Siilistä mediassa julkaistua v. 2009

Puuttuuko tietoja? Anna vinkki!

Nyt-lehdessä nro 46/2009 on juttu Väärät mielipiteet. "Kansainvälisenä suvaitsevaisuuden päivänä voi sanoa ääneen ajatuksia, joita avoimessa ja keskustelevassa yhteiskunnassamme ei muuten tohdi esittää", kertoo ingressi. Toimittaja Pallaste on tohtinut ilmaista myös mielipiteen "Siilit ovat ällöttäviä petoja" ja se kaikin mokomin sallittakoon!

Kemiläiset siilit lähtevät talveksi Ranuan lihotusleirille kirjoittaa Lapin Kansa -verkkolehti 6.11.2009: " Ranuan eläinpuiston intendentti Mari Heikkilä ja harjoittelija Niina Anttila vitsailevat hoitorakennuksen ovella. - Tervetuloa Kemin siilihoitola Oy Ab:hen, he toivottavat. Eläinpuistossa on tällä hetkellä hoidettavana 13 siiliä. Niistä yhdeksän on vielä hereillä, mutta neljä on jo horroksessa." Siilejä on tullut hoitoon Torniosta, Kemistä ja Simosta.

Pohjalainen.fi -sivuilla 24.10.2009 kirjoitti Palosaaren-Isolahden päiväkodin johtaja Arja Haapaoja otsikolla Metsäretkellä itku silmään. Lapsien tutustuessa Palosaaren lähimetsiin on tullut itku silmään niin pienille kuin isoillekin, sillä reittien varrelta on löydetty siilin nahakanpaloja ja siili puunoksaan lävistettynä. Myös muita pieniä eläimiä on löydetty kuolleena. "Opetetaan ja kasvatetaan lapsemme kunnioittamaan elämää, eläimiä, luontoa ja toinen toisiamme", vetoaa Arja Haapaoja. Asiasta on ilmoitettu viranomaisille.Toivottavasti tekijä/tekijät löytyvät.

Siilit etsivät talvehtimispaikkoja, otsikoi toimittaja Matti Härkälä Keskisuomalaisen verkkosivuilla 8.10.2009. Toimittaja on siilinystävä ja on kertonut ennekin piikkipallosta. Ohjeet ovat asianmukaisia, mutta pikkuista viilausta vielä tarvitaan: olisi hyvä mainita, että jos kalaa tarjotaan, se kiehautetaan, ettei se tuhoa siilin B12-vitamiinia, ja koirannappuloita hieman parempi vaihtoehto ovat liotetut kissanraksut, sillä niissä on enemmän proteiinia hyönteissyöjälle.

Turun kirjamessuilla 2.10.2009 syntyi Suuri siilikeskustelu, kun Kiroilevan Siilin luoja Milla Paloniemi ja siilikirjan kirjoittanut Tuula Nyström tapasivat. Keskustelijat pohtivat siilin merkitystä suomalaisessa kulttuurissa.

Tenava-lehdessä nro 3 (lokakuu 2009) toimittaja Kristina Ahlström kertoo Tyllerön tarinan. Kristina löysi tyttäriensä kanssa pihaltaan 69 g painavan Tyllerön, jonka jalka oli pahasti vammautunut. Siilityttö tuotiin Siili kiikarissa -sivuston ylläpitäjälle ja siilikirjailijalle Tuula Nyströmille hoitoon. Syksyllä 2009 Tyllerö painoi jo 800 g ja pääsi horrostamaan piha-aitaukseeni. Ensi keväänä näemme, onko tarinalla onnellinen loppu.

Kuinka siiliä voi auttaa? kysyy Lemmikki-lehti 9/09 ja kysyi haastatelussaan Siili kiikarissa -sivuston ylläpitäjältä ja siilikirjailijalta Tuula Nyströmiltä muutakin, kuten onko villisiilistä lemmikiksi, mikä siilinhoidossa on vaativinta ja miten pihapiirissä hiippailevaa siiliä voi auttaa valmistautumaan talveen. Hyvä kysymyksiä, kiitos toimittaja Anna Muuriselle!

