|
|
| | Puuttuuko tietoja? Anna vinkki!
► 19.11.2010
Tarjoa koti siilille ja koppakuoriaiselle, kirjoittaa Kainuun Sanomat. Syksyllä laulaa mionessa pihassa saha, kun puita kaadetaan ja oksia karsitaan ennen kovien pakkasten tuloa. Suomen luonnonsuojeluliitto neuvoo jättämään kaadetun puun pihaan, jolloin monet hyönteiset saavat uuden elinympäristön ja ruokaa. Samaisesta puusta ilahtuvat pikkulinnut ja pienet nisäkkäät, jotka käyttävät hyönteisiä ravintonaan.
Karsituista oksista koottu keko tarjoaa siilille suojaa ja talvehtimispaikan. Samalla saat vaihtelevuutta pihasi ilmeeseen.
► 10.9.2010
Kuva vettä lipovasta siilistä ihastutti valokuvakilpailun tuomaristoa, otsikoi Keskisuomalainen.
Kuusamo Nature Photo -valokuvakilpailun pääsarjan eli luomun voitti joutsenolainen Risto Petäjämäki kuvallaan Siili. Kuvassa siili lipoo vettä kotipihan juoma-altaalla. Tuomariston mielestä kuva jäi mieleen jo esikatselussa. Tuomaristo kehui kuvan rauhallista värimaailmaa sekä tilannetta. Ks. kuva.
► Borgåbladet 9.9.2010: "Se upp för igelkottar i trafiken. Igelkottarna lever farligt då de korsar gatorna och många är det som blivit under en bil. Men kanske de nu får en lite tryggare tillvaro. I tisdags reste stadens miljövårdsbyrå två udda trafikmärken på Werner Söderströms gata, de första märkena som varnar för igelkottar. Officiella varningsmärken är de inte, men stadens miljöforskningschef, Carita Forsberg-Heikkilä, hoppas att bilisterna tack vare dem blir försiktigare och mera uppmärksamma på de små varelserna.
– Särskilt nu på hösten då det är mörkt och regnigt är igelkottarna jättesvåra att märka om man inte kör långsamt, säger hon."
Uusimaa-lehdessä maanantaina 13.9.2010 oli komea pilapiirros varoitusmerkistä: kiroileva siili pusikossa, kun lierot ja kotilot luikkivat karkuun varoitusmerkin kohdalla..
Siililiikennemerkistä kirjoittivat myös Huvudstadsbladet 11.9.2010 otsikolla Borgå värnar om igelkottar sekä Vartti Itä-Uusimaa 12.9.2010 toisena pääkirjoitusaiheenaan.
► Uusimaa 8.9.2010 (toim. Esko Riikonen): Porvoosta kuuluu kummia: Porvoo sai ensimmäisen siilivaroitusmerkin! Ympäristöntutkimuspäällikkö Carita Forsberg-Heikkilä huomasi, että Werner Söderströmin kadulla on jäänyt kesän aikana poikkeuksellisen moni siili auton alle. Niinpä kadulle pystytetään syksyn ajaksi kokeiluluontoisesti Varokaa siiliä -liikennemerkki. Se ei ole varsinainen asetuksen mukainen varoitusmerkki, mutta katuosaston suunnittelupäällikkö Kari Hällström on tehnyt siitä viranomaispäätöksen. Kiitokset sekä Caritalle että Karille! Ja kaikki Suomen kaupungit ottamaan esimerkkiä!
► Koululainen 8/2010 (toim.Inari Mykkänen): Ruokkiminen auttaa siiliä. Haastateltavana siilikirjailija Tuula Nyström, joka muistuttaa, että vaikka siiliä ruokkiikin, sitä ei tule kesyttää. Luonnonvaraisena se tarvitsee itsenäistä elämää.
► Ilkka 9.8.2010: Eläinrakas seinäjokelainen Tuuni Rauhala "löysi" siilin ja samalla uuden elämäntavan luonnonvaraisten piikkitakkien hoitajana. Asiantuntevan haastateltavan ja faktoista kiinni pitävän toimittajan laaja, etusivulle asti ulottuva juttu on otsikoitu Simppa on sisukas sinnittelijä.
► 28.07.2010
Alle 15-vuotiaat pojat potkivat kolme siiliä hengiltä, kirjoitti Ilta Sanomat. Tietä ylittämässä ollut siiliperhe joutui julman eläinrääkkäyksen uhriksi Tornion Raumossa. Tapauksen nähnyt nainen teki tapauksesta ilmoituksen poliisille. Poliisi tutkii tapahtunutta ja muistuttaa siilin olevan rauhoitettu eläin, jonka tappaminen on eläinrääkkäystä ja rikos.
► Österbottens Tidning (14.7.2010, toim. Zigiti Klemens): kirjoitti De vill skydda cityigelkottar tarkoittaen kokkolalaisia Satu Siirilää ja Martti Virtasta, jotka huolestuivat Kustaa Adolfin kadun lukuisista siilikuolemista. Satu ja Martti pystyttivät vilkkaan kaksisuuntaisen kadun ajoratojen välisen puiston päätyyn omatekoisen kyltin Varokaa siilejä. Kyltti on revitty jo pari kertaa pois ja Kokkolan paikallislehdessä syntyi kiivas keskustelu kylttien puolustajien ja vastustajien välillä. Satu Siirilä sanoo: "Jag märker att jag börjar respektera djur och natur allt mera ju äldre jag blir. Det har gått så långt att när jag ser en död igelgott någonstans, måste jag ta hem den för begravning på min gård..."
Kustaa Aadolfinkadun siilikylteistä kirjoitti myös Keskipohjanmaa 9.7.2010. Satu Siirilä on ruokkinut siilejä jo 20 vuotta ja vaikka ensitapaaminen olikin kivulias (siili puraisi Satua varpaasen) suhteesta on tullut pysyvä ja antoisa. Satu kiittelee Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjaa sekä Siili kiikarissa -verkkosivustoa.
► Kotimaa 11.7.2010: Toimittaja Sanna Ryynänen kirjoittaa otsikolla Hyvästi kaunis puutarha kotiloiden rynnistyksestä puutarhoihin. Lähinnä lehtokotilo on lisääntynyt, mutta myös espanjansiruetanaa tavataan yhä useammin. Artikkelissa emeritus professori Heikki Hyvärinen (Joensuun yliopisto) arvelee, että koska kotilot ovat helppoa ravintoa, niiden määrän lisääntymisellä on merkitys erityisesti vieroitetuille poikasille. "Jos kotilokanta kovasti lisääntyy, viiden vuoden kuluttua voi näkyä viitteitä siilikannan kasvusta", hän toteaa. Tämä olisi tietysti onnellista siilien kannalta, mutta koska vastaavasti siilin elämää uhkaava ilmastonmuutos (lämpimät talvet ja toistuva herääminen ilman mahdollisuutta lisätä heräilyssä menetettyä energiaa), pesäpaikkojen puute ja liikennekuolemat lisääntyvät vastavasti, uskaltaa Siili kiikarissa epäillä, ettei kotiloista ole suurta apua siilikannan kartuttamisessa.
► 31.5.2010
Pojan valppaus pelasti siilin pulasta, otsikoi Pohjolan Sanomat. Palomiehillä oli Vantaan Kartanonkoskella harvinaisen piikikäs pelastettava. Reipas miehenalku Jan Kumpurinne oli nähnyt metrin syvyydessä kyyristelleen siilin, jonka oloa ei varmaan miellyttänyt kymmensenttinen vesikerros kaivon pohjalla. Jan ilmoitti asiasta äidilleen, joka puolestaan soitti hätäkeskukseen. Asiansa osaavat palomiehet saivat säikähtäneen, mutta hyväkuntoisen veijarin pian pois ahtaasta vankilastaan. Tämän jälkeen piikikäs kaveri palautettiin takaisin luontoon.
