► Allergia
Siili saattaa olla allerginen painomusteelle, jos sen pesän kuivikkeena käytetään sanomalehteä. Oireena on jatkuvasti vuotava tai tukkoinen nenä, yskä ja kuiva iho tai ihottuma. Jos vuoto on kellertävää ja paksuhkoa, kyse voi olla bakteeritulehduksesta. HUOM. Ks myös Nuha!
Hoito:
Pehmeä, nukkaamaton ja tiiviskudontainen kangas on sairaalle siilille hyvä vaihtoehto pesämateriaaliksi ja siilitilan pohjalle. Ilman kosteuttaminen höyrystävän kostuttimen tai huoneeseen asetetun vesivadin avulla auttaa siiliä hengittämään. Oireiden pitkittyessä siili viedään eläinlääkäriin tutkittavaksi. On tarkistettava, etteivät sisä- tai ulkoloiset aiheuta allergiatyyppisiä oireita.
► B-vitamiini eli tiamiinin puutos
Raaka kala sisältää runsaasti B1-vitamiinia (tiamiini) tuhoavaa tiaminaasi-entsyymiä. Tiamiinin puutos vaikuttaa hermostoon ja sydämeen. Kalan kypsentäminen tuhoaa entsyymin, joten kypsää kalaa voi antaa siilille huoletta.
Tiamiinin puutosta on ilmennyt imeväisikäisillä poikasilla, kun niitä on ruokittu pakastetulla vuohenmaidolla. Imeväisille onkin parasta antaa vuohen- tai lampaanmaitoa tuoreena tai käyttää kissanmaidonvastikejauheesta tehtyä korviketta.
Yksittäisten vitamiinien lisäämistä poikasen ravintoon ei suositella. Se saattaa aiheuttaa kehityshäiriöitä, mikäli annostusta ei ole tasapainotettu oikein suhteessa muuhun vitamiininsaantiin.
► Borrelioosi eli Lymen tauti
Siilien, kuten muidenkin nisäkkäiden on todettu sairastuvan borrelioosiiin. Lymen taudin eli Lymen borrelioosin aiheuttaja on Borrelia burgdorferi, spirokeettoihin kuuluva bakteeri, joita tunnetaan useita alalajeja. Alalajeista tavallisimpia taudinaiheuttajia Suomessa ja Euroopassa ovat Borrelia afzelii, ja Borrelia garinii. Oireet ovat samantyyppisiä kuin ihmisillä eli kuumetta, neurologisia ja niveloireita.
Lisätietoa: http://wildlife1.wildlifeinformation.org/S/00dis/Bacterial/Lyme_Disease.html
► D-vitamiinin puute ja riisitauti
Pitkään sisätiloissa olleet imeväisikäiset poikaset saattavat oirehtia siten, että niiden jalat eivät kanna ja ne vetävät itseään eteenpäin etujaloillaan. Jos poikasten kalkin (Ca) saannista on huolehdittu, kyse on todennäköisesti D-vitamiinin puutteesta. D-vitamiinin puute aiheuttaa poikasilla riisitautia ja aikuisilla siileillä osteomalasiaa eli luiden pehmenemistä. Aikuisella siilillä luiden pehmeneminen saattaa muuttaa jalan asentoa, se voi ontua tai laahata jalkaansa.
Hoito:
Hoidossa olevia oikasia tulisi ulkoiluttaa lämpimillä ilmoilla D-vitamiinin saannin turvaamiseksi. Kalsiumin saannin varmistamiseksi kiinteää ruokaa syövälle siilille voi antaa hyla-raejuustoa tai hyla-kevytkermaviiliä. Riisitautisen siilin liikunta kannattaa minimoida, etteivät luut väänny rasituksessa. Siili ei myöskään saisi painaa yli kiloa.
