Ensiapu

Laita muutama sanomalehti korkeareunaisen laatikon pohjalle (esim. muovinen muuttolaatikko, korkeus n. 40 cm). Taittele sanomalehtien päälle vanhoja nukkaamattomia pyyhkeitä ja aseta siili niiden päälle.

Lisälämmön lähteeksi tarvitaan kuumavesipullo. Kuumavesipullo voi olla esim. muovinen, kierrekorkilla varustettu 1,5 litran limsapullo. Täytä pullo niin kuumalla vedellä kuin mahdollista. Kiedo pullo pyyhkeeseen, ettei se ei polta siiliä.

Laita pullo siilin viereen. Jos tilaa on riittävästi, voi kuumavesipulloja olla kaksi sijoitettuna siilin toiselle puolelle. Laatikossa tulee aina olla sen verran tilaa, että siili voi myös vetäytyä kauemmas pullosta/pulloista, mikäli lämpöä on liikaa. Siilin vesi- ja ruokakippojen tulee mahtua laatikon toiseen päähän. Siilin ja pullojen päälle laitetaan vielä pyyhe, että lämpö pysyy paremmin siilin ympärillä.

Jos siili ei mene tiukalle kerälle tai ole jo kerällä valmiiksi, tutki, onko siilillä haavoja.

Haavoissa tai vartalon aukoissa voi olla kärpäsenmunia tai -toukkia. Yleensä kärpäset munivat silmiin, korviin, nenänreikiin, peräaukkoon, sukuelinten aukkoihin ja kainaloihin. Kärpäsenmunat näyttävät pieniltä valkoisilta riisinjyviltä. Kärpäsenmunien poistaminen on välttämätöntä, sillä munista kuoriutuu lämpimässä toukkia. Jos toukat pääsevät kehittymään, eikä siilissä ole mätivää haava-ainesta, ne ryhtyvät syömään tervettä kudosta ja tunkeutuvat sisäelimiin saakka.

► Tee näin:
Laita käsineet käteesi ja kääntele siiliä varovasti nähdäksesi sen joka puolelta. Kärpäsenmunat voi harjata iholta esim. hammasharjalla (haavojen harjaamista on vältettävä) pois. Harjaamisen voi myös tehdä juoksevan lämpimän veden alla (edellyttäen, että kohta missä munia on, voidaan huuhdella). Toukat nypitään huolellisesti pinseteillä pois. Syvemmältä haavoista ne tulevat esiin, kun valuttaa haavalle kirvelemätöntä desinfiointiainetta tai vedellä haalean teen väriseksi laimennettua Betadine-puhdistusliuosta, jota saa apteekeista. Puhdista lopuksi vielä haava/haavat kunnolla em. liuoksilla.

Useimmat sairaat siilit kärsivät nestehukasta hoitoon tullessaan. Nestehukka johtaa nopeasti kuolemaan, joten on tärkeää saada pikaisesti estettyä liika kuivuminen.

Heikolle siilille, joka ei suostu itse juomaan kupista, annetaan ruiskulla suuhun hunajavettä. Hunajaa liotetaan haaleaan veteen sen verran, että neste maistuu hieman makealle.

Jos hunajaa ei ole, veteen voi sekoittaa suolaa ja sokeria. Annostus: yhteen desiin lämmintä vettä lisätään teelusikallinen sokeria ja hyppysellinen suolaa.

Myös kofeiinia ja sokeria runsaasti sisältävä kolajuoma käy (ei light). Hiilihappo täytyy ravistaa pois! On huomattu, että sillä on elvyttävä ja verenpainetta nostava vaikutus.

Jos mahdollista, ensiapuna siilin ikeniin levitetään hiukan apteekista saatavaa Nutri plus vitamiini-, mineraali- ja hivenainegeeliä.

Ruoka tarjotaan lämpimänä ja vesi haaleana.

