Takaisin luontoon

Siili on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sen pyydystämiseen muualle siirtämistä tai istuttamista varten tarvitaan alueellisen ympäristökeskuksen lupa. Alueellinen ympäristökeskus voi myöntää rauhoitussäännöksistä poikkeuksia, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Jos hakemus koskee koko maata, lupaviranomaisena on ympäristöministeriö.

Rauhoitettua siiliä ei saa kuljettaa pois asuinseudultaan, mutta aina se ei ole mahdollista. Toisinaan useita loukkaantuneita/sairaita siilejä tuodaan hoitoon seudulta, jossa vapaana liikkuva koira pääsee puremaan siilejä tai aluetta myrkytetään kasvi-, rotan- tms. myrkyillä. Eläimen löytöpaikkana on saattanut olla myös vilkasliikenteinen alue, jossa ei ole riittävästi pesintä- ja/tai ruokailumahdollisuuksia. Näistä ja muista erikseen tarkasti harkittavista syistä ei ole järkevää palauttaa eläintä aivan samaan paikkaan. Siilin voi päästää vapaaksi löytöpaikasta hieman kauempana, kunhan vapautuspaikka sijaitsee samalla paikkakunnalla.

Siiliä ei tule vapauttaa maan ollessa jäässä, kuiva tai erityisen kova, sillä silloin sen on vaikea löytää ravintoa. Erittäin sateisella säällä vapaaksi päästetty siili ei välttämättä löydä riittävän nopeasti kuivaa pesäpaikkaa ja saattaa vaipua horrokseen epäsuotuisalla/vaarallisella paikalla.

Siilin saa vapauttaa keväällä, kun muutkin siilit ovat aktiivisia sen elinalueella. Paras aika vapautukselle on leutona iltana hämärän tultua. Siilin tulee olla täysin terve ja sen on kyettävä elämään lajilleen tyypillistä elämää.

Vapautettavan siilin
  • täytyy kyetä hankkimaan itse ruokansa
  • kyetä liikkumaan normaalisti
  • omata terveet aistit
  • täytyy päästä tiukalle kerälle
  • osata varoa ihmisiä, lemmikkejä, uhkaavia tilanteita ja saalistajia
Hoidossa olleen poikasen täytyy painaa keväällä ennen vapautusta vähintään 600g. Syksyllä vapautettavan siilin painon täytyy olla yli 800g.

Keväällä ja syksyllä vapautettavan siilin ravinnosta kannattaa pitää huolta. Varsinkin poikasesta asti hoidossa ollutta nuorta siiliä ruokitaan vapautuspaikalle. Jos siiliä ei muutamana iltana näy vapautuspaikalla, ruokintaa on silti jatkettava, sillä yleensä siili palaa etsimään helppoa ruokaa tutkittuaan viikon tai parinkin ajan innostuneena maailmaansa. Ruokaa on hyvä olla tarjolla siltä varalta, ettei siili ehkä saa riittävästi ravintoa. Ruokintaa jatketaan niin kauan kuin siili käy ruokintapaikalla. Siilin merkitseminen seurantaa varten ei ole yleensä tarpeellista. Merkitty siili saattaa kiinnittää tarpeetonta huomiota.

Miten vapautetut siilit selviävät?

Englannissa ja Saksassa on tutkittu hoidon jälkeen terveinä luontoon vapautettujen siilien selviämistä. Suurinta huolta on kannettu poikasiästä asti hoidossa olleiden siilien pärjäämisestä, sillä niillä kun ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia itsenäisestä ruuanetsinnästä, pesän tekemisestä tai vaarojen välttämisestä.

Englannissa tutkittiin ja seurattiin juuri edellä mainitun kaltaisia poikasia radiolähettimien avulla. Vaikka siileillä ei ollut mitään kokemuksia pesänteosta, ne osaisivat hämmästyttävän hyvin rakentaa päiväpesän. Pesän rakenne ei poikennut villinä kasvaneiden lajitoverien pesän rakenteesta. Normaalia kiima-ajan kosiskeluakin havaittiin villisiilien ja vankeudessa olleiden siilien välillä.

Vapautuksen jälkeen siilien painon havaittiin pudonneen noin 20 - 30 %. Vaikka siilien paino laski hälyttävän paljon, niissä ei kuitenkaan havaittu nälkiintymisen merkkejä. Niitä ei myöskään tavattu nälkiintyneille siileille tyypilliseen tapaan etsimässä ravintoa päivällä. Tämän vuoksi painonpudotuksen syyksi katsottiin vankeuden aikana turhan korkeaksi noussut paino. Siilit laihtuivat siten vain normaaleihin mittoihinsa. Vapautettujen siilien todettiin liikkuvan yhtä paljon kuin villien toveriensakin. Ne kulkivat yön aikana kilometrin tai jopa enemmän, vaikka ennen vapautusta ne olivat olleet hoidon vuoksi pienissä häkeissä. Siilit hajaantuivat jopa 3 - 5 kilometrin päähän vapautuspaikalta. Vain satunnaisesti joku yksilö saattoi jäädä vapautuspaikan läheisyyteen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuuden viikon kuluttua vielä 75 % siileistä oli hengissä. Tässä tuloksessa on huomioitava, ettei Englannissa vapautuspaikka välttämättä ole ollut siilille ennestään tuttua elinaluetta, jolta se otettiin hoitoon. Tietoa siitä, miten lähelle vapautuspaikkaa siili jää, kun se vapautetaan tutulle omalle elinalueelleen, ei ole saatavilla.

Suomalaisten siilien hoitajien kokemusten mukaan vapautetut siilit viettävät noin viikon kahden ajan rillutteluelämää villinä ja vapaana, mutta palaavat usein takaisin etsimään ruokintapaikkaa. Jos ruokinta on järjestetty siilin elinalueella, vapautettu löytää muiden siilien tavoin sinne viimeistään syksyllä.