Mauri Leivo kirjoitti Helsingin Sanomissa (3.2.2004) eläinten talviunesta ja horrostamisesta. Nämä kaksi sanaa tarkoittavat eri asiaa.

Talviunessa esim. isomassaisen karhun ruumiinlämpö laskee vain vähän (+32 asteeseen), energian- ja hapenkulutus vähenevät puoleen ja kuona-aineet hajoavat ja kiertävät sisäisesti. Karhu vaihtaa asentoa päivittäin ja on toimintakykyinen unestaan huolimatta.

Horrostava siileillä on toisin, sillä siilit ovat pienimassaisia - ts. siileillä on rajallinen määrä rasvaa ja siitä suuri osa on lämpöä tuottavaa ruskeaa rasvakudosta. Siilin ruumiinlämpö laskee jopa 35 astetta, aina +2 - +4 asteeseen. Energian- ja hapenkulutus vähenee huikeaan sadasosaan.

Siili ei pysty kierrättämään kaikkia kuona-aineita (vettä syntyy esim. rasvan palamisen tuloksena) ja virtsaa säännöllisesti poistaakseen syntyneen typen. Tästä syystä siili joutuu heräämään ja lämmittämään kehonsa normaaliin lämpötilaan 7 - 10 päivän välein. Tavallisesti siili myös herää, mikäli sen lämpö laskee alle neljän plusasteen, jotta se ei palellu hengiltä.

• Horroksen aikana siili on toimintakyvytön, eikä pysty reagoimaan häiriötiloihin ja hukkuu/jäätyy esim. talvipesään valuvaan lumen sulamisveteen.

• Horroksesta herääminen kestää n. 2 - 5 tuntia ja kuluttaa runsaasti energiaa.  Mikäli edelleen on lunta ja muutenkin kylmää, siili tarvitse ruokaa ja juomaa selvitäkseen.

Talvihorroksessa siili on Suomen sääolosuhteissa n. 7-8 kuukautta vuodessa - siili siis horrostaa puolet elämästään. Samalla se menettää jopa puolet ruumiinpainostaan. Yli 50 % ensimmäistä kertaa horrostavista siileistä kuolee aivan tavallisinakin talvina.

Talvihorros ei ole siileille välttämätön ja se voi lämpimissä olosuhteissa pysytellä hereillä täysin vaivatta. Horrostaminen on siis pakon sanelemaa silloin, kun lumi ja pakkanen estävät siiliä löytämästä riittävästi hyönteisiä ja matoja.

Siilin lisäksi Suomessa talvihorrokseen vaipuvat vain lepakot sekä tammi- ja koivuhiiri.


Riittävästi painoa

Jotta siili selviytyy talvihorroksesta, sen täytyy painaa vähintään 600 g,
Suomen oloissa mieluiten ainakin 700 g.

Siili tarvitsee riittävän suuren rasvakerroksen, joka turvaa energia tuottamisen ja eläimen pitämisen lämpimänä pitkän horroskauden aikana. Kesän aikana siilin paino lähes kaksinkertaistuu.

Siilit aloittavat Suomessa talvihorroksensa syyskuun lopulla - lokakuun alussa. Jotkut urokset, jotka ovat onnistuneet kesän aikana keräämään riittävästi energiaa pitkän talven varalle, aloittavat horroksen jo elokuun alkupuolella. Mervi Kunnasranta kirjoittaa Pohjois-Karjalan Luonnossa (2006) artikkelissaan Siilejä suviyössä, että sopivan ruumiinpainon saavuttaminen näyttää käynnistävän horroksen lämpötilasta riippumatta.

Talvihorros saattaa kestää aina huhti-toukokuulle saakka ilman lämpötilasta (ruokaeläinten liikkumisesta) riippuen.

Lisätietoa:

Hipernation (Wildlife Information Network, The Royal Veterinary College, Royal College Street, London NW1 0TU, United Kingdom)

Hohtola, Esa: Horroksen monet muodot. Natura 4/2009

Webb, Peter I. - Ellison, Jodelle: Normothermy, torpor, and arousal in hedgehogs (Erinaceus europaeus) from Dunedin.