Siilin hometalo
Kun ihminen rakentaa siileille talvipesiä, niiden arkkitehtuuri ja rakennustekniikka ovat pitkälle samat kuin ihmisten omissa asuintaloissa. Valitettavasti myös ongelmat ovat samat.
Viime aikoina on yhä enemmän alettu puhua siilien hometaloista. Sellaiseksi on osoittautunut suosittu vanerista rakennettu talvipesä. Koska vaneri ei hengitä, kosteus tiivistyy sisäpuolelle seiniin ja kosteuttaa samalla pesämateriaalinkin. Home altistaa siilin hengitystieinfektioille, jotka ovat muutenkin siilien yleisimpiä sairauksia.
Tiivis vaneripesä voi myös olla siilille liian lämmin: siili herää varhain keväällä ja menehtyy kylmyyteen ja nälkään lähtiessään liian aikaisin pesästä ennen kuin sen saalista eli hyönteisiä ja toukkia on saatavilla.
Valmiita siilin talvipesiä myy mm. Mikko Laine www.linnunpontto.com. Mikko Laineen pöntöissä kulkuaukko on asetettu talon leveämpään kylkeen toiseen reunaan. Mikon idea on mainio, sillä veto ei pääse suoraan puhaltamaan nukkujaan, vaan makuutila on eristetty soppi.
Talvipesän rakentaminen
Parhain ihmisen rakentama talo siilille syntyy maalaamattomasta, vanhasta laudasta. Tällaisesta materiaalista rakennettu pesä haisee mahdollisimman vähän siilin nenään. Siilitalon sopiva koko olisi esim. leveydeltään 45 cm kanttiinsa ja korkeus n. 30- 40 cm.
Pesän on oltava riittävän iso, jotta eristemateriaalia mahtuu sisään tarpeellinen määrä.
.jpg)
Katon voi päällystää huopakatteella, jotta se pitäisi vettä. Kuvan mökissä on harjakatto, jotta lumi ei sulaessaan valuisi pesään. Katto voi olla myös tasakattoinen, kunhan ilmanvaihdosta on huolehdittu ja katto on sen verran kalteva etteivät sulamisvedet valu pesään sisään. Katon alapuolella on kummassakin päässä tuuletusraot ilman vaihtuvuuden takaamiseksi ja liiallisen kosteuden haihduttamiseksi.
Maata vasten voi lisätä kattohuopakaistaleet, ettei puu heti homehdu.
Mökin oviaukon tulisi olla 10-12 cm halkaisijaltaan. Se aukaistaan seinän toiseen reunaan, jotta siili on vedolta paremmin suojassa. Parasta olisi vielä rakentaa sisään johtava, oviaukon kokoinen putki, jotteivät tunkeilijat - kuten kissat, ketut, supit ym. - pääsisi työntämään nenäänsä suoraan siilin makuukammariin.
Putkikäytävä on myös hyvä lämmöneristäjä ja estää tuulta puhaltamasta suoraan horrostajan petiin.
Sen säänkestävyyttä voi lisätä maalaamalla pesä luonnonmukaisella punamultamaalilla.
Uuden laudan käsitellyn hajun voi poistaa mm. sivelemällä pesän savivellillä.
Pesän ulkopuolelle voi vielä tuoda kuivia lehtiä, jotta siili voi halutessaan lisätä lämmittävää materiaalia.
Pakkasilla ennen lumen tuloa pesän päälle voi laittaa lisäeristeeksi kuusen oksia ja kuivia lehtiä.
Ks. myös yksityiskohtaiset Heikki Heinosen laatimat talvipesän rakentamisohjeet!
Vaihtoehtoja tavallisille talvipesille
 Uutta pihavajaa rakentaessamme päätimme tarjota siileille perinteisen pesävaihtoehdon. Vajan rossipohjan alle anturarakenteista muodostuviin "yksiöihin" laitettiin ensin hiekka- sitten multapohja ja viimeksi heinäkasa.
