Sairaudet ja vammat A - M

Allergia

Siili saattaa olla allerginen painomusteelle, jos sen pesän kuivikkeena käytetään sanomalehteä. Oireena on jatkuvasti vuotava tai tukkoinen nenä, yskä ja kuiva iho tai ihottuma. Jos vuoto on kellertävää ja paksuhkoa, kyse voi olla bakteeritulehduksesta. (Ks myös Nuha)
  • Hoito: Pehmeä, nukkaamaton ja tiiviskudontainen kangas on sairaalle siilille hyvä vaihtoehto pesämateriaaliksi ja siilin pitopaikan pohjalle. Ilman kosteuttaminen höyrystävän kostuttimen tai huoneeseen asetetun vesivadin avulla auttaa siiliä hengittämään. Oireiden pitkittyessä siili viedään eläinlääkäriin tutkittavaksi. On tarkistettava, etteivät sisä- tai ulkoloiset (ks. Loiset) aiheuta allergiatyyppisiä oireita.

B-vitamiinin eli tiamiinin puutos

Raaka kala sisältää runsaasti B1-vitamiinia (tiamiini) tuhoavaa tiaminaasi-entsyymiä, sen vuoksi sitä ei ole hyvä antaa siilille. Kalan kypsentäminen tuhoaa entsyymin, joten kypsää kalaa voi antaa siilille huoletta.

Tiamiinin puutos vaikuttaa hermostoon ja sydämeen. Tiamiinin puutosta on ilmennyt imeväisikäisillä poikasilla, kun niitä on ruokittu pakastetulla vuohenmaidolla. Imeväisille onkin parasta antaa vuohen- tai lampaanmaitoa tuoreena tai käyttää kissanmaidonvastikejauheesta tehtyä korviketta.
  • Hoito: Yksittäisten vitamiinien lisäämistä poikasen ravintoon ei suositella. Se saattaa aiheuttaa kehityshäiriöitä, mikäli annostusta ei ole tasapainotettu oikein suhteessa muuhun vitamiininsaantiin.

  • Lisätietoja: Thiamine Deficiency

Borrelioosi eli Lymen tauti

Siilien, kuten muidenkin nisäkkäiden on todettu sairastuvan borrelioosiin. Diagnosointi on kuitenkin harvinaista ja luonnonvaraisen eläimen hoito Suomessa ei ole mahdollista. Lymen taudin eli Lymen borrelioosin aiheuttaja on Borrelia burgdorferi, spirokeettoihin kuuluva bakteeri, joita tunnetaan useita alalajeja. Alalajeista tavallisimpia taudinaiheuttajia Suomessa ja Euroopassa ovat Borrelia afzelii, ja Borrelia garinii. Oireet ovat samantyyppisiä kuin ihmisillä eli kuumetta, neurologisia ja niveloireita.

D-vitamiinin puute ja riisitauti

Pitkään sisätiloissa olleet imeväisikäiset poikaset saattavat oirehtia siten, että niiden jalat eivät kanna ja ne vetävät itseään eteenpäin etujaloillaan. Jos poikasten kalkin (Ca) saannista on huolehdittu, kyse on todennäköisesti D-vitamiinin puutteesta. D-vitamiinin puute aiheuttaa poikasilla riisitautia ja aikuisilla siileillä osteomalasiaa eli luiden pehmenemistä. Aikuisella siilillä luiden pehmeneminen saattaa muuttaa jalan asentoa, se voi ontua ja/tai laahata jalkaansa.
  • Hoito: Hoidossa olevia poikasia tulisi ulkoiluttaa lämpimillä ilmoilla D-vitamiinin saannin turvaamiseksi. Kalsiumin saannin varmistamiseksi kiinteää ruokaa syövälle siilille voi antaa päivittäin laktoositonta raejuustoa tai laktoositonta kevytkermaviiliä. Riisitautisen siilin liikunta kannattaa minimoida, etteivät luut väänny rasituksessa. Siili ei myöskään saisi painaa yli kiloa.