Demarin Uutispäivässä 23.9.2009 kirjoitti Pekka Wahlstedt kiittävän arvostelun kirjasta Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito. Hän esittelee myös luonnonvaraisten eläinten vapaaehtoishoitajan Sari Valtasen kirjoittaman luvun, jossa tämä kertoo arjestaan luonnonvaraisten eläinten hoitolassa. Pitkän juttunsa lopuksi Pekka toteaa, että kirja on tarpeellista luettavaa niin tavallisille kansalaisille kuin päättäjillekin. Kiitos Pekka!

Rauman seudun ympäristötoimen sivuilla (15.9.2009 ) on ilmoitus 10 siilinpesän lahjoittamisesta piikkisille asukkaille. "Siilien määrä on vähentynyt. Suurimpana syynä autojen alle jäämisen lisäksi pidetään siilin talvehtimispaikkojen niukkuutta. Siilin talvehtimisen kannalta pihat ovat nykyään liiankin siistejä. Rauman kaupungin ympäristövirasto ja Rauman seudun luonnonystävät ry jakavat yhteiskampanjassaan kymmenen siilimökkiä ilmaiseksi paikallisten siilien käyttöön. Siilipöntöt jaetaan hakujärjestyksessä rakennusvalvonnan palvelupisteestä kaupungintalolta. Kulku E-portaan 1. kerroksesta osoitteessa Lyseokatu 2. Mökkejä annetaan yksi hakijaa kohti. Tieto mökin sijoituspaikasta kysytään mökkiä noudettaessa." Kiitokset edistyksellisille raumalaisille!

Imatran seudun ympäristötoimen verkkosivuilla on tietoa piikkipallosta otsikolla Suojele siiliä. Sivulla mainitaan erityisesti se, että jos haja-asutusalueilla poltetaan puutarhajätettä, varottaisiin polttamasta siilejä niiden mukana.
Hieno juttu ja mukana on myös Siili kiikarissa -sivujen linkki!

Purkit roskikseen eikä siilin päähän kirjoitti Anneli Siekkinen 11.9.2009 Kymen Sanomien verkkojulkaisun Sana on vapaa -palstalla. "Miten oli siili päähänsä purkin saanut? Sitä mahdollisuutta en halua edes ajatella, että joku olisi vasiten purkin sen päähän tunkenut. Jäljelle jää siis vain se mahdollisuus, että siili oli itse osasyyllinen onnettomuuteensa, eli kun vainusi purkissa syötävää... Mutta pääsyyllinen löytyy kyllä ehdottomasti ihmislajin puolelta. Jos pudottaisimme kaikki roskat roskiksiin (joista puistoissa ei ole edes pulaa), ei purkeista eikä muistakaan ruokien kääreistä olisi vaaraa eläimille..." kirjoittaa Anneli.

Kotimaa -lehti uutisoi naisasiaa 7.9.2009 otsikolla Siilirouvat tankaavat vielä. Koska uroksilla on ollut aikaa etsiä ravintoa, ne vetäytyvät usein jo elokuun alussa horrostamaan. Naaraat taas ova tehneet poikaset ja imettäneetniitä, eivätkä ole ehtineet pitää huolta omasta ravintotilanteestaan. Joensuulaista siilitutkijaa Anni Rautiota on haastateltu lehdessä. Anni on sitä mieltä, että siiliä voi ruokkia, ellei anna sille suolaista ja rasvaista, mutta muuten siili tulisi toimeen omillaan Suomen kaupunkiluonnossa. Kaupunkiluonto kuitenkin rakennetaan täyteen ja peitellään asvaltilla (ainakin etelässä), siilien pesäpaikat katoavat ja liikenne uhkaa laajalti liikkuvaa siiliä. Olemme valitettavasti Annin kanssa eri mieltä, sillä siili tarvitsee apuamme - mehän siltä juuri nämä elinmahdollisuudet olemme viemässä.

