1.7.2023

• Siili ei ole lemmikki. Se on luonnonvarainen eläin, jolla on omat lajinmukaiset tarpeensa.

• Sairas luonnonvarainen eläin tarvitsee yhtä hyvää yksilöllistä hoitoa kuin lemmikkikin: lääkitystä, huolellista hoitoa, rauhaa toipumiselleen ja kuntoutusta ennen luontoon palautusta.

• Siili palautetaan luontoon terveenä ja elinkelpoisena.

• Luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa lemmikiksi, ellei hoito tuota toivottua tulosta.

• Eläimen lopettamisesta on myös kyettävä tekemään päätös yhdessä eläinlääkärin kanssa silloin, kun hoito ja eläimen hengissä pitäminen pitkittäisivät sen kärsimyksiä. Näin toimitaan myös eläinsuojelulain 29 § mukaisesti.

• Eläimen on annettava olla mahdollisimman paljon omissa oloissaan hoitotoimien väliaikoina: on pyrittävä välttämään kesyttämistä, jotta siili ei myöhemmin joudu vaaraan luottaessaan ihmisiin ja lemmikkeihin tai joudu vaarallisiin paikkoihin ihmistä lähestyessään.

• Siili ei ole laumaeläin, se on yksineläjä eikä tarvitse ihmisen, muiden eläinten tai lemmikkien seuraa (poikkeuksena samaan poikueeseen kuuluvat poikaset, joiden toipuminen ja ruokahalu edistyy nuorten sisarusten seurassa).

• Luonnonvaraisena eläimenä se voi kantaa mm. salmonellaa, joten sitä tai sen tarvikkeita käsitellessä suojataan kädet ja huolehditaan muutenkin hygieniasta sekä esim. jäykkäkouristusrokotuksen ottamisesta. Lapsia ei saa päästää kosketuksiin siilin tai sen tarvikkeiden kanssa.

• Hoidossa oleva eläin ei ole oman persoonallisuuden jatke, eikä sitä hoideta omista lähtökohdista: hoitotoimenpiteet tehdään eläinyksilön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Luonnonvaraisesta eläimestä on kyettävä luopumaan, kun se on terve.

• Vähintään 18-vuoden ikää, kykyä vastuuntuntoon ja huolellisuuteen.
  Yleensä lapset ja teini-ikäiset rakastavat kaikkia eläimiä ja haluaisivat auttaa niitä. He osaavat huolehtia myös lemmikeistään, mutta päävastuuta hoidettavista eläimistä ei voi antaa heille. Tämä koskee niin lemmikkejä kuin luonnonvaraisiakin. Lapsilla ja nuorilla on velvollisuutenaan käydä koulua, joka on sellaisenaan raskasta - ilman, että he joutuvat huolehtimaan vakavasti sairaasta eläimestä. Kun nuorten elämässä tapahtuu mielenkiintoisia asioita ja muutoksia, se menee usein eläimen hoidon edelle.

• Lämmitettävä, siisti hoitotila, jossa on mahdollisuus juoksevaan veteen ja jossa on viemäröinti (tai niiden käyttömahdollisuus hoitotilan välittömässä läheisyydessä).

• Tilan tulee olla riittävän kokoinen useammalle hoidettavalle, sillä sairaita siilejä ei voi laittaa yhteen.

• "Luottoeläinlääkäriä”
  Kun loukkaantunut tai sairas siili otetaan hoitoon, joudutaan aina turvautumaan ensin eläinlääkäriin, sillä hänen täytyy diagnosoida eläimen sairaudet ja keskustella hoitajan kanssa yksilöllisestä hoitosuunnitelmasta. Eläinlääkäri määrää tarvittavat lääkkeet ja hoitotoimenpiteet. Olisi tarkoituksenmukaista, jos eläinlääkäri voisi opettaa vapaaehtoishoitajaa antamaan nestepistoksia, sillä useimmat siilit kärsivät nestehukasta hoitoon tultuaan, eikä pelkkä ruiskulla veden antaminen yleensä riitä: tarvitaan useampia pistoksia esim. vuorokauden aikana.
  Eläinlääkäriin täytyy luoda luottamuksellinen suhde, jotta hän ymmärtää, että olet tosissasi. Eläinlääkärin täytyy olla erikoistunut luonnonvaraisen siilin hoitoon tai hänellä täytyy olla halua perehtyä siihen. Muista, ettei eläinlääkärillä ole velvollisuutta hoitaa luonnonvaraisia eläimiä ja jos hän sen tekee, hänellä on oikeus myös pyytää siitä korvausta. Ks. hoidon korvaamisesta!

