Tunnista siili pulassa

Tarkkaile ensin, lähesty siiliä varoen, puhu ja liiku rauhallisesti!

Sairaan tai loukkaantuneen siilin tuntomerkkejä

  • Siili hengittää äänekkäästi/vaivalloisesti.

  • Siili vaikuttaa sekavalta, sen jalat eivät kanna tai vapisevat, eikä se tunnu piittaavan vaaroista; se tuntuu kosketettaessa kylmältä.

  • Siili pyörii ympyrää.

  • Selvin merkki siitä, että siili tarvitsee apua on se, että sen iholla, korvissa tms. kohdissa on kärpäsenmunia (ne näyttävät pieniltä riisinjyväkasoilta) tai jo kuoriutuneita toukkia; toukkien lisäksi myös munat täytyy heti nyppiä esim. pinseteillä pois, ennen kuin niistä kuoriutuu toukkia, jotka ryömivät siilin ruumiinaukkoihin ja haavoihin.

  • Sairaalla siilillä on yleensä paljon kirppuja, jotka on helppo nähdä paljain silmin; jos muita sairauden/loukkaantumisen merkkejä ei ole,  kirput eivät ole riittävä peruste ottaa siili hoitoon.

  • Siili ei pääse kerälle tai kivulias, loukkaantunut siili ei aukene tiiviistä pallosta.

  • Jos siili on menettänyt toisen takajalkansa ja se on parantunut, se saattaa pärjätä omin neuvoin, mutta jos etujalka on poissa, selviytyminen on epätodennäköistä (ota yhteyttä hoitajiin).

  • Siili oksentaa ja/tai saa kramppeja (esim. myrkytys).

  • Siili yskii jatkuvasti (esim. keuhkomadot).

  • Siilillä on verta vuotavia ja tulehtuneita haavoja.

  • Siilin lonkkaluut pistävät esiin ja se on enemmän soikea kuin pyöreä (ks. kuva alla). Laihakin siili on pyöreähkö, mutta pahasti nälkiintyneen siilin muoto on soikea. Sen niska on kuopalla ja pää näyttää suhteettoman suurelta ruumiseen verrattuna.

  • Siilin uloste on löysää/nestemäistä/rihmamaista ja vihreää (esim. smaragdinvihreä uloste kertoo nälkiintymisestä ja/tai kolibakteeritartunnasta; harmahtava uloste osoittaa, ettei ravinto imeydy kunnolla/siilillä on matoja/se on syönyt sopimatonta ruokaa/se on muuten sairas, esim. salmonella).

  • Piikkejä hieman nostettaessa siilin iho jää koholle ja sen silmät näyttävät painuneen kuoppiinsa (kts. nestehukka). Terveen siilin silmät ovat hiukan ulkonevat ja kirkkaat.

  • Siili ei reagoi ja sen vatsanalus on kylmä ja nihkeä eli eläimen ruumiinlämpö on laskenut vaarallisen alhaiseksi ( ks. hypotermia).

  • Siili haisee pahalta, esim. makealta (mätiviä haavoja tai paiseita):
HUOM. Siili, jota koira on purrut tai lintu nokkinut, on otettava kiinni ja pistohaavat etsittävä ja hoidettava. Pistohaavoja on vaikea havaita, sillä haavan suu umpeutuu. Niiden syvyyttä ei näe päältä päin. Usein purema ulottuu sisäelimiin saakka. Siili on vietävä eläinlääkärille tarkistettavaksi ja hoidon ohella sen vointia on tarkkailtava muutaman päivän ajan (esim. onko virtsassa verta).

Katso myös Ensiapu, Kun soitat apua ja Siilin kuljetus.

Nälkiintynyt siili on muodoltaan kapea, erityisesti sen peräpää on suippo, pää ja hartiat näyttävät suhteettoman isoilta. Siilit, jotka painavat alle 600 g, eivät selviä talvihorroksesta. Suomen sääolosuhteissa ideaali siilin paino on mieluummin reilusti yli 800 grammaa kuin sen alle.

Poikanen pulassa

  • kävelee eteenpäin, eikä osaa etsiä itse ravintoa

  • jää aukealle paikalle nukkumaan ja käyttäytyy muutenkin varomattomasti

  • huojuu ja tärisee kävellessään (tarkoittaa yleensä nestehukkaa, joten poikanen tarvitsee heti hoitoa)

  • pysähtelee ja kerää voimia

  • liikuskelee pihapiirissä päiväsaikaan: ei ole löytänyt kylliksi ravintoa yöllä tai jaksanut etsiä sitä riittävästi. Päiväsaikaan liikkuvalle poikasella hoidoksi voi riittää veden ja ruuan antaminen.
    Tarkkaile kuitenkin poikasen muuta käyttäytymistä!
Jos olet tarkkaillut pihapiirissäsi siilinpesää ja arvelet, että pesässä on poikaset, saatat huomata, ettei emo käy enää pesässä. Silloin kannattaa tarkistaa tilanne.

Sellaiset poikaset, joilla on vaaleanpunainen iho, silmät kiinni eikä karvoitus ole kasvanut ihon suojaksi, jäävät orvoksi jouduttuaan pesään makaamaan osaamatta tulla sieltä ulos. Tällaiset poikaset löytyvät vain, jos pesä paljastuu tai niitä osataan etsiä sieltä.

Jos paljastat poikaspesän, älä koske poikasiin, ellei se ole aivan välttämätöntä. Jos pesärauhaa rikotaan heti poikasten synnyttyä, emo saattaa syödä poikaset. Tämä stressin käynnistämä tapa tunnetaan muillakin nisäkkäillä. Yleensä häiritty emo kuitenkin kantaa poikaset uuteen, turvallisempaan pesään.

Hieman vanhemmat ja vahvemmat poikaset voivat jo tulla pesästä ulos, jos ne jäävät ilman emon lämpöä ja maitoa. Ne päätyvät pesän viereen tai sen päälle etsiessään esim. auringon lämpöä. Poikaset eivät yleensä jaksa enää mennä takaisin pesään, vaan jäävät paikalleen. Silloin ne on helppo havaita. Tässä vaiheessa poikasen kimppuun hyökkäävät esim. varislinnut, muurahaiset tms. Linnut saattavat myös kaivaa poikaset pesästä. Linnut eivät kiinnostu pesästä päivisin, jos siiliemo nukkuu poikasten kanssa. Emo jättää poikaset ruokaa etsiäkseen vain hämärällä ja öisin, jolloin linnut puolestaan nukkuvat.

Isommat orvoksi jääneet poikaset kykenevät liikkumaan kauemmas pesästä. Niiden silmät ovat auki ja hampaat ovat vasta puhjenneet.

Jos poikanen mielestäsi tarvitsee apua

Ennen muita toimenpiteitä keskustele neuvojan kanssa ja selvittäkää yhdessä, onko syytä ottaa poikanen hoitoon.

Muistathan, että poikueessa on yleensä aina enemmän poikasia kuin yksi. Jos löydät yhden, joka on otettava hoitoon, tutkithan tarkasti lähiseudun, etteivät muut poikaset jää ilman apua.

Odottaessasi siilin hoitoon hakemista älä poistu paikalta, sillä huonossa kunnossakin oleva poikanen ehtii usein kadota - sillähän on mitä mainioin suojaväri, joka piilottaa sen maastoon täydellisesti.