Uhanalaisuuden arviointi

Kirjallinen kysymys siilistä eduskunnassa v. 2008

Kansanedustaja Johanna Karimäki teki siiliä koskevan kirjallisen kysymyksen Siilin luokittelu uhanalaiseksi eläimeksi 07.05.2008 KK 356/2008: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että siilin uhanalaisuus saadaan selvitettyä ja siili saadaan luokiteltua lainsäädännössä uhanalaiseksi eläimeksi ja että saadaan kantaa elvyttävät toimenpiteet nopeasti käyntiin?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäen vastaus

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yhdistyneiden Kansakuntien biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaan Suomi on sitoutunut hidastamaan merkittävästi luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi valtioneuvosto on periaatepäätöksellään 21.12.2006 hyväksynyt Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian vuosille 2006-2016. Osana edellä mainittua strategiaa toteutetaan parhaillaan ympäristöministeriön johdolla Suomen lajiston uhanalaisuuden kokonaisarviointia.

Seuraava yhteenveto ilmestyy vuonna 2010. Arviointi perustuu lajin häviämisriskiin, ja siinä noudatetaan. Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) laatimaa uhanalaisuusluokitusta ja sen soveltamisohjeita. Edellisen arvion (Suomen lajien uhanalaisuus 2000, Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä) mukaan siiliä ei luokiteltu silmälläpidettäväksi tai uhanalaiseksi lajiksi. Jo tässä arviossa noudatettiin IUCN:n soveltamisohjeita, vaikka ne eivät olleet vielä lopullisesti valmiita. Nyt käynnissä oleva arviointi tapahtuu asiantuntijaryhmissä, jotka parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella selvittävät lajien populaatioiden koossa sekä levinneisyys- ja esiintymisalueessa tapahtuneet muutokset, vertaavat niitä aikaisempaan tietoon sekä esittävät näiden perusteella arviot lajien häviämisriskistä ja määrittävät lajien uhanalaisuusluokat. Siili on mukana arvioinnissa ja saa tarvittaessa jonkin IUCN:n määrittämistä uhanalaisuusluokista.

Jos siilikannassa tapahtuneet muutokset osoittautuvat niin suuriksi, että sen luontainen säilyminen on vaarantunut, voidaan se luonnonsuojelulain 46 §:n perusteella annettavalla asetuksella säätää uhanalaiseksi lajiksi. Jos häviämisuhka on ilmeinen, voidaan se 47 §:n perusteella säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi, jonka elvyttämiseksi ympäristöministeriön on tarvittaessa laadittava ohjelma.

Siili on selvästi kulttuurisidonnainen laji, ja merkittävimmät syyt sen taantumaan ovat sen elinympäristössä tapahtuneet muutokset. Rakennettu ympäristö tarjoaa sille entistä vähemmän suojaisia pihoja ja kulkureittejä. Kotitalousjätteiden käsittelyn parantuminen on vähentänyt siilin ravinnonsaantimahdollisuuksia. Vastuu luonnon monimuotoisuuden säilymisestä on läpäisevä, ja se on huomioitava kaikissa luontoa muuttavissa hankkeissa. Maankäytön päätöksissä ja suunnitelmien vahvistamisessa on pyrittävä ratkaisuihin, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähäisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle eivätkä vaaranna esimerkiksi siilin säilymistä rakennettujen alueiden lajina.

Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 2008 Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Miten siilin uhanalaisuuden arviointi tehtiin - vai tehtiinkö sitä lainkaan ?

Suomessa eliölajien uhanalaisuuden arviointi toteutetaan kymmenen vuoden välein. Ympäristöministeriö asetti Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmän (LAUHA) 24.8.2006. Työryhmä ohjasi vuonna 2010 julkaistun uhanalaisten lajien luettelon valmistelua sekä eliötyöryhmiä uhanalaisuuden arvioinnissa. Se myös kokosi yhteen työn tulokset ja toimi asiantuntijana uhanalaisten lajien suojelua priorisoitaessa ja kohdennettaessa.

Eurooppalaisen siilin kohtalon Suomessa ratkaisevat siis nämä kolme:

- siiliä koskevien tutkimusten tulokset
- eliötyöryhmät
- IUCN (International Union for Conservation of Nature) -järjestön arviointi Erinaceus europaeus -lajin uhanalaisuudesta.