►Haavat ja hankaumat
Siilien vammat ovat useimmiten laajoja, sillä ne joutuvat autojen töytäisemiksi tai toisten eläinten hyökkäyksen kohteeksi. Yleensä vammat ovat jaloissa ja/tai kuonossa. Autojen töytäisemien siilien vammat ovat useimmiten laajoja. Eläinten, kuten koirien, lintujen tms. aiheuttamat pistohaavat saattavat puolestaan olla syviä, eikä niiden vakavuutta aina näe päältäpäin.
Keväällä uroksilla tavataan usein tassunpohjantulehdusta. Haavaiset tassunpohjat ovat turvonneet ja punoittavat ja siili ontuu. Tassunpohjatulehdukset eivät parane itsestään. Siili on vietävä eläinlääkärin hoitoon.
Kiima-aikana urokset usein tappelevat ja purevat toisiaan piikittömälle alueelle. Puremat voivat olla pahoja jopa kohtalokkaita, jos haavat tulehtuvat.
Verkkoihin, siimoihin, lankoihin yms. kiinni jäänyt siili on voinut saada syviä haavoja. Lankoja pois otettaessa niitä ei saa vetää, jotta ne eivät viillä. Jos siili on loukkaantunut tai verkon langat ovat ihon sisällä, siili viedään eläinlääkärille. Jos se ei ole vahingoittunut, siili otetaan tarkkailuun ja sille tarjotaan vettä ja ruokaa. Jos se syö ja juo, siinä ei näy haavoja sekä liikkuu normalisti, se päästetään vapaaksi.
Pitkään hoidossa olleiden siilien jalkapohjien iho ohenee ja pehmenee, kun ne eivät pääse liikkumaan luonnollisessa maastossa. Kuiva sisäilma ja siilitilan pohjana käytetty materiaali saattavat aiheuttaa haavoja ja hankaumia anturoihin. Siilintilan pohja pidetään puhtaana ja siilin jalat pestään tarvittaessa. Ilman kosteuttaminen edesauttaa myös ihon hyvinvointia.
Hoito:
Siilien haavat täytyy käydä näyttämässä eläinlääkärille, sillä varsinkin syvät ja laajat haavat vaativat aina eläinlääkärin toimenpiteitä. Haavat on tarkistettava kärpästen toukkien ja munien varalta. (ks. Kärpäsen toukat)
Jos haava on tulehtunut tai märkivä, sitä huuhdellaan juoksevan veden alla aamuin illoin.
Lopuksi haavat desinfioidaan esim. laimennetulla Betadinella. Laimennoksen tulee näyttää laihalta teeltä. Pieniin pintahaavoihin voi puhdistuksen jälkeen levittää Bepanthen-emulsiovoidetta, joka edesauttaa ihon uudistumista. Tulehtuneet haavat tarvitsevat eläinlääkärin määräämän antibioottikuurin. Ihon hankaumat käsitellään samoin kuin haavat.
HUOM! Siili, jolla on avohaavoja, sijoitetaan kärpäsettömään tilaan, jotta kärpäset eivät pääse munimaan haavoihin.
► Hammastaudit
Siileillä on usein ientulehdusta ja hammaskiveä. Jos siili joudutaan jostain syystä rauhoittamaan eläinlääkärin luona, kannattaa samalla kertaa tarkistaa erityisesti poskihampaat. Siili saattaa kieltäytyä kokonaan syömästä jos pureminen aiheuttaa kipua.
Hoito:
Vieroitetuille poikasille ja aikuisille siileille voi antaa kissan kuivamuonaa liottamatta, mutta määrän tulee olla korkeintaan 1/3 osa siilin vuorokautisesta kuivamuona määrästä. Jos siilillä ei ole ylipainoa, sille voi antaa lisäksi rikottuja maapähkinöitä.
Eläinlääkäri voi rauhoituksessa poistaa hammaskiven ja määrätä tulehduslääkkeet mikäli niitä tarvitaan.
► Hypotermia (alilämpöisyys)
Siilin ruumiinlämpötila on n. 36 astetta. Hypotermiassa ruumiinlämpö laskee hengenvaarallisen alas. Oireena ovat mm. tajuttomuus ja lähes puuttuva hengitys.
