Kirja-arviointi: Pieni siilikirja
HUOM. Suosittelemme kirjaa vain joiltakin osin, jotkut
hoito- ja ruokintaohjeet eivät sovi Suomen olosuhteisiin tai ovat jopa
vaarallisia.
Lue seuraavat huomautukset ennen kuin noudatat kirjan ruokinta- tai lääkintäohjeita.
Siilikirjoja ei ole koskaan liikaa ja tätäkin kirjaa on kovasti odotettu. Minervan kustantama, saksalaiseen alkuperäisteokseen pohjautuva Pieni siilikirja on kuitenkin ristiriitainen teos. Toisaalta kauniisti kuvitettu kirja antaa mielenkiintoista lajitietoa sekä hyvät ohjeet sopivan pihan perustamisesta siilille ja muille luonnonvaraisille, mutta toisaalta kirjan siilinhoito-ohjeet ovat osittain kyseenalaisia. Kirjassa ei mm. ole lähdeluetteloa, joten ihmetyttää, mistä kirjailija on kaiken tiedon kerännyt. Käännösvirheistä johtuvia ongelmia on jonkin verran. Kustantajalta olisi odottanut tarkempaa oikolukua ja laaduntarkistusta - onhan Minerva merkittävä luontokirjojen julkaisija, jonka julkaisemat kirjat ovat saaneet palkintoja niin kuvitukseltaan kuin sisällöltäänkin.
Kirja pohjautuu saksalaiseen siilinhoitoperinteeseen. Saksan ilmasto poikkeaa merkittävästi Suomen ilmastosta kun ajatellaan siilin horrostamista, talvipesien rakentamista ja ruokintaa. Saksa kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen, mikä tarkoittaa merellistä ilmastoa lämpimine kesineen ja leutoine, pilvisine talvineen. Etelämpänä mannerilmasto tuo enemmän vaihtelua, kuten kuumemmat kesät ja kylmemmän talvet.
Lue seuraavat huomautukset ennen kuin noudatat kirjan ruokinta- tai lääkintäohjeita.
Siilikirjoja ei ole koskaan liikaa ja tätäkin kirjaa on kovasti odotettu. Minervan kustantama, saksalaiseen alkuperäisteokseen pohjautuva Pieni siilikirja on kuitenkin ristiriitainen teos. Toisaalta kauniisti kuvitettu kirja antaa mielenkiintoista lajitietoa sekä hyvät ohjeet sopivan pihan perustamisesta siilille ja muille luonnonvaraisille, mutta toisaalta kirjan siilinhoito-ohjeet ovat osittain kyseenalaisia. Kirjassa ei mm. ole lähdeluetteloa, joten ihmetyttää, mistä kirjailija on kaiken tiedon kerännyt. Käännösvirheistä johtuvia ongelmia on jonkin verran. Kustantajalta olisi odottanut tarkempaa oikolukua ja laaduntarkistusta - onhan Minerva merkittävä luontokirjojen julkaisija, jonka julkaisemat kirjat ovat saaneet palkintoja niin kuvitukseltaan kuin sisällöltäänkin.
Kirja pohjautuu saksalaiseen siilinhoitoperinteeseen. Saksan ilmasto poikkeaa merkittävästi Suomen ilmastosta kun ajatellaan siilin horrostamista, talvipesien rakentamista ja ruokintaa. Saksa kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen, mikä tarkoittaa merellistä ilmastoa lämpimine kesineen ja leutoine, pilvisine talvineen. Etelämpänä mannerilmasto tuo enemmän vaihtelua, kuten kuumemmat kesät ja kylmemmän talvet.
Ravinto ja ruokinta
Kun Lohman mainitsee s. 51: "Emmehän halua lihottaa siiliä",
Suomen olosuhteissa asia on juuri päinvastoin. Suomalainen siili kuolee
Lohmannin ruokintaohjeilla aliravitsemukseen horrostaessaan, sillä sen tulee
painaa horrosta aloittaessaan n. 800 g, ei 500 g, kuten sivulla 77 esitetään.