  • Lisätietoa: Calcium-Vitamin D Metabolism Imbalance

Haavat ja hankaumat

Siilien vammat ovat useimmiten laajoja, sillä ne ovat voineet joutua autojen töytäisemiksi tai toisten eläinten hyökkäyksen kohteeksi. Yleensä vammat ovat jaloissa ja/tai kuonossa. Autojen töytäisemien siilien vammat ovat useimmiten laajoja. Eläinten, kuten koirien, lintujen tms. aiheuttamat pistohaavat saattavat puolestaan olla syviä. 

Siili, jota koira on purrut tai lintu nokkinut, on otettava kiinni ja pistohaavat etsittävä ja hoidettava. Pistohaavoja on vaikea havaita, sillä haavan suu umpeutuu. Niiden syvyyttä ei näe päältä päin. Usein purema ulottuu sisäelimiin saakka. Siili on vietävä eläinlääkärille tarkistettavaksi ja hoidon ohella sen vointia on tarkkailtava muutaman päivän ajan (esim. onko virtsassa verta).

Keväällä uroksilla tavataan usein tassunpohjantulehdusta. Haavaiset tassunpohjat ovat turvonneet ja punoittavat ja siili ontuu. Tassunpohjatulehdukset eivät parane itsestään. Siili on vietävä eläinlääkärin hoitoon.

Verkkoihin, siimoihin, lankoihin yms. kiinni jäänyt siili on voinut saada syviä haavoja. Lankoja pois otettaessa niitä ei saa vetää, jotta ne eivät viillä. Jos siili on loukkaantunut tai verkon langat ovat ihon sisällä, siili viedään eläinlääkärille. Jos siili ei ole vahingoittunut, se otetaan tarkkailuun ja sille tarjotaan vettä ja ruokaa. Jos se syö ja juo, siinä ei näy haavoja sekä siili liikkuu normaalisti, voi sen päästää vapaaksi.

Pitkään hoidossa olleiden siilien jalkapohjien iho ohenee ja pehmenee, kun ne eivät pääse liikkumaan luonnollisessa maastossa. Kuiva sisäilma ja siilitilan pohjana käytetty materiaali saattavat aiheuttaa haavoja ja hankaumia anturoihin. Siilin tilan pohja pidetään puhtaana ja siilin jalat pestään tarvittaessa. Ilman kosteuttaminen edesauttaa myös ihon hyvinvointia.

  • Hoito: Siilien haavat täytyy käydä näyttämässä eläinlääkärille, sillä varsinkin syvät ja laajat haavat vaativat aina eläinlääkärin toimenpiteitä. Haavat on tarkistettava kärpästen toukkien ja munien varalta. (ks.Kärpäsen toukat)

    Jos haava on tulehtunut tai märkivä, sitä huuhdellaan juoksevan veden alla aamuin illoin.

    Lopuksi haavat desinfioidaan esim. laimennetulla Betadinella. Laimennoksen tulee näyttää laihalta teeltä. Pieniin pintahaavoihin voi puhdistuksen jälkeen levittää Bepanthen-emulsiovoidetta, joka edesauttaa ihon uudistumista. Tulehtuneet haavat tarvitsevat eläinlääkärin määräämän antibioottikuurin. Ihon hankaumat käsitellään samoin kuin haavat.

    HUOM! Siili, jolla on avohaavoja, sijoitetaan kärpäsettömään tilaan, jotta kärpäset eivät pääse munimaan haavoihin.

  • Lisätietoa: Lacerations & Punctures, including Bite Wounds

Kiima-aikana urokset usein tappelevat ja purevat toisiaan piikittömälle alueelle. Puremat voivat olla pahoja jopa kohtalokkaita, jos haavat tulehtuvat.

Hammastaudit

Siileillä on usein ientulehdusta ja hammaskiveä. Jos siili joudutaan jostain syystä rauhoittamaan eläinlääkärin luona, kannattaa samalla kertaa tarkistaa erityisesti poskihampaat. Siili saattaa kieltäytyä kokonaan syömästä, jos pureminen aiheuttaa kipua.