Anturarakenteita täydennettiin laudoituksella siten, että pesäaihio oli vedolta suojattuna, sillä vajan alus on avoin tuulen mennä ja tulla. Kunkin pesän viereen asetettiin kasa kuivia lehtiä tarjolle. Näitä pesiä ei pääse siivoamaan, mutta siilit pitävät siitä varmaan itse huolen.
Muutaman viikon kuluttua vajan alle muuttivat ensimmäiset asukkaat.
 Siilille voi tehdä myös talvipesäpaikan ilman vasaraa, nauloja tms. työkaluja.
Viereisessä kuvassa on pesämalli, jossa on laitettu kaksi rakennuslavaa nojaamaan toisiinsa. Ne on sidottu ylhäältä kiinni toisiinsa ja maassa lavoja pitää paikoillaan sementtipalikat.
Pesän pohjalla on kuivaa maata, sammalta, lehtiä ja lopuksi vielä risuja estämään pesän luhistuminen.
Lavojen päällä on paksu muovi estämässä pesän kastumista. Muovi on painettu maahan kiinni kepeillä.
 Tässä pesämallissa on käytetty hyväksi pesän takana olevaa kiviaitaa.
Kiviaidan viereen on kasattu haravoituja lehtiä. Lehtikasaa on suojattu kosteudelta tuetuilla levyillä ja havunoksilla.
Kiviaitaa vasten on kaikenkaikkiaan kolme lehtikasaa. Pesät ovat kuulemma saavuttaneet suuren suosion, ainakin kahdessa niistä on asukkaita.
Vielä hieman luonnonmukaisempaa ihmisen tekemää pesävaihtoa tarjotaan Per Bengtsonin ja Maria Lewanderin kirjassa Luonto pihallesi - näin saat eläimet ja kasvit viihtymään (Helsinki : Nemo, 2007. Jyväskylä : Gummerus Kirjapaino).
Kirjassa s. 72 kuvataan pesää, jonka voi rakentaa risu- tai multakasaan. Tavallisen laudasta rakennetun pesän oviaukkoon istutetaan kulkutunneli. Sitten pesä sivellään savivellillä, jotta se tuoksuu maalta ja peitetään sitten peitetään ruohoturpeilla ja/tai risuilla ja lehdillä.
Ilmanvaihtoa ei saa unohtaa ja tarvittaessa tuuletusaukkoon laitetaan ilmastointiputki. Kirjassa neuvotaan vielä eristämään pesä styroksilla, mutta siitä ei saa tehdä liian kuumaa, jotta siili ei herää liian aikaisin keväällä.
Lämpöeristys
Oli pesä sitten tavallinen tai muunneltu versio, kannattaa sen pohjalle ennen pesän täyttämistä laittaa esim. kuivaa multaa n. 5cm kerros, johon siilin virtsa imeytyy. Mullan päälle voi laittaa vielä kerroksen sammalta pehmikkeeksi.
Talvipesä täytetään runsaalla, mutta kevyellä kerroksella kuivilla lehdillä ja heinällä. Siilit itse näyttävät suosivan eniten vaahteran isoja lehtiä, joten jos niitä on saatavilla, ovat ne hyvä lisäeriste.
Luonnosta pesäheinäksi sopii kuiva, pitkä- ja leveälehtinen heinä (Hietakastikka Calamagrostis epigejos) ). Esim. timotei (= nurmitähkiö Phleum pratense) on kovavartista ja pölyää runsaasti. Se saattaa aiheuttaa siilille hengitystieinfektioita. Olkea ei suositella sen allergiaa aiheuttavien ominaisuuksien vuoksi (ks. esim. Die Gefahr, die aus dem Stroh kommt).
Sijoituspaikka
Paras paikka pesälle on tuulelta suojattu, rauhallinen ja varjoisa sekä muuta maastoa hivenen korkeammalla, ettei keväinen lumen sulamisvesi valuisi pesään ja palelluttaisi/hukuttaisi siiliä.
Lumelta pesää ei kannata varjella, sillä se muodostaa hengittävän eristeen talven kylnmyyttä vastaan.
 | 