• Mahdollisuutta hoitaa siilejä ympäri vuorokauden.
  Poikasten hoito on vaativaa: voi joutua tulemaan toimeen 1–2 viikkoa parin tunnin pätkäunilla, sillä orpojen poikasten ruokkiminen edellyttää 1–3 tunnin ruokintaväliä. Jotkut siilinhoitajat, jotka ovat töissä, ottavat kesälomansa juuri heinäkuun-elokuun aikana, jolloin poikasia eniten löytyy. Vaikka et ryhtyisikään hoitamaan orpoja siilinpoikasia, hoitoon tulleita heikkokuntoisia siilejä on ruokittava ruiskulla muutaman tunnin välein, elleivät ne halua itse syödä.

• Muun perheen hyväksyntää.
  Koska siilin hoitaminen vie aikaa ja rahaa, perheenjäsenten tulisin hyväksyä vapaaehtoishoitajan ottama vastuu. Hoitajan täytyy jaksaa joskus hyvin väsyttävääkin hoitoa ja sairaan eläimen tarkkailua, ja se vaikuttaa muihin perheenjäseniin. Avunpyyntösoittoja voi tulla mihin aikaan tahansa, ja eläimiä joutuu hakemaan ja vastaanottamaan iltamyöhään tai aamuvarhaisella. Aikuisen perheenjäsenen täytyy myös haluta auttaa hoitajaa, sillä kaikissa hoitotilanteissa ei aina selviä yksin.

• Huolellisuutta ja kärsivällisyyttä.
  Jos olet jo hoitanut sairasta lemmikkiä, tiedät jo, mitä se edellyttää. Ainoa mahdollisuus siilinkin selviytymiseen on se, että eläimen käyttäytymistä tarkkaillaan, hoitotoimenpiteet suoritetaan tiettyinä aikoina (esim. punnitus, ruokinta) ja siten kuin hoitosuunnitelmassa edellytetään, ja kaikki toimenpiteet kirjataan yksilökohtaisesti.

• Siisteyttä.
  Sekä vapaaehtoishoitajan oma terveys että siilin tervehtyminen ja toipuminen riippuvat siitä, miten puhtaina hoitotarvikkeet, lääkeaineet, siilin ruoka- ja juomakupit sekä hoito- ja eläintilat pidetään. Siilejä käsitellään aina hansikkaat kädessä, jotta taudit eivät tartu siilistä hoitajaan - tai hoitajasta siilin.

• Halua ja kykyä kommunikoida ihmisten kanssa.
  Vapaaehtoishoitaja joutuu keskustelemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, sillä kaikenlaiset ihmiset löytävät loukkaantuneita, sairaita ja orpoja siilejä. On pystyttävä löytämään yhteinen kieli ja tiedustelemaan, millaisissa olosuhteissa siili on löytynyt, mitä sen auttamiseksi on jo tehty jne. On kyettävä myös tukemaan ihmistä, joka on hätääntynyt ja ahdistunut, ja saattaa purkaa tunteitaan aggressiivisesti.
  Siilien vapaaehtoishoitajana sinun täytyy osata pyytää apua, kysyä neuvoa ja antaa itsekin muille ohjausta, kun olet kartuttanut tietoa ja kokemusta. Monesti tarvitaan vain henkistä vertaistukea, koska hoito on rankkaa ja eläimiä menehtyy parhaista hoitoyrityksistä huolimatta. Silti työ on todella palkitsevaa aina, kun saa päästää terveen eläimen takaisin luontoon - varsinkin, kun on kyse eläimestä, jonka olemassaolo on vaarantunut Suomessa ja koko Euroopassa.

• Kykyä ottaa vastaan ohjeita.
  Siilien hoitajaksi on opeteltava ja siinä tarvitaan siilejä pidempään hoitaneiden ohjeita. Jatkuvasti on uutta opittavaa, tieto siilien hoidosta karttuu ja omia tietoja on päivitettävä kaiken aikaa. Hyväksi hoitajaksi tuleminen vie vuosia (täydelliseksi ei opita koskaan) - se ei ole jotakin, jonka jokainen lemmikkien omistaja osaa luonnostaan tai hoidettuaan muutamaa sairasta tai orpoa siiliyksilöä. Valitettavasti ihmiset, jotka kokevat ohjeiden antamisen henkilökohtaisena loukkauksena tai arvosteluna, ryhtyvät usein toimimaan omin päin ohjeita noudattamatta, ja hoidettava eläin menehtyy.
  Jokainen hoitaja on ollut ensin oppilaana ja ohjeiden vastaanottajana, mitään muuta tapaa oppia ei ole. Siilien selviytymisprosentti kertoo sen, miten hyvin onnistumme: sitä tulee seurata itse. Kun vapaaehtoishoitaja huolehtii potilaistaan 24/7 periaatteella on syytä olettaa, että selviytymisprosentti on vähintään 80 ja jopa sitä suurempi.

Myös siilien tukiruokinta omalla pihalla, puutarhan suunnittelua siiliä - ja muita hyödyllisiä luonnonvaraisia - varten, talvipesien rakentaminen yms. ovat erinomaista eurooppalaisen siilin suojelutyötä. Sitä on myös siilin ahdingosta kertominen ja asiallisen, kiihkottoman tiedon levittäminen.