Tarkkaile ensin, lähesty siiliä varoen, puhu ja liiku rauhallisesti!

Terve siili

• Terveen siilin sydän lyö 200-280 kertaa minuutissa (horroksessa n. 140 krt/min) ja se hengittää 25-50 kertaa minuutissa.  
• Siili on ympäristöstään kiinnostunut: se välttelee vaaroja ja ihmistä, eikä asetu avoimelle paikalle lepäilemään.  
• Kun se menee kerälle, se on pyöreä, kiinteä pallo myös peräpäästä - toisin kuin esim. nälkiintynyt, soikeahko siili.  
• Sillä on kirkkaat, hieman ulos päin pullottavat silmät ja kiiltävä karva ja piikit.  
• Siilin ominaistuoksu on puhdas: se tuoksuu hiukan mullalta. Sairaan siilin tunnistaa usein jo hajusta.

Kämmenen kokoinenkin (n. 120-150 g) vierotettu, terve poikanen etsii ahkerasti ruokaa itse, puolustautuu suhisemalla ja/tai menemällä palloksi vaaran uhatessa sekä etsii suojaisan nukkumapaikan.


Poikanen pulassa

Tallenna lähimmän siilihoitajan tai neuvonnan puhelinnumero jo etukäteen, jotta voit soittaa heti, jos epäilet, että löytämäsi poikanen/poikaset ovat orpoja.

Ennen muita toimenpiteitä kannattaa puhua neuvojan kanssa ja selvittää yhdessä, onko syytä ottaa poikanen hoitoon.

Älä poistu paikalta, sillä huonossa kunnossakin oleva poikanen ehtii usein hävitä – sillähän on mitä mainioin suojaväri, joka piilottaa sen maastoon täydellisesti.  

Jos olet tarkkaillut pihapiirissäsi siilinpesää ja arvelet, että pesässä on poikaset, saatat huomata, ettei emo käy enää pesässä. Silloin kannattaa tarkistaa tilanne. Sellaiset poikaset, joilla on vaaleanpunainen iho, silmät kiinni eikä karvoitus ole kasvanut ihon suojaksi, jäävät orvoksi jouduttuaan pesään makaamaan osaamatta tulla sieltä ulos. Tällaiset poikaset löytyvät vain, jos pesä paljastuu tai sieltä osataan etsiä orpoja.

Jos paljastat vahingossa tai turhaan poikaspesän, älä koske poikasiin, ellei se ole aivan välttämätöntä. Jos emoa häiritään heti poikasten synnyttyä, se saattaa syödä poikaset. Tämä stressiolosuhteiden käynnistämä tapa tunnetaan muillakin nisäkkäillä. Yleensä häiritty emo kuitenkin kantaa poikaset uuteen, turvallisempaan pesään.

Hieman vanhemmat ja vahvemmat poikaset sen sijaan voivat jo kömpiä pesästä ulos, jos jäävät ilman emon lämpöä ja maitoa. Ne päätyvät pesän viereen tai sen päälle etsiessään esim. auringon lämpöä. Poikaset eivät kuitenkaan jaksa yleensä enää mennä takaisin pesään, vaan jäävät paikalleen. Silloin ne on helppo havaita. Tässä vaiheessa poikasen kimpuun hyökkäävät esim. varislinnut, muurahaiset tms. Linnut saattavat myös kaivaa poikaset pesästä. Linnut eivät kiinnostu pesästä päivisin, jos siiliemo nukkuu poikasten kanssa. Emo jättää poikaset ruokaa etsiäkseen vain hämärällä ja öisin, jolloin linnut puolestaan nukkuvat. 

Isommat orvoksi jääneet poikaset kykenevät liikkumaan kauemmas pesästä. Niiden silmät ovat auki ja hampaat ovat vasta puhjenneet.

