saattaa mennä eläinrääkkäyksen puolelle, jos lopettamisessa epäonnistutaan. Tämä koskee myös aikuista siiliä, aillä se on liian iso ja  vaikea lopetettava omin neuvoin. Vakavasti loukkaantuneet eläimet kannattaa viedä kunnaneläinlääkärille lopetettavaksi tai pyytää poliisi tai luvan saanut metsästäjä lopettamaan eläin. Myös lintuyhdistyksistä voi kysyä apua.

Eläinpelastusyksikön työntekijöillä on jatkuva kiire, joten omatoimisuus on sinänsä oikeutettu pyyntö: eläimiä voi kuljettaa itsehin hoitoon ja vähintä, mitä voi toivoa on se, että loukkaantuneen eläimen löytäjä jää paikalle odottamaan, ettei eläintä jouduta pitkään etsimään. Eläimen löytäminen on sitä paitsi useinmiten mahdotonta, koska luonnonvarainen eläin haluaa ja osaa piilotua. Tomkin jatkoi haastattelun jälkeen matkaansa kohti Lapinlahden sairaalaa, jonka pihalta oli löydetty loukkaantunut siili.


► Voima-lehdessä 5/2009 toimittaja Tuomas Rantanen kertoo faktoja siilistä ja esittelee samalla siilikirjaa. "Eläinsuojelulain mukaan avun tarpeessa olevaa luonnonvaraista eläintä on kuitenkin autettava. Silloin on tärkeää tunnistaa ongelma ja löytää oikea auttamisen tapa. Tässä Nyströmin ja Kinnusen siilikirja on oiva manuaali", sanoo Tuomas.


► Kuinka siiliä voi auttaa? kysyy Lemmikki-lehti 9/09 ja kysyi haastatelussaan minulta muutakin, kuten onko villisiilistä lemmikiksi, mikä siilinhoidossa on vaativinta ja miten pihapiirissä hiippailevaa siiliä voi auttaa valmistautumaan talveen. Hyvä kysymyksiä, kiitos toimittaja Anna Muuriselle! 


► 28.8 2009
Syksy on vaarallista aikaa siileille, otsikoi Turun Sanomat. Suomen luonnonsuojeluliitto pyytää autoilijoita suojelemaan siilejä syysliikenteessä hidastamalla vauhtia ilta-aikaan siilien suosimilla alueilla. Alkusyksystä liikkeellä on paljon onnettomuusalttiita nuoria siilejä. Lisäksi puutarhassa kannattaa tarkkailla, ettei siili osu siimaleikkurin tielle tai poltettavaan lehtikasaan. Siiliä voi auttaa nikkaroimalla sille talvipesän tai ruokkimalla sitä esimerkiksi kalan, lihan tai ruuantähteillä.


► Warkauden Lehti julkaisi 16.8.2009 siilijutun, johon viitattiin lehden etusivullakin. Otsikko Jokainen voi helpottaa siilin elämää pohjautui siilikirjailija Tiina Kinnusen haastatteluun. Siilikirjakin sai runsaasti kiitosta tiiviydestään ja käsikirjanomaisuudestaan; muistutettiinpa vielä mieliin tohtori Ilkka Koiviston kiittävä arvostelukin Hesarissa 23.7.2009. Kiitos toimittaja Aulikki Jääskeläiselle hyvästä artikkelista, jolle oli annettu tilaa peräti kokonainen sivu!


► Vihreässä langassa 14.8.2009 toimittaja Elina Heino toivottaa siilille hyvää syksyä. Hauskasti kirjoitettu juttu painottaa siilin talvipesän rakentamista. Samalla Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjan ohjeita kehaistaan selkeiksi. Mukavaa, että ne koetaan sellaisiksi! 


► Houkuttele hyötyeläimet pihaan kirjoitti toimittaja Jere Malinen Helsingin Sanomissa 14.8.2009. "Siilit palkitsevat aikanaan anteliaan puutarhurin verottamalla hyönteisiä. Myös puutarhan kiusakotilot saavat kyytiäterävähampaisten hyönteoissyöjienkäsittelyssä", kertoo Jere. Siilille tarjottava ruoka ei välttämättä ole ihan mainiointa energiansaamisen kannalta, sillä hän kehoittaa antamaan kaloja ja punaista lihaa. Keittämätön kala on suorastaan haitallista, sillä se tuhoaa B12-vitamiinia. Muuten mukava juttu!


