|
|
| | Jos siili on epävarma, se nostaa aluksi pystyyn otsapiikkinsä. Sen se tekee lajitovereilleenkin, kun ilmassa on jännitystä. Seuraavaksi se puskee ja pukkaa häätääkseen kilpailijansa.
Ihmistä terve siili juoksee yleensä ensin karkuun, mutta mikäli vaara tulee liian lähelle, siili puolustautuu tehokkaasti pärskähtelemällä/yskähtelemällä/sihisemällä ja vetäytymällä kerälle. Kokiessaan olonsa hyvin uhatuksi, se myös hypähtelee ylös ja alas.
Kun siili kiertyy tiukalle kerälle, se muistuttaa tiivistä, piikkistä palloa, joten siihen on hyvin vaikea päästä käsiksi. Piikeistä ks. Ulkonäkö.
Kuvassa alla: rengasmainen orbicularis-lihas muodostaa "pussin suun", joka puristuu suojaamaan siilin piikittömiä ruumiinosia.
Siilin lihaksistokuva:
Nigel Reeve: Hedgehogs, FIG.2.3, s.39.
Koska siilin piikit ovat likaiset, pistoskohdat tulehtuvat lähes poikkeuksetta.
Siili puree erittäin harvoin, kun sitä nostaa, mutta se on mahdollista. Se ei ole kuitenkaan siilin yleinen puolustuskeino. Luonnossa urokset tosin purevat toisiaan esim. naaraista tapellessaan.
Puremajälki tulehtuu ja alkaa märkiä: desinfioi haavat ja mene sitten heti lääkäriin.
Käy lääkärissä varsinkin silloin, kun sinulla ei ole voimassa olevaa jäykkäkouristusrokotusta!
Yleensä sairas tai loukkaantunut siili ei kykene puolustautumaan pontevasti. Poikkeuksena voivat olla poikaset, joilla loukkaantuneinakin on voimakas puolustautumisvietti.
Lisätietoja mm. siilin hampaiden määrä: ks. s. 40
Tuula Nyström - Tiina Kinnunen: Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2009. 2. p. 160 s. ISBN 9789524831031
 |
|
|
|
|