Luonnonvarainen siilimme tarvitsee ehdottomasti energiapitoista ruokaa selvitäkseen 6-7 kuukauden horrosajasta (vrt. Saksa n. 4 kk, s. 59); pieni määrä rasvatonta jauhelihaa ei ole sellaista (s. 51).
Siili herää Suomessa huhti-toukokuun vaihteessa (ks. s. 77).
Koiran- ja kissan kuivamuona tulee aina liottaa (s.51): liottamattomat nappulat turpoavat siilin vatsassa jopa kolminkertaiseksi ja voivat aiheuttaa suolitukoksen.
Lohman mainitsee myös että maito ei ole sopivaa juomaa siilille, mutta huomauttaa samaan hengenvetoon että "puhdasta kermaa" (s. 31) siilit kestävät paremmin. Siili on laktoosi-intolerantti, myös kermaa ja muitakin maitotuotteita tulee välttää siilejä ruokittaessa. Ks. lisää tietoa Ruokinta: Sopimatonta siilille
Saunamaija (s. 30, s. 50, s. 55) on kansanomainen nimi tarhasiiralle. Kyseessä on yksi siiralajeista, joka ruokahyönteisten listassa sivulla 30 jo mainitaankin. Ei ole löydettävissä tutkimusta, jonka perusteella se olisi siilin mielestä muita maasiiroja herkullisempi.
Lisääntyminen (s. 21): Siilinnaarailla on juoksuaika kesäkuun lopun ja elokuun puolivälin välissä. Suomessa siilinaaraat tulevat kiimaan viikon-parin päästä herättyään horroksesta eli toukokuun aikana. Elokuun puolella tulevat kiimaan vain sellaiset naaraat, jotka eivät ole tulleet keväällä raskaaksi tai ovat menettäneet ensimmäisen poikueensa.
Luonnonvarainen siilimme tarvitsee ehdottomasti energiapitoista ruokaa selvitäkseen 6-7 kuukauden horrosajasta (vrt. Saksa n. 4 kk, s. 59); pieni määrä rasvatonta jauhelihaa ei ole sellaista (s. 51).
Siili herää Suomessa huhti-toukokuun vaihteessa (ks. s. 77).
Koiran- ja kissan kuivamuona tulee aina liottaa (s.51): liottamattomat nappulat turpoavat siilin vatsassa jopa kolminkertaiseksi ja voivat aiheuttaa suolitukoksen.
Lohman mainitsee myös että maito ei ole sopivaa juomaa siilille, mutta huomauttaa samaan hengenvetoon että "puhdasta kermaa" (s. 31) siilit kestävät paremmin. Siili on laktoosi-intolerantti, myös kermaa ja muitakin maitotuotteita tulee välttää siilejä ruokittaessa. Ks. lisää tietoa Ruokinta: Sopimatonta siilille
Saunamaija (s. 30, s. 50, s. 55) on kansanomainen nimi tarhasiiralle. Kyseessä on yksi siiralajeista, joka ruokahyönteisten listassa sivulla 30 jo mainitaankin. Ei ole löydettävissä tutkimusta, jonka perusteella se olisi siilin mielestä muita maasiiroja herkullisempi.
Lisääntyminen (s. 21): Siilinnaarailla on juoksuaika kesäkuun lopun ja elokuun puolivälin välissä. Suomessa siilinaaraat tulevat kiimaan viikon-parin päästä herättyään horroksesta eli toukokuun aikana. Elokuun puolella tulevat kiimaan vain sellaiset naaraat, jotka eivät ole tulleet keväällä raskaaksi tai ovat menettäneet ensimmäisen poikueensa.
Hoito-ohjeet
Kirjan hoito-ohjeet ovat liian yleisiä. Kuten lemmikkejä ja
ihmisiä hoidettaessa hoidon tulee olla yksilöllistä. Kirja ei tee poikkeusta
vakavasti sairaan ja lievemmin sairaan eläimen välillä, aikuisen hoidokin tai
poikaspotilaan välillä.