Kissan- tai koiran purkkiruokaa hienonnetaan haarukalla pieneksi, jotta sairas siili jaksaa syödä/niellä sitä. Jos tarjotaan kissan- tai koiran kuivamuonaa, nappulat tulee liottaa lämpimässä vedessä pehmeiksi.

Hätätilassa siilille voi antaa kypsennettyä kananmunan keltuaista hienoksi jauhettuna ja esim. ruokaöljyllä kostutettuna ja/tai kiehautettua jauhelihaa.

Eläinlääkäreiltä saatavaa Hill'sin a/d tai Royal Canin Recovery -toipilasruokaa laimennetaan lämpimällä vedellä velliksi ja annetaan sitä ruiskulla suoraan suuhun.

Lisätietoa nälkiintyneen ja nestehukkaisen siilin tunnistamisesta.

Poikaset, joilla ei ole vielä hampaita tai ne ovat juuri ja juuri näkyvissä, eivät pysty syömään kiinteää ruokaa. Jos et ole varma, osaako siili syödä itse, kokeile ensin antaa sille kiinteää ruokaa. Vierottamattomat poikaset tarvitsevat siiliemon maidonvastiketta, joka annetaan sille ruiskusta. Siilin maidonvastike valmistetaan ohjeiden mukaan kissanmaidonvastikkeesta. Lue resepti Poikanen hoidossa -sivulta.

Ennen kuin ryhdyt ruokkimaan vieroittamatonta poikasta, lue hoito-ohjeet sivulta Poikanen hoidossa tai soita hoitajalle/neuvojalle!

Ruiskusta juottaminen/syöttäminen:

Juotettaessa/syötettäessä siilin annetaan olla vatsallaan ja käsi laitetaan kevyesti kupiksi sen vartalon ylle. Sen päätä nostetaan hivenen etusormella ja peukalolla, jotka on asetettu sen pään sivuille ruiskun ohjaamiseksi sen suuhun. Ruisku viedään hitaasti siilin suuhun kuonon sivusta. Ensin ruiskusta puristetaan pieni tippa maisteltavaksi, jotta siili tietää, mistä on kyse. Jos joudut äkkiä vetämään ruiskun sen suusta, anna liikaveden tms. valua suusta pois pitämällä siilin päätä hiukan alaspäin. Juomaa/ruokaa puristetaan ruiskusta vähän kerrallaan, ettei siili tukehdu. Jos mahdollista, nielemistä voi helpottaa sivelemällä siilin kurkkua.

Sairaan/loukkaantuneen siilin ja poikasten täytyy saada olla rauhassa. Siili on luonnonvarainen eläin, joka ahdistuu ihmisen läsnäolosta. Melussa ja ihmisten ympäröimänä se kuluttaa turhaan toipumiseen tarvitsemaansa kallisarvoista energiaa.

Erityisesti lasten päästäminen siilin lähelle on tarpeetonta, sillä lapset eivät ymmärrä liikkua hitaasti, puhua hiljaa tai olla koskematta siiliin tai sen laatikkoon. Hygieniasta täytyy pitää hyvää huolta. Luonnonvaraiset eläimet voivat kantaa salmonellaa.

Jos siili ei tervehdy ja kuntoudu hoidossa täysin, se ei selviydy ilman ihmisen apua luonnossa. Luonnossa liikkuessaan sen on kyettävä puolustautumaan vihollista vastaan, löytämään riittävästi ravintoa ja lisääntymään.

Koska siili on rauhoitettu eläin, sitä ei saa ottaa lemmikiksi. Siilin kohdalla se on mahdotonta jo sen takia, että se on tottunut liikkumaan useita kilometrejä yössä ruokaa etsiessään, joten sen pitäminen häkissä/aitauksessa on sille erityisen ahdistavaa. Ihmisen on kyettävä tekemään ratkaisu siilin puolesta silloin, kun sen hoitaminen aiheuttaa sille turhaa kärsimystä, eikä sen tervehtymisestä ole varmaa tietoa. Toisinaan parasta huolenpitoa loukkaantuneesta ja sairaasta siilistä on sen kärsimysten päättäminen.