Helpoin tapa todeta vajaalämpöisyys on kokeilla siilin vatsanalustaa, joka tuntuu kylmältä ja nihkeältä, melkein kostealta.
Hoito:
Siili viedään huoneenlämpötilaan. Jos siili on märkä, se kuivataan varovaisesti pyyhkeellä.
Pehmustettuun laatikkoon laitetaan lisälämmöksi pyyhkeeseen kiedotut kuumavesipullot siilin molemmille puolille. Laatikon täytyy olla kyllin tilava, sillä jos laatikossa on liian lämmintä, siili pyrkii kauemmas lämmönlähteestä ja päinvastoin. Tällöin lämpöä voi joko vähentää tai lisätä.
► ”Ilmapallo”-oireyhtymä (Balloon syndrome)
"Ilmapallo" -oireyhtymä saattaa ilmetä loukkaantumisen tai infektion seurauksena. Siili on saanut esim. kovan iskun ja katkennut kylkiluu on puhkaissut keuhkon. Keuhkoista virtaa ilmaa nahan alle ja pullistaa siilin ilmaa täynnä olevaksi palloksi. Hengittäessä ilmaa kertyy koko ajan lisää nahan alle. Lopulta siili ei enää pääse liikkumaan. Tila on erittäin tuskallinen, sillä ilma puristaa sydäntä, keuhkoja ja muita sisäelimiä kasaan. Siili tuntuu koskettaessa pehmeältä ja piikkien välistä näkyy selvästi ihoa.
Hoito:
Siili on välittömästi toimitettava eläinlääkärin hoitoon. Eläinlääkäri poistaa ilman ja määrää lääkityksen. Ilmapallosyndrooma saattaa uusiutua. Vaikka siili vaikuttaa terveeltä, sitä pidetään seurannassa vähintään viikko ennen vapauttamista.
► Keuhkokuume
Keuhkokuume ilmenee useimmiten keuhkoloisien aiheuttaman infektion seurauksena. Oireina ovat hengitysvaikeudet, runsas märkivä vuoto tai verenvuoto nenästä, aivastelu ja vinkuva hengitys. Jos siilillä on vakavia hengitysvaikeuksia, on eutanasia suositeltavaa.
Hoito:
Eläinlääkäri määrää lääkityksen. Hengityksen helpottamiseksi siilin tilassa ei saa käyttää heiniä tai muuta pölyävää materiaalia. Hengitystä helpottaa myös ilman kosteuttaminen.
► Korvatulehdus
Näkyvimmät oireet siilin korvantulehduksesta ovat tasapainohäiriöt, kuten ympyrän kiertäminen, kävely kallistuneessa asennossa tai kyljelleen kaatuilu. Siili voi raapia korvaansa, ravistella päätään tai pitää sitä kallellaan. Tulehdus on kivulias, sillä korvaonteloon on kertynyt mätää. Se heikentää myös siilin kuuloa. Siili tarvitsee eläinlääkärin hoitoa. Hoitamaton korvatulehdus aiheuttaa mm. aivokalvontulehdusta ja johtaa kuolemaan.
Hoito:
Eläinlääkärin määräämä lääkitys.
► Kärpäsen toukat
Kun sairaan siilin ruumiinlämpötila laskee, kärpäset luulevat eläimen kuolleen. Ne munivat munansa yleensä raatoihin, joita munista kehittyneet toukat käyttävät ravinnokseen. Kärpäsen munia ja toukkia saattaa olla hylättyjen poikasten tai loukkaantuneiden ja sairaiden siilien haavaumissa, silmissä, korvissa, nenänrei'issä, peräaukossa ja sukuelinten aukoissa - jopa eläinten kainaloissa. Jos toukat pääsevät kehittymään, ne käytännöllisesti katsoen syövät siilin elävältä tunkeutumalla sen sisäelimiin saakka. Tästä syystä hoitoon tuodut siilit on aina tutkittava erityisen huolella.
Hoito:
Jokainen toukka ja muna poimitaan pinseteillä tai sijaintipaikastaan riippuen harjataan jäykällä harjalla (esim. hammasharjalla) varovasti irti. Kun haavalle kaataa laimennettua Betadine-liuosta, toukat tulevat näkyviin ja lähtevät liikkeelle, joten ne on helppo poimia pois. Desinfektioaineella huuhtelu ei kuitenkaan riitä, vaan siili tarvitsee eläinlääkärin määräämät lääkkeet. Siili sijoitetaan puhdistuksen jälkeen tervehtymään kärpäsettömään tilaan.
LOISET
► Keuhkomadot
Siilillä saattaa olla keuhkoissaan ja henkitorvessaan keuhkomatotartunta. Siili saa tartunnan ravintonsa mukana. Loiset ovat melko yleisiä, ja myös emo voi tartuttaa ne poikasilleen. Keuhkomatoja (Crenosoma striatum) on tavattu myös onnettomuuden uhreina kuolleilta hyväkuntoisilta kilon painavilta pullukoilta. Keuhkomatoja voi esiintyä munina ja toukkina siilien ysköksissä ja/tai ulosteessa.
Oireina ovat:
• hengenahdistus
• rahiseva ja/tai vinkuva hengitys
• hakkaava yskä
• nenän tukkoisuus
• ruokahaluttomuus ja painon lasku
• väsymys
Vähäisimmillään siili oireilee olemalla nuhainen ja aivasteleva. Jälkitautina esiintyy usein bakteerin aiheuttamaa keuhkotulehdusta/keuhkokuumetta. Hengitysvaikeuksien vuoksi siili ei kykene hankkimaan tarpeeksi ravintoa. Lopulta nälkiintynyt ja alilämpöinen siili menehtyy.
Hoito:
♦ Fenbendatsoli 100mg/kg kerran päivässä seitsemän vuorokauden ajan.
Lääkkeen voi murskata kahden lusikan välissä ruuan sekaan tai liottaa pieneen määrään nestettä (esim. hunajavettä) ja antaa ruiskulla suoraan suuhun.
♦ Avermektiinivalmisteet. Ks. Dectomax. Uusintakäsittely annetaan 2 - 3 viikon kuluttua. Avermektiinin on todettu tehoavan keuhkomatotartuntoihin, mutta suolistoloistartuntoihin ei yhtä hyvin. Jos on syytä epäillä lisäksi suolistoloisia, aloitetaan samaan aikaan fenbendatsoli.
Tukihoidoksi jälkitauteja ehkäisemään tarvitaan antibioottikuuri, kortikoideja suositellaan myös.
Siili alkaa noin viikon päästä lääkkeen tehoamisesta yskiä kuolleita keuhkomatoja pois. Tässä vaiheessa siiliä ei saa päästää horrostamaan. Siilin tilan ilmankosteudesta tulee huolehtia, jottei kuiva ilma ärsytä eläimen keuhkoja entisestään.
► Kirput
Siileillä on luonnossa aina kirppuja (Archaeopsylla erinacei) mutta ne eivät ole sen elämän kynnyskysymys. Osan kirpuistaan siilit perivät äideiltään ja osan kavereiltaan. Siilin kirput näkyvät helposti paljain silmin ja ne hyppäävät mielellään hoitajankin "kyytiin" etenkin, jos on pukeutunut tummiin vaatteisiin. Siilin kirput ovat erikoistuneet juuri siileihin, eivätkä ne jää asustelemaan muihin eläimiin tai ihmisiin.
Kirput imevät verta ja heikentävät siilin kuntoa aiheuttamalla anemiaa. Ne myös kutittavat, eikä ole harvinaista nähdä itseään rapsuttavan siilin kellahtavan selälleen.
Hoito:
Ulkoloisten häätämiseen tarkoitetut lääkkeet.
