19.2.2023
Aistit ja ääntely
Siilin aisteista tärkein on hajuaisti. Kuten monilla
muillakin eläimillä silläkin on kitalaessaan
Jacobsonin elin (vomeronasaalielin), joka on
erikoistunut kemiallisten ärsykkeiden erittelyyn (ks. myös
Itsevoitelu).
Kuulo on sen
toiseksi tärkein aisti. Se reagoi helposti ääniin ja menee kerälle. Siili
on varsin likinäköinen ja se kartoittaakin ympäristöään lähinnä haju- ja
kuuloaistin avulla.
Siili ääntelee äkillisin tuhahduksin (varoitusääni, rytmikäs toisto on kosintaääni), nuuskuttamalla (kiinnostuneena), sirkuttamalla ja viheltämällä
kuin lintu (yleensä emojen ja poikasten tapa kommunikoida) ja päästämällä
kameran sulkijaa muistuttavan klick-äänen (ainakin pariutumiskäyttäytymisen
yhteydessä, haastaa toista urosta).
Se röhkii kuin miniatyyripossu parittelua havitellessaan ja
kipua se ilmaisee huudolla, josta ei voi erehtyä. Siilin hätähuuto on korkea ja kimeä.
Kiukkuaan se voi ilmaista joskus jopa murinankaltaisella matalalla äänellä sekä rytmikkäällä "puksutuksella", jota se yleensä tehostaa hypähtelemällä piikit tanassa. Nuoret siilit saattavat säksättää kuin rastaat.
Monien äänien on todettu olevan korkeudeltaan sellaisia,
ettei ihmiskorva kuule niitä.
Kuuntele siilin ääntelyä: