15.10.2023

Horroksesta heränneen siilin avuntarve

Kevätauringon lämpö herättelee siilit viimeistään silloin, kun nälkä yllättää. Siilit heräävät toisinaan myös liian varhain monista eri syistä, tässä muutama yleisimmistä:

  • sulavan lumi valuu pesään ja kastelee siilin (siili voi hukkua tai kylmällä siili voi jäätyä maahan/talvipesän pohjaan kiinni)
  • piha- ja puutarhatyöt (melu häiritsee horrosta tai pesä rikkoutuu)
  • rakentaminen (melu häiritsee horrosta tai työkoneet rikkovat pesän)
  • hakkuut ja muu ympäristön muokkaaminen
  • ihmisten ja koirien ulkoilun lisääntyminen pesän läheisyydessä (melu häiritsee horrosta, koira herättää kaivamalla pesää tai rikkomalla pesän)
  • siili on menettänyt suuren osan painostaan tai mennyt horrokseen liian vähäisellä rasvavarastolla ennen horrosta tai horroksen aikana syntyneet vammat alkavat vaivata tai oirehtia
  • lisääntyneet loiset vaivaavat heikkokuntoista siiliä

Se, millaisiin sääolosuhteisiin siili herää, riippuu siitä, mihin pesä on rakennettu. Suomessa ilmasto on erilainen eri alueilla, eivätkä vuodenajat ala kaikkialla samaan aikaan. Todellisuudessa kevät alkaa vähitellen ja aalloittain.

Siilien hoitajat tuntevat oman alueensa kevään merkit ja sääolosuhteet parhaiten. He tietävät, milloin siilit voivat löytää ravintoa itse - ja milloin ja mistä löytyvät pihasiilien ruokkijat ja talvipesien tarjoajat. On oleellista herääkö siili siellä, missä on tarjolla ruokaa ja talvipesä vai alueella, jossa tätä mahdollisuutta ei ole. Liian aikaisin herännyttä tervettä, hyväkuntoista pihasiiliä on helppo tukea ruokinnalla.

Monet siilit rakentavat horrospesänsä kauemmas asutuksesta, missä ihmisen tukea ei ole saatavissa. Siksi kannattaa aina konsultoida juuri sitä siilinhoitajaa, jonka alueelta esim. varhain herännyt siili löytyy.

Kevät ei siilin kannalta ole välttämättä alkanut, vaikka lumi sulaa, vihreät versot nousevat ja hyönteiset alkavat lennellä:

  • ensimmäisenä keväällä heräävät lentävät hyönteiset
  • jos maa on roudassa, siilin varsinainen ravinto, maassa elävät kuoriaiset ja toukat, eivät vielä liiku
  • maa voi vielä olla niin kovaa, ettei siili kykene kaivamaan kuoriaisia ja toukkia esille
  • vaikka päivälämpötila houkuttelisikin kuoriaisia ja toukkia esiin koloistaan, yön viileys karkottaa ne takaisin suojaan – ja yöaikanahan siili juuri etsii ruokaansa

On siis tarkkailtava, onko siilillä todella mahdollisuus löytää tarpeeksi luonnollista ravintoaan.

Suurin osa siileistä ei ole piharuokinnan ja talvipesien ulottuvilla.

Siili on kulttuurieläin, se oleskelee ihmisen läheisyydessä, eikä voi hankkia ruokaansa metsistä. Asutus keskittyy suurimpiin kaupunkeihin, mutta omakotialueet, joilla siilien ruokkijat ja talvipesien tarjoajat asuvat, sijoittuvat pääasiassa lähiöihin tai niiden ulkopuolelle. Siilien mahdollisuudet selvitä vaihtelevat. Esim. Helsingissä, jossa on Suomen tihein asutus ja ihmisiä liikkuu kaikkialla, heikkokuntoiset siilit löytyvät helposti ja pääsevät hoitoon, kun taas harvempaan asutettujen alueiden siilit jäävät löytymättä ja menehtyvät. Keväisin eteläisessä Suomessa tulee kymmeniä nälkiintyneitä, loisten vaivaamia siilejä hoitoon, ja moni ehtii kuolla ennen kuin selviää hoidettavaksi asti.

Miten sitten huonokuntoisen horroksesta heränneen siilin tunnistaa?

Ulkoinen, päälipuolinen tarkkailu ei riitä:

  • Siilit ovat yksilöitä, eivät yhtenäinen joukko samankokoisia eläimiä, eikä yhtä esimerkkiä esim. nälkiintyneen siilin koosta tai painosta voi antaa. Mutta sekä paino, kuvaus siilin käyttäytymisestä, yleisestä kunnosta sekä otettu kuva tai video siilistä, voivat kaikki yhdessä antaa tärkeää tietoa mahdollisesta hoidon tarpeesta.
  • Kauempaa emme näe, onko siilillä mahdollisesti loisia, tuoreita tai vanhoja haavoja tai muita hoitoa vaativia vammoja.

Jos on epävarma siitä, onko siilillä kaikki hyvin, kannattaa kysyä siilien hoitajalta neuvoa, jotta vältytään turhilta hoitoon otoilta tai vastaavasti heikkokuntoisen siilin jättämiseltä luontoon.

Talvisäässä horroksesta herännyt siili on aina otettava kiinni ja toimitettava hoitoon. Kannattaa heti konsultoida löytöalueen siilien hoitajaa ensiavusta. Katso myös alustavat ohjeet:

On aina parempi, että siili saa apua kuin että sen mahdollisia ongelmia ei huomata – onhan kysymys häviävästä lajista.

(Teksti Sari Valtanen ja Tuula Nyström)

Kuvan siili löytyi erittäin kuivuneena ja huonossa kunnossa. Punnittaessa se painoi kuitenkin yli 500 g. Siilin alkupaino ennen nestehukkaa on ollut ainakin 700 g.

Siilit ovat yksilöitä, eivät yhtenäinen joukko samankokoisia eläimiä, eikä yhtä esimerkkiä esim. nälkiintyneen siilin koosta tai painosta voi antaa. Mutta sekä paino, kuvaus siilin käyttäytymisestä, yleisestä kunnosta sekä otettu kuva tai video siilistä, voivat kaikki yhdessä antaa tärkeää tietoa mahdollisesta hoidon tarpeesta.