Voima-lehdessä 5/2009 toimittaja Tuomas Rantanen kertoo faktoja siilistä ja esittelee samalla siilikirjaa. "Eläinsuojelulain mukaan avun tarpeessa olevaa luonnonvaraista eläintä on kuitenkin autettava. Silloin on tärkeää tunnistaa ongelma ja löytää oikea auttamisen tapa. Tässä Nyströmin ja Kinnusen siilikirja on oiva manuaali", sanoo Tuomas.

Eläinpelastajat toivovat oma-aloitteisuutta kirjoittaa Metro-lehti 3.9.2009 . Lehdessä haastateltiin Helsingin pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikön palomiestä ja sairaankuljettajaa Tom Ahtikaria.

Eläinpelastusyksikkö tekee hienoa työtä, mutta toivomus siitä, että tavalliset ihmiset esim. tappaisivat pahasti loukkaantuneen lokin, on liikaa vaadittu. Ison linnun tappaminen ei ole helppoa ja homma saattaa mennä eläinrääkkäyksen puolelle, jos lopettamisessa epäonnistutaan. Tämä koskee myös aikuista siiliä, sillä se on liian iso ja vaikea lopetettava omin neuvoin. Vakavasti loukkaantuneet eläimet kannattaa viedä kunnaneläinlääkärille lopetettavaksi tai pyytää poliisi tai luvan saanut metsästäjä lopettamaan eläin. Myös lintuyhdistyksistä voi kysyä apua. Eläinpelastusyksikön työntekijöillä on jatkuva kiire, joten omatoimisuus on sinänsä oikeutettu pyyntö: eläimiä voi kuljettaa itsehin hoitoon ja vähintä, mitä voi toivoa on se, että loukkaantuneen eläimen löytäjä jää paikalle odottamaan, ettei eläintä jouduta pitkään etsimään. Eläimen löytäminen on sitä paitsi usein miten mahdotonta, koska luonnonvarainen eläin haluaa ja osaa piilotua. Tomkin jatkoi haastattelun jälkeen matkaansa kohti Lapinlahden sairaalaa, jonka pihalta oli löydetty loukkaantunut siili.

► MTV.fi 28.8.2009 Suomen luonnonsuojeluliitto pyytää autoilijoita suojelemaan siilejä syysliikenteessä hidastamalla vauhtia ilta-aikaan siilien suosimilla alueilla. Alkusyksystä liikkeellä on paljon onnettomuusalttiita nuoria siilejä. Lisäksi puutarhassa kannattaa tarkkailla, ettei siili osu siimaleikkurin tielle tai poltettavaan lehtikasaan. Siiliä voi auttaa nikkaroimalla sille talvipesän tai ruokkimalla sitä esimerkiksi kalan, lihan tai ruuantähteillä.

Suomen luonnonsuojeluliitto tiedottaa 27.8.2009 : Siiliä voi auttaa parhaiten alkusyksyllä. Ohjeita annetaan mm. talvipesien rakentamisesta. Autoilijoita pyydetään vähentämään nopeutta pimeinä syysiltoina. Syksyisten lehtikasojen mukana varoitetaan polttamasta siilejä, jotk aovat hakeutuneet niihin horrostamaan. Ruokinta ei ole ihan hallinnassa, sillä siiliä kehoitetaan ruokkimaan lihalla, kalalla ja ruuantähteillä. Liha ja kala eivät ole kovin nergiapitoisia, ja kalakin tulisi muistaa kiehauttaa. Ruuantähteet taas sisältävät usein mausteita ja suolaa, joita silille ei kannata antaa. Onneksi ohjeistetaan antamaan siilille myös kissanruokaa, jossa on pähkinärouhetta ja rypsiöljyä. Luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen sanoo: "Siili on lähiluontomme sympaattisimpia lajeja. Luonnonsuojeluliitto haastaa etenkin kaikki nikkaritaitoiset siilitukat tositoimiin lähiluonnon puolesta."

