Ystävä soitti Kaisaniemen puistosta: "Tässä ihmetellään parin nuoren ihmisen kanssa, kun siili näyttää pyytävän apua. Se pyörii tässä paikallaan ihan kuin takajalkansa varassa, ei pääse eteen päin. Sillä on selvästi joku hätä." Etsittiin jotakin, jonne siilin voisi laittaa, ja kun löytyi Ikean paperikassi, siili kiedottiin ystävän kaulaliinaan ja laitettiin pussin pohjalle. Sen jälkeen se matkasi bussissa luokseni.

Eläin oli niin nestehukkainen, etteivät sen silmät näkyneet. Ne olivat syvällä päässä ja luomet suljettuina. Mutta vastarintaa se kuitenkin jaksoi tehdä, tuhisi ja meni palloksi. "Kaisa" painoi 537g, joten aivan nälkiintynyt se ei ollut. Tein päälipuolisen tarkastuksen: ei mädänhajua, ei siis pitkälle tulehtuneita haavoja, ei kirppuja tai verta näkyvissä; ei vahingoittunut leuka... Uloste oli kirkkaan vihreää: salmonella vai bakteeritulehdus? Sisäloisia? Todennäköisesti.

Annoin sille nesteytyspistoksen ja päätin odottaa, kunnes se on paremmassa kunnossa, jotta näen, miten sen jalat toimivat.Siili oli kuitenkin niin eläväinen, että annoin sille heti ruokaa ja vettä. Se söi ja joi vesikuppinsa tyhjäksi. Laitoin lisää.

Yöllä n. 4-5 tunnin kuluttua annoin toisen nesteytyspistoksen. Nestemäärä (10% sen painosta) on jaettava vuorokauden ajalle. Aluksi voi antaa enemmän ja tiheämpään, mutta määriä voi säädellä sen mukaan, miten siilin nestetasapaino palautuu.

21.5.2009

Aamulla jälleen nestettä pistoksena. Uloste on nyt löysähköä ja ruuan väristä. Ja silmätkin löytyivät: kaksi kiukkuista tummanruskeaa nappia!Tänään illalla punnitaan ja vaihdetaan siili isompaan tilaan, jotta näen, miten se liikkuu.

Klo 15.30 tapahtui niin kuin usein tapahtuu loukkaantuneiden siilien kanssa. Nesteytys, ruoka ja lämpö virkistävät eläintä, mutta pian todellinen kunto paljastuu ja siilin tila romahtaa. Siinä vaiheessa joskus selviää syy siilin sairauteen. Niin kävi nytkin.

Olin tarkastanut parin tunnin välein siilin voinnin, eikä mikään ulkoinen seikka kertonut, mitä oli tulossa. Siili oli edelleen syönyt ja juonut, mutta niinhän tekevät myös kuolemaa tekevät siilit - niin voimakas halu niillä on elää.

Löysin siilin makaamasta voimattomana. Seoli ripuloinut ja nestehukka oli jälleen palannut. Se ei jaksanut mennä kerälle ja nyt tunsin makean mädän hajun. Sain vihdoinkin tarkistaa sen takajalat. Niitä oli vain yksi. Vasen takajalka oli leikkautunut irti ja sen tynkä turvonnut ja tulehtunut pahasti. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Tulehdus vaikutti voimakkaalta ja kolmijalkaista siiliä ei voi päästää edes tervehtyneenä takaisin luontoon, sillä ei ole varmaan, miten se onnistuu hankkimaan ruokansa.

Vein eläimen lopetettavaksi Viikin päivystykseen. Olin pahoillani, että sen jalattomuus selvisi vasta seuraavana päivänä, mutta kerälle mennyttä siiliä ei voi tutkia muuten kuin rauhoitettuna. Korkeasaari ei ollut enää avoinna, eivätkä muutkaan eläinlääkäriasemat. Oli odotettava. Tänään helatorstainakin Helsingin alueella päivystää vain Viikin pieneläinsairaala Viikintie 49:ssä.