►Pieksämäen Lehti julkaisi 31.7.2009 jutun otsikolla Siilien hoitajista on pulaa - lähin siilien hoitopaikka on Varkaudessa. Tuo hoitopaikka on siiliasiantuntija- ja kirjailija Tiina Kinnusen kotona, joka vapaaehtoisesti hoitaa kotonaan sairaista, loukkaantuneita ja orpoja siilejä. Lämpö on paras ensiapu, huomauttaa toimittaja Sanni Saari, ja antaa Tiinan neuvoa, miten toimitaan.


► Heinäkuun 23. päivä 2009 tohtori Ilkka Koivisto arvioi Eurooppalaisen siilin suojelu- ja hoito -kirjan Helsingin Sanomissa. Tiina Kinnunen ja minä olemme todella iloisia ja ylpeitä kirjan saamasta puolen sivun mainiosta kritiikistä. Otsikolla Siili on tuhatvuotinen ystävämme tri Koivisto kirjoitti mm.: "Minun mieluisinta luontolukemistani ovat huolella tehdyt, runsaasti tietoa annostelevat kirjat, joissa ei kuvilla kummemmin herkutella." Suurkiitos osoittamastanne kiinnostuksesta kirjaamme kohtaan!


► Toimittaja Kristina Ahlström haastatteli minua Tenava-lehteen nro 2 (kesäkuu 2009). Aukeman artikkelin pääasiana oli kysymys Milloin näit viimeksi luonnossa siilin? Myyttien ja tarinoiden kulttuurieläin on monen uhan alla, kirjoitti Kristiina. urooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjaa Kristina kiitteli sanoin "...on hauskannäköinen ja helppolukuinen yleisteos, joka hyödyntää viimeisimpiä kansainvälisiä tutkimuksia..."  mekin kiitämme häntä, Tiina ja minä!


► Toimittaja Juha Sihto kirjoitti 25.5.2009 Aamu-lehdessä ison jutun "takapihan superpallosta". Asiaa pursuavalle, hupaisasti kirjoitetulle jutulle oli annettu etusivun ingressi ja koko sivu tilaa. Piikkipallo tallusteli sydämeen -pääotsikon alla käsiteltiin tärkeitä asioita alaotsikoilla, kuten Ilmeikäs lihaskimppu, Ruoki oikein, Tee horrospesä ja  Sairas kaipaa lämpöä.  Eurooppalaisen siilin hoito ja suojelu -kirja sai ylenpalttiset kiitokset. "Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito on selkeä, viihdyttävä ja hienosti kuvitettu tietokirja, joka sopii mainiosti vaikka yhdessä koko perheen kanssa luettavaksi", kirjoittaa Juha. Lämpimät kiitokset hänelle!


► Vartti 13.5.2009: Siili kuulee madot ja hyönteiset. Vartin kysymykset siilikirjan kirjoittaja Tuula Nyströmille.


► Maaseudun Tulevaisuuden Kantri esitteli toukokuun numerossaan Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjan piikki piikiltä.


► Siilikirjailija Tiina Kinnunen kirjoitti Warkauden Lehteen 28.4.2009 siilien heräämisestä ja siihen valmistautumisesta.


► 22.1.2009 julkaistussa Anna-lehdessä (nro 4) oli haastatteluni otsikolla Siilit geeneissä. Matka naiseksi -palstalla keskityttiin lähennä siihen, miten minusta tuli minä, mutta siilit näyttelevät siinä kuitenkin tärkeintä osaa, kuten eläinsuojeluasiakin. Kiitos toimittaja Riitta Pietilälle, että hän haastatteli ihan tavallista ihmistä, eikä vain julkkiksia - ehkäpä jotakuta muutakin ilahdutti tavata ihan tavis!