Itä-Savo -verkkolehti julkaisi 26.8.2009 uutisen otsikolla Poliisia työllistävät myös siilit. Imatran poliisille on tehty ilmoitus, jonka mukaan Rautjärven Asemanseudulla olisi ison risukasan polttamisen yhteydessä palanut koko joukko siilejä. Asiasta on tehnyt rikosilmoituksen eläin- ja luonnonsuojelijana tutuksi tullut rautjärveläinen Ilkka Partinen. Poliisille tulleen ilmoituksen mukaan käytöstä poistetulla jätevedenpuhdistamolla poltettiin 10.-17. syyskuuta 2007 paikalle kertynyttä risu- ja roskapuukasaa. Tutkinnan johtajan Jyrki Hännisen mukaan alustavaa selvitystä on tehty. Käytännössä tämä tarkoittaa, että poliisi on kuulustellut kunnan teknisen toimen henkilöstöä, palo- ja pelastustoimen väkeä sekä kylän asukkaita.  Jos on syytä epäillä, että asiassa on tapahtunut rikos, menee se syyteharkintaan. Eläinsuojelurikos on suhteellisen vakava rikos. Rikos voi olla tehty tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tai sitten tapaus on katsottava tapaturmaiseksi, mikä ei ole rikos. Syyttäjälle jää taas oma kynnys katsoa, onko rikoksen todennäköisyyteen syitä.

Etelä-Saimaa -lehden verkkopainoksessa julkaistiin 24.8.2009 myös uutinen jäteaumassa mahdollisesti palaneista siileistä otsikolla Poliisi tutkii siilien polttamista Rautjärvellä. Palovammoja saaneita siilejä oli nähty Rautjärvellä kyseisesä aikana. Toimittaja Ilkka Pohjalainen kyseli Siili kiikarissa -sivuston ylläpitäjältä kantaa tapaukseen. Siili kiikarissa pitää outona, että toistakymmentä aikuista siiliä etsiytyy samaan paikkaan, mutta jos pesäpaikkoja ei ole ja jäteauma on kooltaan erittäin iso, siilit voivat tietenkin käyttää tilaisuutta hyväkseen. Erakkona siili harvoin viihtyy lajitoverin kanssa samassa pesässä tai kovin lähekkäin muutenkaan.

Tarkista, ettet polta piharoskien joukossa piikkikerää ! varoittaa Uutisvuoksi-verkkolehti 22.8.2009 . Kirjoittaja kertoo, että tiedossa on kyseisellä seudullakin ikäviä tapauksia, joissa piharoskia poltettaessa on palanut samalla myös siilejä elävältä. Toimittaja siteeraa Siili kiikarissa -sivuja ja antaa ohjeita siilin pulskistamiseen talven varalle. Siili kiittää!

Warkauden Lehti julkaisi 16.8.2009 siilijutun, johon viitattiin lehden etusivullakin. Otsikko Jokainen voi helpottaa siilin elämää pohjautui siilikirjailija Tiina Kinnusen haastatteluun. Siilikirjakin sai runsaasti kiitosta tiiviydestään ja käsikirjanomaisuudestaan; muistutettiinpa vielä mieliin tohtori Ilkka Koiviston kiittävä arvostelukin Hesarissa 23.7.2009. Kiitos toimittaja Aulikki Jääskeläiselle hyvästä artikkelista, jolle oli annettu tilaa peräti kokonainen sivu!

► Houkuttele hyötyeläimet pihaan kirjoitti toimittaja Jere Malinen Helsingin Sanomissa 14.8.2009. "Siilit palkitsevat aikanaan anteliaan puutarhurin verottamalla hyönteisiä. Myös puutarhan kiusakotilot saavat kyytiäterävähampaisten hyönteoissyöjienkäsittelyssä", kertoo Jere. Siili kiikarissa huomauttaa, että siilille tarjottava ruoka ei välttämättä ole parasta energiansaamisen kannalta, sillä toimittaja kehoittaa antamaan kaloja ja punaista lihaa. Keittämätön kala on suorastaan haitallista, sillä se tuhoaa B12-vitamiinia. Muuten mukava juttu!

Vihreässä langassa 14.8.2009 toimittaja Elina Heino toivottaa siilille hyvää syksyä. Hauskasti kirjoitettu juttu painottaa siilin talvipesän rakentamista. Samalla Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjan ohjeita kehaistaan selkeiksi. Mukavaa, että ne koetaan sellaisiksi!

Nuorten luonnontiedeverkkolehti LUOVA julkaisi 7.8.2009 Katriina Falhin artikkelin Lemmikkisiili - hellyttävä ja vaativa ystävä. Asiantuntevassa artikkelissaan Katriina kehoittaa myö suojelemaan luonnonvaraista siiliä ja antaa linkkivinkiksi Siili kiikarissa -sivut.

Viisi orpoa siiliä asustaa omakotitalon pihalla Halikossa kerrotaan Salonjokilaakson verkkojulkaisussa 30.7.2009. Perhe löysi pihansa perältä siilinpesän, jossa emo imetti poikasiaan. Kun emo katosi, perhe ryhtyi ruokkimaan poikasia onneksi netistä löytämillään tiedoilla - vanha eläinkirja vuodelta 2005 kun kertoi siilin syövän hedelmiä ja marjoja. Pajun allergisille lapsille, Minnille ja Sulolle, siilien hoito on ollut antoisa kokemus, sillä lemmikkejä ei perheeseen voida ottaa.

Heinäkuun 23. päivä 2009 tohtori Ilkka Koivisto arvioi Eurooppalaisen siilin suojelu- ja hoito -kirjan Helsingin Sanomissa. Tiina Kinnunen ja minä olemme todella iloisia ja ylpeitä kirjan saamasta puolen sivun mainiosta kritiikistä. Otsikolla Siili on tuhatvuotinen ystävämme tri Koivisto kirjoitti mm.: "Minun mieluisinta luontolukemistani ovat huolella tehdyt, runsaasti tietoa annostelevat kirjat, joissa ei kuvilla kummemmin herkutella." Suurkiitos osoittamastanne kiinnostuksesta!

Siilit lähtivät väliaikaiskotiin kirjoitti Joroisten lehden verkkopainos 22.07.2009. Kyse oli taksimiesten huostaan ottamasta siilipoikueesta, joiden biologisen äidin korvikkeeksi lupautui siilikirjailija Tiina Kinnunen Varkaudesta. " Alkuun syötin poikasia kolmen tunnin välein Hill'sin A/D toipilasruualla. Se on samaa ruokaa, jota syötetään esimerkiksi koirille leikkausten jälkeen. Osa poikasista oli niin huonokuntoisia ja nestehukkaisia, että ne ovat olleet ruiskuruokinnassa", vapaaehtoistyönään siilejä pelastava ja hoitava Tiina kertoo.

Verkkolehti Keski-Uusimaan toimittaja Jaakko Harjuvaara kirjoitti siileistä pihamaalla luontopäiväkirjaansa 21.7.2009. Harjuvaara kiittää Tiina Kinnusen ja Tuula Nyströmin kirjoittamaa kirjaa Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito. Hän kertoo hellyttävän tarinan kuvaamastaan äitisiilistä ja kolmesta poikasesta. Siilien ystävät tietävätkin jo, että ne ovat - kuten kaikki eläimet - yksilöitä: rohkein tulee kohti tuhisten, toinen lähtee omille retkilleen ja kolmas kiireen vilkkaa takaisin kotilehtikasaan. Katso hieno kuvasarja!

Vapaaehtoiset hoitavat huonokuntoisia siilejä kirjoitti Ylen toimittaja Suvi Sikstus 20.7.2009. Juttu liittyi Ylen pääuutisissa pariin kertaan lähetettyyn siilikirjailija Tuula Nyströmin haastatteluun, jonka hän teki siilipuhelimesta ja siilien vapaaehtoisesta auttamisesta. Verkkoartikkelin päähenkilönä oli kuitenkin Samu-siili Hiekkaharjusta. Hänkin pääsi ääneen ja sanoi painavan tuff-tuffinsa siilien asioihin.

► Taipalsaarelainen Seppo Häkkinen iloitsi siitä, että näki siilin reilun vuosikymmenen jälkeen. Eikä miestä haitannut, että siili tuli sisään imuroimaan muruja jääkaapin edestä pariinkin otteeseen, päinvastoin, mies toivotti koko perheen tervetuleeksi! ( Etelä-Saimaa -verkkolehti 19.7.2009)

► Siilitutkija Anni Rautio Joensuun yliopistosta arvelee, että siilikantaa voitaisiin ehkä selvittää laajalla kyselytutkimuksella. Siilikannan tutkiminen on vaikeaa, sillä siilit elävät niin hajallaan. Kansalaishavaintojen mukaan siilikanta on kuitenkin vähentynyt. ( Kaleva näköislehti, 11.7.2009)

► Toimittaja Kristina Ahlström haastatteli siilikirjailija Tuula Nyströmiä Tenava-lehteen nro 2 (kesäkuu 2009 ). Aukeman artikkelin pääasiana oli kysymys Milloin näit viimeksi luonnossa siilin? Myyttien ja tarinoiden kulttuurieläin on monen uhan alla, kirjoitti Kristiina. Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjaa Kristina kiitteli sanoin "...on hauskannäköinen ja helppolukuinen yleisteos, joka hyödyntää viimeisimpiä kansainvälisiä tutkimuksia..."

Toukokuun 29. päivänä 2009 haminalainen siilinystävä avasi Siilihavaintoja-bloginsa ja päästi meidät muutkin tarkkailemaan siilin arkea. Blogissa on hienoja kuvia ja mielenkiintoisia havaintoja!

► Toimittaja Juha Sihto kirjoitti 25.5.2009 Aamu-lehdessä ison jutun "takapihan superpallosta". Asiaa pursuavalle, hupaisasti kirjoitetulle jutulle oli annettu etusivun ingressi ja koko sivu tilaa. Piikkipallo tallusteli sydämeen -pääotsikon alla käsiteltiin tärkeitä asioita alaotsikoilla, kuten Ilmeikäs lihaskimppu, Ruoki oikein, Tee horrospesä ja Sairas kaipaa lämpöä. Eurooppalaisen siilin hoito ja suojelu -kirja sai ylenpalttiset kiitokset. "Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito on selkeä, viihdyttävä ja hienosti kuvitettu tietokirja, joka sopii mainiosti vaikka yhdessä koko perheen kanssa luettavaksi", kirjoittaa Juha. Lämpimät kiitokset Juhalle!

Siili on täällä taas! kirjoittaa Susanna Hietanen blogissaan 23.5.2009. Susanna tunnustaa: "... Ja kyllähän minä niille viime kesänä puhelinkin. Naapurit olivat varmaan jo tilaamassa valkotakkista apua ja tukea minulle, kun luulivat minun illasta iltaan hiippailevan kattilan kanssa ympäri puutarhaa ja juttelemassa vauvaäänellä yksikseni. Jossain vaiheessa aloin selitellä muille juttua siilinpoikasista, tiedä sitten uskoiko kukaan.."