► Punkit eli puutiaiset
Puutiaisia on kaikilla luonnossa liikkuvilla eläimillä. Ne tarttuvat eläimiin aluskasvillisuudesta.
Puutiaisen tunnistaa pulleasta kohoumasta eläimen iholla. Vähäisinä määrinä ne eivät haittaa siilin elämää. Suuri määrä puutiaisia aiheuttaa anemiaa.
Hoito:
Muutama puutiainen iholla ei ole siilin hoitoon ottamisen peruste. Muusta syystä hoitoon otetulta siililtä häädetään puutiaiset. Ne voidaan poistaa samalla tavalla kuin lemmikeiltäkin eli apteekeista ja eläinkaupoista saatavilla punkkipihdeillä. Jos puutiaisia on runsaasti, siili kannattaa viedä eläinlääkärille.
Ks. myös Borrelioosi.
► Syyhypunkki (eli kapi)
Syyhypunkki on ihon keratiinikerroksessa elävä pieni hämähäkkieläin. Se tarttuu muilta luonnossa eläviltä eläimiltä suoraan tai välillisesti esim. pesäkoloista. Oireena tartunnassa on voimakas kutina, pistemäiset punoittavat kohdat, ihon hilseily ja karvattomat laikut. Pidemmälle edennyt tartunta aiheuttaa täydellistä karvattomuutta, laihtumista ja ihon voimakasta bakteeritulehdusta.
Hoito:
Eläinlääkäri määrää lääkkeet.
► Korvapunkki
Korvapunkki on korvakäytävässä elävä hämähäkkieläin. Se tarttuu eläimestä toiseen suorassa kontaktissa. Korvapunkki aiheuttaa kutinaa ja eläin saattaa ravistella toistuvasti päätään. Tartunnan tunnusmerkkinä on korvassa oleva ”kahvinporomainen” loisen erite. Siili viedään eläinlääkäriin tarkempiin tutkimuksiin.
Hoito:
Eläinlääkäri määrää lääkkeet.
► Suolistoloiset
Siilit saavat loistartunnan luontaisesta ravinnostaan. Kun siili tulee hoitoon, sille kannattaa antaa heti loishäätö. Poikasen kyseessä ollessa, loishäätö annetaan vasta kun se painaa yli 80 grammaa.
Suolistoloisten oireita ovat:
• vetinen, joissain tapauksissa vihreä ja/tai verinen uloste
• yliaktiivisuus tai vaihtoehtoisesti uneliaisuus
• siili saattaa syödä hyvin, mutta menettää silti painoa
• ruokahaluttomuus
• vakavammissa tapauksissa tartunta voi aiheuttaa nestehukkaa, anemiaa ja runsasta painonlaskua, joihin siili menehtyy
Hoito:
Fenbendatsoli 100mg/kg kerran päivässä seitsemän vuorokauden ajan. Lääkkeen voi murskata kahden lusikan välissä ruuan sekaan tai liottaa pieneen määrään nestettä (esim. hunajavettä) ja antaa ruiskulla suoraan suuhun.
Tukihoidoksi bakteeriperäistä suolistotulehdusta ehkäisemään aloitetaan antibioottikuuri.
► Luunmurtumat
Murtumat toteaa eläinlääkäri. Levolla voidaan hoitaa esim. varvasmurtumia tai kyynärluun murtumia, mutta vakavia murtumia, kuten avomurtumia ei voida hoitaa. Valitettavasti Suomessa ei hoideta siilien luumurtumia tai tehdä ortopedisiä/kirurgisia operaatioita. Eläimet lopetetaan, koska niiden seuranta on pitkäaikaista, eikä lopputulos ole täysin varma (esim. raaja saattaa jäykistyä eikä siili pääse kerälle).
► Myrkytykset
Kaikkiruokaisina siilit joutuvat alttiiksi monenlaisille myrkyille. Sellaisia ovat torjuntaan käytettävät etanoiden ja rottien syötit. Pihan perälle jätetty jäteöljy, akkunesteet yms. jotka imeytyvät maaperään tai voivat tahria siilin, ja joita se itseään puhdistaessaan tulee nielleeksi.
Myrkytysoireita ovat:
• oksentelu
• ripuli (uloste saattaa olla värjäytynyt myrkkysyöttien väristä)
• tärinä
• kuolaaminen (älä sekoita itsevoiteluun)
• tasapainohäiriöt ks. myös korvatulehdus
• tajuttomuus
• krampit
• aistipuutokset esim. sokeus
• voimakkaat verenvuodot
• korkea kuume
On hyvin vaikea tietää, mitä myrkyllistä ainetta siili on saattanut saada suuhunsa. Siilin hoitaminen on vaikeaa, miltei mahdotonta. Jos myrkyllinen aine on tiedossa, siitä täytyy informoida siiliä hoitavaa eläinlääkäriä.
► Nestehukka
Useimmat hoitoon tulevat siilit kärsivät nestehukasta. Nestehukka johtuu esim. siitä, että eläimellä on ripuli, se on syystä tai toisesta estynyt syömästä tai juomasta tai ollut liian pitkään auringossa. Syynä ovat usein nämä kaikki yhdessä.
Ihotestillä nestehukan tunnistaa siten, että ottaa sormiensa väliin siilin niskanahkaa tai muuta ihoa, nostaa ihoa jonkin verran ylös ja seuraa, miten hitaasti iho laskeutuu ennalleen. Nestehukassa iho jää koholle tai laskeutuu hyvin hitaasti. Omalla iholla testaaminen auttaa vertailussa.
Nestehukan voi todeta siilistä myös päällisin puolin siitä, että sen silmät ovat pienet ja painuneet sisään - joissakin tapauksissa näyttää kuin siilillä ei olisi silmiä lainkaan.
Viereisestä kuvasta näkee miten ulkonevat silmät siilillä on normaalisti. Nestehukkaisella siilillä silmät ovat enemmän luomien takana, vaikeissa tapauksissa voi näyttää kuin silmiä ei olisi ollenkaan.
Hoito:
Nestehukka johtaa nopeasti kuolemaan, joten on tärkeää saada pikaisesti estettyä eläimen kuivuminen. Jos siili ei suostu itse juomaan, sille voi tarjota suuhun ruiskulla mm. hunajavettä tai apteekista saatavaa nestetasapainoa palauttavaa elektrolyyttiliuosta pakkauksen ohjeen mukaan. Vakavammissa nestehukkatapauksissa ruiskulla suun kautta juottaminen ei yksin riitä palauttamaan nestetasapainoa. Siili on vietävä eläinlääkäriin tai sellaiselle siilinhoitajalle, jolla on kokemusta nestehukkaisen eläimen hoidosta. Nestetasapainon saavuttaneen siilin silmät ovat ulkonevat, kun sitä katsoo ylhäältäpäin.
► Nuha
Kostea nenä ja kirkas, vetinen vuoto nenästä on siileillä yleistä. Sen syynä on loinen, joka asustelee siilin nenäontelossa. Loisen poistaminen on vaikeaa, eikä siitä ole varsinaista vaaraa siilille.
Nuha voi johtua myös stressistä, lämpötilan äkillisestä vaihtumisesta, kuivasta ilmasta, heinistä tms.
(ks. myös Allergia).
► Nälkiintyminen
Sairaat, loukkaantuneet ja orvot siilit saattavat helposti nälkiintyä, koska eivät pysty etsimään ravintoa. Leukaluun murtuminen, hammasvammat tai vieras esine kurkussa voivat estää syömisen. Nälkiintyneen siilin tunnistaa ruumiinmuodosta. Kerällä ollessaan nälkiintynyt siili ei ole terveen pyöreä, vaan soikea. Siilin seisoessa ylhäältä päin katsottuna sen takapää on kapea ja lonkkaluiden ja selkärangan muoto näkyy selkeästi. Ks. nälkiintyneen siilin kuva.