Olisin halunnut olla paikalla, kun siili lopetetaan. Se ei käynyt. Monesti eläinlääkärit, jotka eivät ole erikoistuneet siileihin, eivät osaa antaa kylliksi lopetusainetta: siili "herää kuolleista" uudestaan ja uudestaan. Kävimme sanaharkan vastaanottovirkailijan kanssa, sillä hän ei halunnut viedä sanaa eteen päin, miten paljon nukutusainetta tarvittaisiin. Hänen mielestään eläinlääkäreillä on kylliksi koulutusta ymmärtää annostus. Ja minä olin vain satunnainen amatööri, joka oli löytänyt siilin. Eläinlääkärit ovat hyvin koulutettuja ja ammattilaisia - mitä lemmikkieläinten hoitoon tulee. Eläinlääkärin koulutukseen kuuluu luonnonvaraisten eläinten hoidon teoriaa  kuitenkin vain n. 2 viikkoa. Se ei riitä tunnistamaan eri luonnonvaraisten lajien erityistarpeita, ellei ole erikoistunut ko. lajiin.

Olin tuonut kivuliaan eläimen lopetukseen ja minulle kerrottiin, että se joutuisi odottamaan jonon jatkona. Se ahdisti minua ja käyttäydyin huonosti. Tämä keskustelu oli käyty monesti ennenkin, eikä vain Viikissä. Se turhauttaa. Onneksi on myös monia eläinlääkäreitä, jotka muun työnsä ohella ovat kiinnostuneita myös luonnonvaraisista ja niiden kohtalosta. Niiden eläinlääkärien olemassaolo auttaa meitä vapaaehtoisia jaksamaan. Ja mistäpä minä tiedän: Viikissä saattoi juuri samaan aikaan olla eläinlääkäri, joka lopetti kaisaniemeläisen aivan oikein ja ymmärsi, ettei sen voi antaa odottaa niin kauan, että lemmikit tulevat hoidetuiksi - varsinkaan, jos niillä ei ollut suuria kipuja ja kuolema odottamassa. Toivon niin.


Hra Hakkarainen Hakkilasta (1.6.2008)

Hakkilasta löytynyt siimaleikkurin silpoma siili sai nimen vasta nyt, kaksi viikkoa löytymisensä jälkeen, sillä sen toipuminen oli pitkään epävarmaa.

Sen vasen silmä oli vahingoittunut ja märki. Sen kirsusta oli leikkautunut pala pois. Se oli erittäin nälkiintynyt ja painoi vain 468 g, mutta tyhjästä nahkasta päätellen se on parhaimmillaan saattanut painaa lähes kilon.

Kahden viikon antibioottikuurin (Synulox 40 mg/ml) jälkeen tulehdus silmässä hellitti. Samalla eläin alkoi muuttua terveen ärhäkäksi, mikä on aina hyvä merkki. Samaan aikaan antibiootin kanssa siili sai seitsemän päivän Axilur-sisäloishäädön. Siilin paino nousi kaiken aikaa tasaisesti: 468 g > 513 g > 554 g > 667 g > 709 g > 730 g.

Lauantaina 14.6.2008 tarkistimme eläinlääkärin kanssa silmän ja muut vammat. Silmä oli kuin olikin tallella, mutta himmeä ja ilmeisesti sokea. Kuonossa oli parantuneita arpia. Ulkoloisten karkottamiseksi tiputettiin vielä Stronghold-neste niskaan.



Samalla, kun siili rauhoitettiin, tarkastimme sen hampaat ja kitalaen vammojen varalta. Nuorukaisen suu oli täynnä komeita, valkoisia, ehjiä ja vain vähän kuluneita hampaita, joten päättelimme, että kyseessä on viime vuoden poikanen. Suussa kaikki ok!

Herra Hakkaraista tarkkaillaan vielä muutama päivä, jottei tulehdus uusi antibioottikuurin päätyttyä. Mikäli eläin pysyy terveenä, se vapautetaan.

Toivottavasti tulevaisuudessa siili juoksee kovaa kuullessaan siimaleikkurin äänen sen sijaan, että käpertyy puolustusasentoon, sillä valitettavasti tätä vihollista vastaan ei voi käydä piikein varustettuna.



Herra Hakkarainen (844g) poseeraa juuri ennen vapauttamistaan.