  • Hoito:
    Vieroitetuille poikasille ja tervehtyneille aikuisille siileille voi antaa kissan kuivamuonaa liottamatta, mutta määrän tulee olla korkeintaan 1/3 osa siilin vuorokautisesta kuivamuonan määrästä. Jos siilillä ei ole ylipainoa, sille voi antaa lisäksi rikottuja maapähkinöitä.
    Eläinlääkäri voi rauhoituksessa poistaa hammaskiven ja määrätä tulehduslääkkeet mikäli niitä tarvitaan.

  • Lisätietoa: Hedgehog Dental Diseases

Hypotermia

Siilin ruumiinlämpötila on n. 36 astetta. Hypotermiassa ruumiinlämpö laskee hengenvaarallisen alas. Oireena ovat mm. tajuttomuus ja lähes puuttuva hengitys.
Helpoin tapa todeta vajaalämpöisyys on kokeilla siilin vatsanalustaa, joka tuntuu kylmältä ja nihkeältä, melkein kostealta.
  • Hoito:
    Siili viedään huoneenlämpötilaan. Jos siili on märkä, se kuivataan varovaisesti pyyhkeellä.
    Pehmustettuun laatikkoon laitetaan lisälämmöksi pyyhkeeseen kiedotut kuumavesipullot siilin molemmille puolille. Laatikon täytyy olla kyllin tilava, sillä jos laatikossa on liian lämmintä, siili pyrkii kauemmas lämmönlähteestä ja päinvastoin. Tällöin lämpöä voi joko vähentää tai lisätä.

  • Lisätietoa: Chilling / Hypothermia

"Ilmapallo"- oireyhtymä (Balloon syndrome)

"Ilmapallo" -oireyhtymä saattaa ilmetä loukkaantumisen tai infektion seurauksena. Siili on saanut esim. kovan iskun ja katkennut kylkiluu on puhkaissut keuhkon. Keuhkoista virtaa ilmaa nahan alle ja pullistaa siilin ilmaa täynnä olevaksi palloksi. Hengittäessä ilmaa kertyy koko ajan lisää nahan alle. Lopulta siili ei enää pääse liikkumaan. Tila on erittäin tuskallinen, sillä ilma puristaa sydäntä, keuhkoja ja muita sisäelimiä kasaan. Siili tuntuu koskettaessa pehmeältä ja piikkien välistä näkyy selvästi ihoa.
  • Hoito:
    Siili on välittömästi toimitettava eläinlääkärin hoitoon. Eläinlääkäri poistaa ilman ja määrää lääkityksen. Ilmapallosyndrooma saattaa uusiutua. Vaikka siili vaikuttaa terveeltä, sitä pidetään seurannassa vähintään viikko ennen vapauttamista.

  • Lisätietoa: Hedgehog "Balloon" Syndrome
  • Ks. myös: Hedgehog "Pop-off" Syndrome

Keuhkomadot

Keuhkomadot, jotka elävät siilin henkitorvessa ja keuhkoputkiloissa, tarttuvat siileihin sen ravinnon, kuten etanoiden (Crenosoma striatum) kautta. Myös pienet, vain muutaman viikon ikäiset poikaset ovat voineet saada emoltaan tartunnan. Keuhkomatoja saattaa esiintyä munina ja elävinä toukkina siilien ulosteessa ja/tai ysköksissä.

Oireina ovat:

  • hengenahdistus
  • rahiseva ja/tai vinkuva hengitys
  • hakkaava yskä
  • nenän tukkoisuus
  • ruokahaluttomuus ja painon lasku
  • väsymys

Keuhkomatoja on vaikea häätää, sillä riittävää määrää loistenhäätöainetta on vaikeaa antaa isäntäeläimen kärsimättä. Keuhkomatoja on tavattu myös onnettomuuden uhreina kuolleilta hyväkuntoisilta kilon painavilta pullukoilta. Vähäisimmillään siili oireilee olemalla nuhainen ja aivasteleva. Pahimmillaan loiset edesauttavat jälkitautina bakteerin aiheuttaman keuhkotulehduksen kehittymistä, jolloin eläimellä ilmenee hengitysvaikeuksia. Hengitysvaikeuksien vuoksi siili ei kykene saalistamaan tarpeeksi ravintoa. Lopulta kuihtunut ja alilämpöinen siili menehtyy.