Siiliä ei ole tutkittu Suomessa siinä määrin kuin olisi tarpeen, sillä kuten ympäristöministeriöstä kommentoitiin "Suomessa ole kylliksi tutkijoita, jotta jokaista rauhoitettua eläinlajia voitaisiin seurata."

Siilin horrostamistutkimusta tehtiin jonkin verran 1960- ja 1970 -luvuilla; 1980-luvulla tehtiin mm. siilin levinneisyydestä pari tutkimusta sekä liikennekuolemista yksi. Näiden jälkeen on on tehty pari suppeampaa tutkielmaa, jotka ovat liittyneet siilin esiintymiseen jollakin tietyllä alueella.

2000-luvulle tultaessa eurooppalaista siiliä koskevaa tutkimusta on tehnyt vain Joensuun yliopiston Biologian laitos vuosina 2004 - 2006. Tämäkin tutkimus - niin arvokasta kuin se onkin - on vain paikallisiin siilikantoihin liittyvää.

Tosiasiassa meillä ei ole minkäänlaista tietoa esim.
  • siilien lukumäärästä Suomessa
  • siilien kuolleisuudesta Suomen liikenteessä
  • siilien kuolleisuudesta ympäristömyrkkyihin
  • sisäsiittoisuudesta ja sairauksien leviämisestä tiheissä populaatioissa asutuksen ja liikenteen rajaamilla alueilla eikä
  • ilmastonmuutoksen vaikutuksista siilien talvihorrokseen
Uhanalaisuuden arviointia ei tosiassa tehdä siilistä, koska
  1. Tutkimustuloksista ei siis ole apua, mikäli siili halutaan luokitella uhanalaiseksi eläimeksi.

  2. Eliötyöryhmistä mikään ei näytä olevan muiden pienten nisäkkäiden kuin liito-oravan asialla.

  3. IUCN ei tunne Suomen siilin tilannetta sen paremmin kuin suomalaiset itsekään.
Kaikkialta Suomesta saadaan samansuuntaisia havaintoja: siellä, missä siilejä oli ennen runsaasti, niitä on nyt vähän tai ei lainkaan. Monilta paikoilta siili on jo hävinnyt parikymmentä vuotta sitten, ja viimeisimmät havainnot kertovat, että siilejä näkyy myös yhä vähemmän teiden varsilla liikenneonnettomuuden uhreina. Tämä hälytti englantilaiset julistamaan siilinsä uhanalaiseksi - mitä tekevät suomalaiset?

Suomen nisäkäsasiantuntijoilla lienee mahdollisuus vaikuttaa siilin luokittelemiseksi uhanalaiseksi, mikäli heillä on "epätieteellistä rohkeutta" luottaa tavallisten suomalaisten ei-tieteellisiin havaintoihin. Riittävätkö maallikkojen näköhavainnot ympäristöministeriön LAUHA-työryhmälle? Uskaltaako Suomi uhmata kansainvälistä tieteellistä arvovaltaa ja perustaa mielipiteensä "kansantieteelle"?

Tutkimus vuodelta 2011 siilien määrästä Englannissa ja Walesissa http://ptes.org/wp-content/uploads/2014/06/SOBH2011lowres.pdf osoittaa merkittävää kannanalanemista. Siili on määritelty Brittein saarilla uhanalaiseksi eläimeksi. Tästä syystä University of Reading and Nottingham Trent University ja British Hedgehog Preservation Society yhdessä People's Trust for Endangered Species -säätiön kanssa ovat käynnistäneet kansallisen siilitutkimuksen vapaaehtoisuuden pohjalta vuosiksi 2014-2015. Tutkimukseen voi ilmoittautua ja se edellyttää jalanjälkitunneleiden asettamista tietyille alueille sekä tulosten raportoimista kirjallisesti. Tarkoituksena on selvittää siilien lukumäärä Englannissa ja Walesissa. Syitä siilien häviämiseen on useita ja monet niistä ovat yhteneviä suomalaisen siilimme elinolosuhteisiin. Suomessa kaivataan kipeästi samanlaista seurantaa useamman lähivuoden ajalta.