► Joutsenon paikallislehti (6.5.2010) julkaisi pitkän Tiina Kinnusen kuvittaman ja Tuula Nyströmin kirjoittaman jutun Piikkitakin ahdinko. jutun voi tiivistää lauseeseen: on vain ajan kysymys, milloin rauhoitettu siilimme on uhanalainen.
► 25.4.2010
Samuel Fält, 8 v. Porista kertoo Satakunnan kansa -lehdessä: "Me löydettiin tammikuussa ulkoa herännyt siili. Ollaan hoidettu sitä meidän varastossa. Se syö kissan ruokaa. Sanomme sitä Simoksi. Kerran Simo karkasi. Kun äiti meni viemään sille ruokaa, niin sitä ei ollut missään. Isä ja äiti seurasivat lumessa sen jälkiä naapurin pihan läpi illalla pimeässä. Oli ihme, kun se löytyi leikkipuistosta. Ps. Vapun aikaan Simo vapautetaan luontoon."
► 1.4.2010
Siilit heräsivät talviunilta Keski-Suomessa, huomioi Kesikisuomalainen. Muuttolintujen tulo on selvästi myöhässä, eniten tulokkaita on nähty vasta lounaisrannikon tuntumassa. Peltojen sulamista odottelevat edelleen erityisesti töyhtöhyypät, kiurut ja kurjet. Hyönteisetkään eivät ole kömpineet koloistaan samaan tahtiin kuin aiempina keväinä, havaittiin Luonto-Liiton valtakunnallisessa kevätseurannassa viime viikonloppuna. Havaintoja tehtiin Keski-Suomen korkeudelle asti. Ensimmäinen kyy nähtiin Hämeenlinnassa. Talviunilta heränneitä siilejä tallusteli jo Jyväskylässä ja Seinäjoella. Kemiösaarella Lounais-Suomessa kevääseen oli herännyt myös mäyrä. Kevään etenemistä seurataan yli 40:n kasvi- ja eläinlajin ilmestymisen ja yleisyyden perusteella.
► Vartti-lehdessä 31.3.2010 toimittaja Pirjo Pihlajamaa käsitteli monen huolestuneen siilinystävän pohdiskelemaa asiaa, nimittäin sitä, miten siilit selviävät tästä runsaslumisesta ja erityisen kylmästä talvesta. Artikkelin pohjatiedoksi pyysimme lausuntoa myös tohtori Ilkka Koivistolta. Hän toteaa: "Pakkaset ilman lumipeitettä voivat olla kohtalokkaita ei vain siileille, vaan muillekin pienille nisäkkäille. Moneen kertaan on tutkittu, että pehmeän hangen alla maan rajassa lämpötila on nollan tienoilla, vaikka hangen pinnalla paukkuisi miinus kolmekymppinen." Pirjo tiivistää:"Mitään happiluukkuja ei tuhtiinkaan hankeen kannata talvipesän luona sorvata, ettei eläin häiriinny tai jopa vahingoitu."Hangen läpi suodattuu ilmaa varmasti horrostavan siilin tarpeiksi ja reilusti enemmänkin", huomauttaa tri Koivistokin.
► Etelä-Saimaa 21.3.2010 ja Etelä-Karjalan Vartti 24.3.2010 kirjoittivat lappeenrantalaisen Miia Rinteen hoidossa olevista siileistä, äskettäin eläinsuojeluvalvojan ilmoituksella tulleesta Simosta ja talvihorrostaan pannuhuoneessa viettävästä Hertasta. Miia mainitsee, että siilien hoito ei välttämättä ole halpaa, sillä eläimet on käytettävä eläinlääkärissä ja tarvitsevat usein lääkkeitä, kuten antibioottia ja loishäädön. Siilin hoito vaatii aikaa, rahaa ja jokapäiväistä panosta, mutta silti hän toteaa: "Se on yhtä aikaa haikeata ja antoisaa päästää siili takaisin luontoon kesän koittaessa."
 |
|
|
|
|