Hoito:

  • Fenbendatsoli (Axilur) ja parasiittitartuntojen aiheuttamaa tulehdusta ehkäisemään/hoitamaan antibioottikuuri.
  • Avermektiinivalmisteet. Uusintakäsittely annetaan 2 - 3 viikon kuluttua. Avermektiinin on todettu tehoavan Crenosoma striatum tartuntoihin, mutta suolistoloistartuntoihin sen ei todettu tehoavan yhtä hyvin. Jos on syytä epäillä lisäksiCapillaria sp. tartuntaa, aloitetaan samaan aikaan fenbendatsoli-kuuri.
  • Tukihoidoksi keuhkoputkentulehdukseen sekä Bordetella bronchiseptica infektiota ehkäisemään aloitetaan antibioottikuuri. Eläinlääkäri voi antaa myös ravintoliuosta nahan alle.
Keuhkomatotartuntaa hoidettaessa on hyvä huomioida, että siili alkaa noin viikon päästä lääkkeen tehoamisesta yskiä kuolleita keuhkomatoja pois. Ilmankosteudesta on hyvä huolehtia, jottei kuiva ilma ärsytä eläimen keuhkoja entisestään. Tätä ennen siiliä ei saa laskea horrostamaan, sillä horroksessa se ei kykene yskimään puhdistaakseen keuhkonsa. Mikäli antibioottikuuria ei ole jostain syystä annettu samaan aikaan kuin loishäätöä, siiliä ei saa heti loislääkityksen päätyttyä päästää vapaaksi. Keuhkoihin saattaa syntyä
bakteeritulehdus, joten keuhkomatojen kuoltua siiliä tulee tarkkailla viikon verran.

Kirput

Siileillä on luonnossa aina kirppuja (Archaeopsylla erinacei) mutta ne eivät ole siilin elämän kynnyskysymys. Osan kirpuistaan siilit perivät äideiltään ja osan kavereiltaan. Siilin kirput näkyvät helposti paljain silmin ja ne hyppäävät mielellään "kyytiin" etenkin, jos on pukeutunut tummiin vaatteisiin. Siilin kirput ovat erikoistuneet juuri siileihin, eivätkä ne jää asustelemaan muihin eläimiin tai ihmisiin. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa allergisia oireita ihmiselle. Siilikirput valitsevat kohteensa veren koostumuksen mukaan. Lisäksi siilikirput tarvitsevat vapaata tilaa juosta jasellainen siileillä on niille tarjota karvattomalla ihollaan piikkien juuressa. Allergisia oireita ne voivat kuitenkin aiheuttaa muillekin lajeille, myös ihmiselle.
Kirput imevät verta ja heikentävät siilin kuntoa aiheuttamalla anemiaa (yleensä juuri sairaillasiileillä on paljon kirppuja). Ne myös kutittavat, eikä ole harvinaista nähdä siilin kellahtavan selälleen ja rapsuttavan vatsaansa. Erittäin runsas kirpputartunta voi pahimmillaan aiheuttaa pahan anemian, joka johtaa kuolemaan.

Hoito:
Ulkoloisten häätämiseen tarkoitetut lääkkeet, kuten paikallisvalelunesteet (selamektiini) painon mukaan annosteltuna. Tipautetaan esim. siilin niskaan, kohtaan jossa piikit alkavat kasvaa niin, ettei siili pääse nuolemaan  kohtaa.
HUOM: valmisteiden käytössä on huomioitava, ettei niitä saa käyttää tiineinä oleville naaraille!