Puolustautuminen ja viholliset

Puolustautuminen

Jos siili on epävarma, se nostaa aluksi pystyyn otsapiikkinsä. Sen se tekee lajitovereilleenkin, kun ilmassa on jännitystä. Seuraavaksi se puskee ja pukkaa häätääkseen kilpailijansa.

Ihmistä terve siili juoksee yleensä ensin karkuun, mutta mikäli vaara tulee liian lähelle, siili puolustautuu tehokkaasti pärskähtelemällä/yskähtelemällä/sihisemällä ja vetäytymällä kerälle. Kokiessaan olonsa hyvin uhatuksi, se myös hypähtelee ylös ja alas.

Kun siili kiertyy tiukalle kerälle, se muistuttaa tiivistä, piikkistä palloa, joten siihen on hyvin vaikea päästä käsiksi. Piikeistä ks. Ulkonäkö.
Koska siilin piikit ovat likaiset, pistoskohdat tulehtuvat lähes poikkeuksetta.

Siili puree erittäin harvoin, kun sitä nostaa, mutta se on mahdollista. Se ei ole kuitenkaan siilin yleinen puolustuskeino. Luonnossa urokset tosin purevat toisiaan esim. naaraista tapellessaan.

Puremajälki tulehtuu ja alkaa märkiä: desinfioi haavat ja mene sitten heti lääkäriin. Käy lääkärissä varsinkin silloin, kun sinulla ei ole voimassa olevaa jäykkäkouristusrokotusta!

Yleensä sairas tai loukkaantunut siili ei kykene puolustautumaan pontevasti. Poikkeuksena voivat olla poikaset, joilla loukkaantuneinakin on voimakas puolustautumisvietti.

Rengasmainen orbicularis-lihas muodostaa "pussin suun", joka puristuu suojaamaan siilin piikittömiä ruumiinosia. Siilin lihaksistokuva: Nigel Reeve: Hedgehogs. FIG.2.3, s.39.

Viholliset

Siilillä on vain vähän vihollisia. Niistä ensimmäinen on ihminen ja hänen erilaiset laitteensa, kuten autot ja mm. puutarhanhoidossa käytetyt siimaleikkurit, jotka silpovat pensaissa puuhailevia siilejä.

Mäyrä ja huuhkaja ovat suomalaisen siilin luonnollisista vihollisista tärkeimmät. Kummallakin on niin pitkät kynnet, etteivät edes aikuisen siilin piikit niitä juuri vahingoita. Kettukin voi koitua pienempien siilien kohtaloksi.

Englantilaisissa tutkimuksissa on todettu, että siilit välttävät erityisesti mäyrien asuma-alueita.

Tutkimus mäyrien vaikutuksesta siilikannan kokoon ja leviämiseen:
Abundance of hedgehogs (Erinaceus europaeus) in relation to the density and distribution of badgers (Meles meles)

Tiivistelmä:
"Badgers Meles meles are intraguild predators of hedgehogs Erinaceus europaeus and have been shown to have a major effect on their abundance and behaviour at a localized scale. Previous studies have predicted the exclusion of hedgehogs from rural habitats in areas where badgers are abundant. The two species coexist at the landscape scale, however, as hedgehogs use suburban habitats, which are thought to provide a refuge from the effects of badger predation. We carried out surveys of hedgehog abundance and studied the use of spatial refugia by hedgehogs in relation to badger density and distribution in 10 study sites in the Midlands and south-west regions of England. Surveys confirmed that hedgehogs were almost absent from pasture fields in rural habitats, with their distribution concentrated in amenity grassland fields in suburban areas. However, although suburban habitats are less frequently used by badgers than rural areas, and therefore represented spatial refugia for hedgehogs, the probability of occurrence and abundance of hedgehogs varied in relation to the density of badger setts in the surrounding area. As sett density increased, both the probability of occurrence of hedgehogs and their abundance decreased. A generalized linear model predicted that the probability of hedgehog occurrence in suburban habitats declined towards zero in areas of high badger density. The most probable explanation is the negative effect of high badger abundance on the ability of hedgehogs to move between patches of suburban habitat. The present study concords with results from previous surveys and experimental studies, which found a strong negative spatial relationship between hedgehogs and badgers. It also provides correlative evidence that intraguild predation can exclude intraguild prey from productive habitats."

Lemmikeistämme koirat ja kissat vahingoittavat ja tappavat siilejä.

Teoksessa The Hedgehog (Maurice Burton. Survival Books, Andre Deutsch, 1969. ISBN 0-233-96056-2) mainitaan, että kärpät, näädät, rotat ja harakat ovat hyökänneet siilien kimppuun.

Kuvassa koira ja siili. Tämä koira ei ole siilille vaaraksi, koska se on tottunut pihalla liikkuviin siileihin. Jos et varmasti tiedä koirasi suhtautumista siileihin, älä päästä sitä siilin lähelle - kaikkia koiria eivät piikitkään pelota.