|
|
| | Puuttuuko tietoja? Anna vinkki!
 ► Toukokuussa 2009 julkaistiin ensimmäinen siilitietokirja kymmeneen vuoteen:
Tuula Nyström - Tiina Kinnunen: Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2009. 160 s. ISBN 9789524831031
Kirja myytiin neljässä kuukaudessa loppuun ja siitä on ilmestynyt toinen painos syyskuussa 2009.
► Ensimmäinen siilitietokirja oli Kaarina Turtiaisen v. 1998 ilmestynyt Siili - pihapiirin villilemmikki. Keuruu: Otava.ISBN 051-1-15361-7 Kirja on loppuunmyyty, mutta kirjastoista ja antikvariaateista sitä saattaa vielä löytyä.
Huomioita joistakin julkaistuista eurooppalaista siiliä käsittelevistä kirjoista
► Reetta Niemelän kirjoittamassa ja Leena Lumpeen kuvittamassa Miljan kaupunki -kirjassa (Niemelä, Reetta: Miljan kaupunki / teksti: Reetta Niemelä ; kuvat: Leena Lumme. Helsingissä : Otava, 2007; Keuruu : Otavan Kirjapaino) siili on saanut mukavasti tilaa monesta eri näkökulmasta.
Kirjassa siilin ruokinnastakin kerrotaan vaihteeksi asianmukaisesti. Siilejä uhkaavasta liikennekuolemasta tehdään peräti siilinpuolustuslaulu. Horrokseen vetäytynyt siili löytyy lumesta ja hätätilanteesta soitetaan eläinsuojeluvalvojalle. Eläinhoitolakin siilille löytyy. Taustatiedot linnuista, oravista ja siileistä on tarkistettu hyvin, mutta lähdetietoja ei ole lainkaan. Se onkin kirjan ainoa puute. Mistähän kaikki tiedot tähän kirjaan on kerätty?
► Nuori Pori 2100 ry on julkaissut v. 2007 hauskan lasten tekemän kuvakirjan, jossa tartutaan siilille - ja kaikille muillekin luonnossa liikkuville - kovin tärkeään aiheeseen: roskaamiseen. Retkeläiset Sini ja Santeri huomaavat sillipurkkiin juuttuneen siilin ja ananastölkkiin takertuneen pupun opastuksella oman käyttäytymisensä seuraukset. Aki Nummelin on tehnyt kirjan tekstin ja sisar Essi sen kuvituksen. Kiva idea ja siili kiittää!
► Mattias Tolvasen kirjassa Kaupunkiluonto (WSOY 2002; Lähde luontoon -sarja) kirjoitetaan siilistä varsin asiantuntevasti. Pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta "citysiilin" faktat ovat kohdallaan.
Tällaisia yksityiskohtia ovat mm. tieto siitä, että siilin levinneisyysalue rajoittuu vain Ouluun (omin neuvoin selviäviä siilejä on tavattu Ylitorniostakin). Lisäksi se, että naaraat olisivat isompia kuin urokset, ei ole selkeä tunnistamisperuste. Siilien koko vaihtelee dramaattisesti esim. riippuen siitä, miten paljon ne ovat saaneet ravintoa. Melkeinpä helpompaa olisi tunnistaa siili kasvonaamion, pään ja korvien sekä piikkiasun värityksen perusteella, joskin tämä vaatii ankaraa paneutumista asiaan valokuvien avulla, kuten valaidentarkkailijat tekevät! Onkohan kukaan tutkija yrittänyt tätä? Ainakin siilinystävät yrittävät tunnistaa kaverinsa, kuten Puudelitäti!
► Juha Valsteen kirjassa Nisäkkäät Suomen luonnossa (Otava, 2007) siilitietämys on hyvällä tolalla yksityiskohtia myöden; harvoin siilistä kirjoitetaan yhtä paljon tutkittua faktaa. Jos kaikkien muidenkin eläinten kohdalla on tehty yhtä huolellista tutkimustyötä, kirjaa on todella helppo suositella!
► Antti Halkan ja Ulla Kokon kirja Laitetaankos pesä - näin sinäkin voit auttaa luontoa (Tammi, 1998) kerää pieneen kokoonsa nähden runsaasti aiheita. Yksi aiheista on siili ja siilin pesän rakentaminen.