Hoito:
Hoitoon vaikuttaa siilin ikä. Jos kyseessä on vierottamaton poikanen katso tarkemmat ohjeet. Jos kyseessä on vieroitettu poikanen tai aikuinen siili, ruokinta aloitetaan Hill'sin a/d toipilasruualla. Ruokaa pidetään koko ajan saatavilla. Jos siili on niin heikossa kunnossa, ettei se jaksa itse syödä, sitä ruokitaan ruiskulla a/d:sta ja lämpimästä vedestä tehtdyllä vellillä. Jos siili ei ala syödä itse tai suostu syömään ruiskusta, sille voi etsiä hoitajan, joka osaa letkuruokinnan. Muussa tapauksessa siili täytyy viedä lopetettavaksi.
► Paiseet
Haavan tai pureman kautta ihon alle päässeet bakteerit aiheuttavat paiseita eri puolille elimistöä.
Vaikka siili antaisikin tutkia itseään, piikit vaikeuttavat ihon kohoumien havaitsemista. Toisaalta paiseita voi olla myös sisäelimissä tai ihonalaisessa kudoksessa, joten niitä on mahdotonta havaita.
Paiseiden aiheuttama verenmyrkytys on hengenvaarallinen.
Hoito:
Eläinlääkärin määräämä antibioottikuuri.
►Palovammat
Siilit tekevät pesiä lehti- ja risukasoihin, ja saattavat kuolla tai saada palovammoja puutarhajätteitä ja juhannuskokkoja poltettaessa.
Hoito:
Siili viedään eläinlääkärille, joka päättää jatkohoidosta tai eläimen lopettamisesta.
► Peräsuolen esiinluiskahdus
Siilin peräsuoli saattaa työntyä peräaukon ulkopuolelle mm. onnettomuuden tai ripulin yhteydessä. Jos siilillä on häntänsä alla verinen "möykky”, siili on vietävä eläinlääkäriin tarkempiin tutkimuksiin. Joissain tapauksissa eläinlääkäri voi palauttaa peräsuolen takaisin paikoilleen. Useimmiten kuitenkin esiinluiskahdus uusiutuu, joten tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti.
Hoito:
Eläinlääkärin arvioi tapauksen ja jatkotoimenpiteet.
► Piikittömyys ja karvattomuus
Joskus syntyy siilejä, joilla ei ole ollenkaan karvoja eikä piikkejä. Silloin kyseessä voi olla harvinainen keratiinin tuotantoon vaikuttanut geenivirhe. Useimmiten kuitenkin piikittömyyden harvapiikkisyyden syyksi paljastuu jokin sairaus, ulkoloiset tai onnettomuus. On havaittu, että sinkin puutos aiheuttaa piikkien pehmenemistä ja irtoamista. Myös pitkään jatkuva sair
aus ja stressi saattavat laukaista karvojen ja piikkien lähtemisen.
Kuvassa olevalta siililtä lähti melkein kaikki karvat ja suuri määrä piikkejä. Uudelleen kasvanut karva on vielä hentoista, pehmeää ja vaaleaa.
Hoito:
Sinkin puutokseen siilille annetaan maksapitoista kissanruokaa tai kypsiä maksan paloja. Jos piikkejä on vähän tai ei lainkaan, maksapitoisen ruuan tarjoaminen ei kuitenkaan takaa sitä, että piikit kasvavat uudelleen.
Piikitön siili on puolustuskyvytön ja helppo saalis monelle, joten sen selviäminen luonnossa on erittäin epätodennäköistä. Tästä syystä tällaisista yksilöistä on niin vähän havaintoja tai hoitokokemuksia.
Jos kyseessä ovat ulkoloiset, katso loiset.
Mikäli siili on menettänyt onnettomuudessa niin paljon piikkejä, että on syytä olettaa, ettei se kykene puolustautumaan, siiliä pidetään hoidossa niin kauan kunnes uudet piikit ovat kasvaneet.
