15.10.2023

Horrospainoksi 800g

Vaikka esim. Englannissa sää on meri-ilmastosta huolimatta huomattavasti lauhkeampi verrattuna Suomen talvisäähän (ks. säätiedot eri vuodenaikoina), siellä siilien horrospainoksi suositellaan yli 600 g, joskus jopa 700 g. Joillakin sivuilla näkee tosin mainittavan, että 450 g riittää siilin horrospainoksi. Tämä johtunee siitä, että edelleen luotetaan siiliguru Pat Morrisin v. 1984 tekemään tutkimukseen. Ilmasto on kuitenkin muuttunut oikukkaammaksi lähes 40 vuodessa.

Suomessakin ohje oli pitkään 600 g, mutta kuten Korkeasaaren sivulla todetaan, pohjoisen siileillä horros kestää pidempään, joten se vaatii myös paksumman rasvakerroksen: jos siili on laiha, sen energiavarat eivät riitä talven yli. Vähäinen paino ei ole ainoa syy, jonka takia siilit menehtyvät horroksen aikana, syinä voivat olla siilien sairaudet, loiset, ikä (vaikkakin on harvinaista, että luonnonvarainen eläin elää niin kauan, että sille tulee iästä johtuvia terveysongelmia) yms.

Pienikokoinenkin siili pärjää, jos se on pullea ja terve, ja isokin siili voi olla laihassa kunnossa. Esimerkiksi saman kesän poikaset eivät ehdi kasvaa ennen talvea mitoiltaan yhtä suuriksi kuin aikuiset, mutta talvehtivat silti onnistuneesti. Villieläinsairaalassa katsomme siilin painoindeksiä, eli vertaamme siilin pituutta vyötärön ympärykseen, kun arvioimme selviytymistä luonnossa talven yli”, kertoo Korkeasaaren eläintenhoitaja Laura Pulli.

Siilien pyöreys ei välttämättä kerro siitä, miten siili selviää horroksesta. Sen pyöreys saattaa koostua pääosin ns. valkoisesta rasvasta, joka karttuu, kun siiliä ruokittaan vähemmän laadukkaalla teollisella ruualla. Laadukas eläinperäinen proteiini ja rasva kerryttävät siilin ruskean rasvan varastoja: ruskeaa rasvaa siili nimenomaan polttaa selvitäkseen horroksesta 6–7 kuukautta ilman ravintoa.

Siilit ovat tässäkin asiassa yksilöitä, joten voidaan hyvin sanoa, että terveelle nuorelle siilille voi riittää 800 grammaa vähäisempikin paino eteläisessä Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa siili saattaa tarvita painoa jopa enemmän. Suuremmatkin poikkeamat painoissa ovat mahdollisia, mutta harvinaisempia.

Ennen ilmastonmuutosta siili saattoi viedä pitkän horrosvaiheensa alusta loppuun heräilemättä, sillä lumipeite piti pesän lämpötilan 0-asteisena, vaikka pesän ulkopuolella olisi paukkunut 30-asteen pakkanen. Ilmastonmuutoksen tuomat lämpimät kelit, vesisateet ja lumipeitteen puuttuminen johtavat siilin heräilyyn. Tällöin siili lähtee esim. pesän kastuessa etsimään uutta pesää. Kuivan ja suojaisen pesän löytyminen on erittäin haasteellista talvikautena.

Liian kevyinä horrokseen päätyneistä siileistä osa heräilee etsimään ravintoa, jota ei kuitenkaan talvella ole saatavissa. Kun turhat heräämiset toistuvat, siili menettää energiavarastoaan. Jos ne selviävät horroksesta kevääseen, ne ovat juuri niitä, jotka usein päätyvät hoitajille, kuten myös ne, jotka ovat keskellä talvea etsimässä uutta pesää, kun vanha on tuhoutunut.

On hyvä tietää, että on sellaisiakin siilejä, jotka eivät aloita horrosta lainkaan, ellei niiden ruskean rasvan kerros ole riittävä: ne pysyttelevät hereillä ruokaa etsien niin kauan kuin mahdollista.

Pieni laskutoimitus havainnollistaa, että jos 600–700 grammainen siili menettää horroksen aikana ainakin 25–40 % (huom. engl. tutkimuksen mukaan, Suomen talvisäässä todennäköisesti enemmän), lopputalvella siilin rasvavarasto on niin kevyt, että lyhytaikainenkin äärisää, joka pakottaa sen heräämään turhaan, saattaa vaarantaa sen horrostamisen. Toisaalta valvotuissa olosuhteissa on havaittu, että joidenkin siilien paino ei välttämättä laske lainkaan, kun taas joidenkin yksilöiden paino voi pudota kymmeniäkin prosentteja.

On myös huomattava, että kun hoitoon otettu siili päästetään terveenä, 800-grammaisena vapaaksi, se mitä todennäköisimmin menettää painostaan ensimmäisen viikon aikana ainakin 100 g. Painonmenetys voi olla vielä suurempaa, mikäli loppusyksystä luontoon päästetylle siilille ei ole järjestetty horrospesämahdollisuutta ja tukiruokintaa. Vaikka nämä olisikin järjestetty, täytyy loppusyksystä vapautettavan siilin painaa enemmän kuin 800 grammaa.

800 gramman ohje menettelee yleisohjeena sellaisille siilien ruokkijoille sekä aloitteleville hoitajille, joilla ei ole mahdollista arvioida siilien horroskuntoa muilla menetelmillä, esim. samalla tavalla kuin kokeneilla siilien hoitajilla. Suosittelemme aina kuitenkin neuvottelemaan asiaa tuntevan siilinhoitajan kanssa, jos on epävarma siilin painon soveltuvuudesta onnistuneeseen horrostamiseen: yleisohje ei takaa sitä, että jokainen siili saa yksilöllisen arvion, joka sen tulee saada.

(Teksti Sari Valtanen ja Tuula Nyström)