Lahden Uutisissa 20.5.2009 kerrottiin Suomen siiliyhdistyksen jäsentapahtumasta Hollolan nuorisoseurantalolla: "Hollolan nuorisoseurantalolla on luvassa paljon ohjelmaa kuten siilien agilityrata. Paikalle saapuu myös eurooppalaisten siilien asiantuntija Tuula Nyström, joka pitää luennon meidänkin metsissämme elävän eurooppalaisen siilin suojelusta ja hoidosta..." Paljon kiitoksia siiliyhdistykselle kutsusta ja kiinnostuksesta villiin siiliin! Jutun kirjoittaja vain ei tainnut tietää, että siili on kulttuurieläin ja elää meidän kanssamme, ei metsissämme.

Vartti 13.5.2009: Siili kuulee madot ja hyönteiset. Vartin kysymykset siilikirjan kirjoittaja Tuula Nyströmille.

Maaseudun Tulevaisuuden Kantri esitteli toukokuun numerossaan Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjan piikki piikiltä.

Siilikirjailija Tiina Kinnunen kirjoitti Warkauden Lehteen 28.4.2009 siilien heräämisestä ja siihen valmistautumisesta.

Siilien kevät -otsikolla kirjoitti siilikirjailija Tiina Kinnunen, 28.4.2009 Warkauden lehden verkkosivuilla . "Siili on rauhoitettu eläin, joten sitä ei saa ottaa lemmikiksi. Mutta selvästi pulassa olevaa, kuten lumien aikaan liikkuvaa, orpoa, loukkaantunutta, sairasta tai nälkiintynyttä siiliä on autettava ottamalla se väliaikaiseen hoitoon." kirjoittaa Tiina.

► Suomalaisesta(kin) siilistä on tulossa museotavaraa kirjoitti ympäristötoimittaja Jami Jokinen Länsi-Suomen Aikalisässä (ls24.fi). Monipuolisessa ja kiinnostavassa jutussa kerrottiin myös Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -kirjasta.

22.1.2009 julkaistussa Anna-lehdessä (nro 4) oli siilikirjailija Tuula Nyströmin haastattelu otsikolla Siilit geeneissä. Matka naiseksi -palstalla keskityttiin lähennä siihen, miten minusta tuli minä, mutta siilit näyttelevät siinä kuitenkin tärkeintä osaa, kuten eläinsuojeluasiakin. Kiitos toimittaja Riitta Pietilälle, että hän haastattelee ihan tavallisia ihmisiä, eikä vain julkkiksia - ehkäpä jotakuta muutakin ilahdutti tavata ihan tavis!

Turun Sanomien verkkolehdessä 7.1.2009 kerrottiin otsikolla Siilit saivat suojan eläinhoitolasta tammikuun pakkasista löytyneistä kahdesta siilistä. Turun eläinhoitolassa niitä hoiteli eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser. Artikkelissa kerrotaan, että piikkiturkkien kanta on romahtanut liikenteen, pesäpaikkojen puutteen ja leutojen talvien takia. Samassa jutussa kerrotaan myös vuonna 2007 Turun Sanomien tekemästä siilikartoituksesta. Puheluiden ja sähköpostien perusteella todettiin, että siilejä liikkui Turun alueella mm. Kaerlassa, Kärsämäessä, Raunistulassa, Nummella ja Martissa. Ilmoituksia saatiin myös Kaarinasta, Naantalista, Paimiosta ja Ypäjältä. Paljon siilihavaintoja tehtiin Pansiosta Portsan ja yliopiston kautta Nummeen ja Vasaramäkeen ulottuvalla puutarhamaisella vanhalla asutusalueella.

Facebookissa voi liittyä Reetta Kuosmasen perustamaan Pelastakaa siilit - Hedgehogs United -ryhmään.

Suomen siiliyhdistyksen jäsenlehti Siliumissa syksyn 2009 numerossa alkoi siilikirjailija Tuula Nyströmin Siili kiikarissa - piikkistä paikinaa eurooppalaisesta siilistä -sarja.