Apua tarvitsevan poikasen tunnistaa käyttäytymisestä:

• kävelee eteenpäin, eikä osaa etsiä itse ravintoa

• jää aukealle paikalle nukkumaan ja käyttäytyy muutenkin varomattomasti

• huojuu ja tärisee kävellessään (tarkoittaa yleensä nestehukkaa, joten poikanen tarvitsee heti hoitoa)

• pysähtelee ja kerää voimia  
• liikuskelee pihapiirissä päiväsaikaan; ei ole löytänyt kylliksi ravintoa yöllä tai jaksanut etsiä sitä riittävästi. Päiväsaikaan liikkuvalle poikasella hoidoksi voi riittää veden ja ruuan antaminen. Tarkkaile kuitenkin poikasen käyttäytymisestä, tarvitseeko se hoitoa. 

Muistathan, että poikueessa on yleensä aina enemmän poikasia kuin yksi.
Jos löydät yhden, joka on otettava hoitoon, tutkithan tarkasti lähiseudun, etteivät muut poikaset jää ilman apua.

Muita loukkaantuneen tai sairaan siilin tuntomerkkejä:

• siili hengittää äänekkäästi/vaivalloisesti   
• siili vaikuttaa sekavalta, sen jalat eivät kanna tai vapisevat, eikä se tunnu piittaavan vaaroista; se tuntuu kosketettaessa kylmältä ja vapisevalta  
• siili pyörii ympyrää  
• selvin merkki siitä, että siili tarvitsee apua on se, että sen iholla, korvissa tms. kohdissa on kärpäsenmunia (ne näyttävät pieniltä riisinjyväkasoilta) tai jo kuoriutuneita toukkia; munat täytyy heti nyppiä esim. pinseteillä pois, ennen kuin niistä kuoriutuu toukkia, jotka ryömivät siilin ruumiinaukkoihin ja haavoihin  
• sairaalla siilillä on yleensä paljon kirppuja, jotka on helppo nähdä paljain silmin; ainoastaan kirput eivät ole riittävä peruste ottaa siili hoitoon, muita oireita on tarkkailtava lisäksi  
• siili ei pääse kerälle (myös kivulias siili, joka ei aukene tiiviistä pallosta, voi olla pahoin loukkaantunut)  
• jos siili on menettänyt toisen takajalkansa ja se on parantunut, se saattaa pärjätä omin neuvoin, mutta jos etujalka on poissa, selviytyminen on epätodennäköistä (ota yhteyttä hoitajiin)  
• siili oksentaa ja/tai saa kramppeja (esim. myrkytys)  
• siili yskii jatkuvasti (esim. keuhkomadot)  
• siilillä on verta vuotavia ja pahoin tulehtuneita haavoja  
• siilin lonkkaluut pistävät esiin ja se on enemmän soikea kuin pyöreä (ks. kuva alla: laihakin siili on pyöreähkö, mutta pahasti nälkiintyneen siilin muoto on soikea); sen niska on kuopalla ja sen pää näyttää suhteettoman suurelta ruumiseen verrattuna  
• siilin uloste on löysää/nestemäistä/rihmamaista ja vihreää (esim. smaragdinvihreä uloste: kertoo nälkiintymisestä ja/tai kolibakteeritartunnasta; harmahtava uloste osoittaa, ettei ravinto imeydy kunnolla/siilillä on matoja/se on syönyt sopimatonta ruokaa/se on muuten sairas, esim. salmonella)  
• piikeistä nostettaessa siilin iho jää koholle ja sen silmät näyttävät painuneen kuoppiinsa (vedenpuute/ kuivuminen eli nestehukka)  
• siili ei reagoi ja sen vatsanalus on kylmä ja nihkeä eli eläimen ruumiinlämpö on laskenut vaarallisen alhaiseksi ( ks. hypotermia).    
• siili haisee pahalta, esim. makealta (mätiviä haavoja tai paiseita)

Nälkiintynyt siili on muodoltaan kapea, erityisesti sen peräpää on suippo, pää ja hartiat
näyttävät suhteettoman isoilta.Siilit, jotka painavat alle 600 g, eivät selviä talvihorroksesta.
Suomen sääolosuhteissa ideaali siilin paino on mieluummin lähemmäs 800 grammaa kuin sen alle.