► Ripuli ja muutokset ulosteessa
Siileillä on monenlaisia ripulia aiheuttavia sairauksia. Useimmat niistä ovat hoidettavissa, kuten lois-, kokkidi- tai bakteeri-infektiot. Infektiot voivat ilmetä ulosteen värin muutoksena, ulosteessa voi olla myös verta. Nälkiintymisen, loisten ja kokkidien aiheuttamissa ripuleissa, uloste on yleensä erittäin vetistä ja vaaleanvihreää. On kuitenkin huomioitava, että maidonvastiketta syövien poikasten uloste voi olla normaalistikin harmaanvihreää. Heisimatoinfektiossa ulosteen koostumus ei muutu (riippuu syödystä ruuasta), mutta ulosteen loppuosa on väriltään tumman vihreä. Bakteeri-infektioissa uloste saattaa olla kokonaan tumman vihreää. Siilin vointia ja sairauksia arvioidessa on huomioitava myös muut oireet, pelkästä ulosteen väristä ei voi tehdä diagnoosia. Uloste saattaa olla myös vihreää horrokseen mennessä tai siitä herätessä, mutta myös stressistä tai ruokavalion muutoksesta johtuen. Harmahtava uloste on useimmiten merkki loisista tai siitä, etteivät ravintoaineet ole imeytyneet.
Poikasille ripuli on vaarallinen paitsi nestehukan vuoksi, myös peräsuolen esiinluiskahduksen vuoksi.
Hoito:
Eläinlääkäri määrää lääkityksen ja jatkohoitotoimenpiteet. Riittävästä nesteensaannista on huolehdittava (ks. nestehukka).
► Sieni-ihottumat
Yleisimmät ihon sienitaudit ovat silsa- ja hiivasienten aiheuttamia. Sieni-ihottumalle tyypillisiä piirteitä ovat punoitus ja tarkkarajainen, hilseilevä reuna, josta muodostuu kehämäinen, laajeneva tulehdusalue. Sieni-ihottumat tarttuvat myös ihmiseen, joten hygieniasta on pidettävä erityisen hyvää huolta.
Hoito:
Eläinlääkärin määräämä lääkitys.
► Salmonella
Salmonellabakteeri voi aiheuttaa siilille infektion. Eri lähteiden mukaan siilikannasta muutamasta prosentista jopa 50 prosenttiin kantaa salmonellaa. Siili itse saattaa olla oireeton taudinkantaja, mutta salmonella leviää sen ulosteiden mukana. Salmonella tarttuu myös ihmisiin, ellei hygieniasta pidetä hyvää huolta. Tumman vihreä uloste on yleensä merkki salmonellatartunnasta. Koostumukseltaan uloste on normaalia, hyytelömäistä tai vetistä, ja siinä saattaa olla myös verta. Salmonellatartunnan saanut siili voi menettää ruokahalunsa.
Hoito:
Eläinlääkäri määrää tarvittaessa lääkkeet. Jos siilillä on ripulia, riittävästä nesteensaannista on huolehdittava (ks. nestehukka).
► Tasapainohäiriöt
Siilillä voi olla tasapainohäiriöitä kuten kaatuilua, kävely kallistuneessa asennossa, ympyrän kiertämistä, horjumista yms. päävammojen tai neurologisten ongelmien takia. Tasapainohäiriöitä aiheuttavat myös myrkyt (ks. myrkytykset) ja keski- tai sisäkorvan tulehdus) Ks. myös Borrelioosi.
► Öljyn, maalin tai tervan tahrima siili
Vain vähän tahriintunutta/likaantunutta siiliä voi pestä astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä. Piikkistä selän ihoa voi pestä maalipensselillä tai sudilla. Tervaa voi yrittää pestä pois esim. Swarfegalla-pesuaineella. Pesun jälkeen siili huuhdellaan ja kuivataan huolellisesti. Puhdistuksen jälkeen siili sijoitetaan toipumaan mahdollisimman lämpimään. Jos siilillä ilmenee myrkytysoireita, se viedään eläinlääkäriin.