Vuonna 1998 tieteellinen kiinnostus siileihin oli varsin vähäistä, joten kirjan kirjoittajat ovat olleet aikaansa edellä. Jotkin kirjan tiedot kaipaavat kommenttia, kuten siilin levinneisyysalueen paikantaminen Helsinki-Turku-korkeudelle ja hapatetun maidon mainitseminen ruokavalion täydentäjänä.
Luonnonystävän olisi myös hyvä tietää, että pihanurmikolle horrostamaan tai muuten liikkumattomaksi jääneen siilin avuksi ei riitä pelkästään viereen asetettu ruokakuppi ja pesään nostaminen. Siili olisi tuotava lämpimään ja sen kunto olisi tarkistettava. Lisäksi talvihorroksesta herännyt siili tarvitsee veden ohella muutakin ravintolisää.
► Otavan juuri julkaisemassa ja Kari Kosken kirjoittamassa Vaarin eläinkirjassa Kari-vaari jakaa edelleen vanhaa perimätietoa siilin päänmenoksi: maitoa pitäisi siiliparalle tarjota, vaikka jo viimeisten 15 vuoden ajan on tiedetty, että eläin on laktoosi-intolerantikko. Nyt kun siili on yhä harvinaisempi ja uhanalaisempi, olisi asiallista selvittää eläinten ravinto- ja elintapojen faktat ennen tietojen julkaisua. Terveiset vain Karille, että korjaa tiedon ainakin omille lapsenlapsilleen. Palaute on annettu myös Otavalle 5.5.2007.
Kustannustoimittaja Anne Luukkasen vastaus palautteeseeni:
"Kiitos viestistäsi. Otavan julkaisemassa tänä vuonna ilmestyneessä Kari Kosken Vaarin eläinkirjassa lukee:
"Maitoa ei kuitenkaan pitäisi siilille antaa, sillä sen ruoansulatus ei osaa hoidella laktoosia. Juusto ja piimä käyvät sille paremmin."
Eli tekstissä sanotaan, että maito ei siilille sovi, kuten kirjoititkin. Lisäksi tietenkin kerrotaan, mitä siili luonnosta syö. Tekstin on myös tarkistanut asiantuntija-biologi.
Parhain terveisin
Anne Luukkanen
Täsmensin palautettani 9.5.2007:
Hei Anne,
kiitos vastauksestasi.
Ilmaisin itseäni epäselvästi, joten tarkennan vielä: piimäkin sisältää laktoosia, tosin vähemmän kuin maito. Ja juusto sisältää puolestaan suolaa, joka on siilille haitallista.
Palautteellani halusin sanoa, että siilille tarkoitettuja proteiinipainotteisia ja runsaasti energiaa sisältäviä ruokavaihtoehtoja löytyy sopivampiakin ja niistä on tutkittua tietoa: siis kissalle sopivat raksut liotettuna ja kastikeliha tipalla öljyä maustettuna, murskatut maapähkinät jne. Siilin on tarkoitus lihota merkittävästi, jotta se selviää talven aikana horroksestaan, jopa 6-7 kuukautta ilman ravintoa.
Piimä ja juusto eivät auta siiliä sen lihomispyrkimyksessä. Olisi ollut hyvä painottaa eläimelle tärkeitä asioita - ei sitä, että ihminen saa/voi tarjota, mitä haluaa ja vaivattomimmaksi katsoo. Vesi on siilille sitä parasta juomaa, mutta juoman ohella se tarvitsee runsaasti ravintoa.
Siilien heräämisen aikaan hyvää kevättä toivottaen: Tuula
Anne Luukkanen vastasi heti:
Hei
ok, tämä selvensi asiaa, kiitos postistasi! Ja kiitos hyvästä kommentista, jonka laitan eteenpäin myös kirjan kirjoittajalle. Jos kirjasta otetaan joskus uusintapainos, mietimme yhdessä, josko selventäisimme tekstiä siihen.
Mukavaa kevättä myös sinulle!
Terveisin Anne
► Mirjam Kinoksen kirjassa Exlibris (Exlibris / Mirjam Kinos. - Oulu : Pohjoinen, 1989. - 134 s. ISBN 951-749-090-9) mainitaan sivulla 8 saksalaisen Johannes Knabensbergin, igleriksi kutsutun (Igler, nyk. Igel =siili) kappalaisen Exlibriksestä, jonka arvellaan valmistuneen 1450-1470. Merkissä on puuleikkaus, joka esittää kukka suussa kulkevaa siiliä . Exlibriksen tekstissä lukee: "Joka tämän varastaa, sitä siili suutelee".
 |
|
|
|
|