Siili hoidokkina -luvun alussa sivuviitteessä mainitaan, että
epävarmassa tilanteessa on aina viisaampaa jättää villieläin sinne missä se on.
Viisaampaa on kuitenkin soittaa ja kysyä, mitä siilin hyväksi voi tehdä, ettei
syyllisty eläinsuojelulain rikkomukseen (Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247, 14
§)
Ks. myös Neuvojat ja hoitopaikat
Oli sairaan siilin kunto mikä tahansa, siilihoidokin
tulee aina olla lämpimässä tilassa (s. 70). Sairasta eläintä ei saa pitää
viileässä tai ulkoiluttaa.
Kirjan ruokintaohjetta (s. 71-72) ei tule noudattaa, kun
kyseessä on sairas eläin! Sairaat siilit ovat lähes aina nälkiintyneitä, joten
parasta ruokaa on eläinlääkäriltä saatava toipumisruoka. Hoidossa olevan siilin
ruokavalion tulee olla erityisen tarkoin harkittua: kaurassa, vehnässä tai
porkkanoissa (ss. 71-72) on kuitua, joka edistää ruuansulatusta, mutta ei
lainkaan siilille tarpeellista ravintoarvoa tai riittävästi energiaa. Tervettä
siiliä ei ole tarpeen lihottaa ylen määrin, mutta nälkiintyneen siilin tai
poikasen ruokintaa ei saa rajoittaa. Poikasen kasvu häiriintyy: onhan sen
luonnossakin lihottava muutamassa viikossa horrospainoon ja samalla myös
kasvatettava kokoa! Ks. Aikuinen siili hoidossa: Sairaan siilin ruokinta ja Poikanen hoidossa:
Vieroittamaton poikanen ja Vieroitettu poikanen
Huomautus lukuun Emottoman pikkusiilin kasvattaminen(s.83):
Poikasta stimuloidaan (autetaan ulostamaan) aina ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen.
Ruokintavälit ja stimulointi riippuvat poikasten iästä: yleisohje "päivällä kahden ja yöllä neljän tunnin välein" on liian yleinen ja johtaa vieroittamattoman poikasen kuolemaan.
Milupa- korviketta ei ole saatavissa Suomesta. Vaihtoehdoiksi käyvät Feline-, Royal Canin Vital Milk- tai Esbilac-jauhe. Ks. Poikanen hoidossa http://www.siilikiikarissa.fi/poikanen-hoidossa Ruokaan ei saa sekoittaa kermaa: siili on laktoosi-intolerantti.
Siilin lääkintä
Luonnonvaraisen siilin loishäätö ei välttämättä onnistu
lainkaan yleisillä koirien tai kissojen loislääkkeillä: toisinaan lääkettä on
annettava pidempään kuin lemmikeille tai lääkkeen annostuksen on oltava
suurempi painoon nähden kuin lemmikeillä. Siileihin erikoistunut eläinlääkäri
osaa antaa oikeat lääkkeet.
Ei ole syytä valella tai ruiskuttaa nestemäisiä loismyrkkyjä eikä levittää hyönteispulveria siilin päälle (esim. Sebacil, Bolfo, Jacutin N): siili saa aineita suuhunsa nuollessaan itseään. Tehokas loislääkintä tulee tehdä sisäisesti: ks. Sairaudet ja vammat
Siili hoidokkina -osassa lääkeaineiden annostus on epämääräinen: sivulla 75 Telmin KH:n annostus ei ole kyllin tarkka, ellei lääkkeen vahvuutta kerrota. Ohjeen mukaan 100 g painava siili saa saman annoksen (puolikkaan tabletin) kuin 400 grammainen siili, sillä molemmat painavat alle 500 g! Suosittelemme tutustumaan Wildlife Information Networkin julkaisemaan Hedgehogs: health and Management Erinaceus europapeus -sivustoon, joka on perustettu eläinlääkäreitä varten!
Seuraavia kirjan mainitsemia lääkkeitä ei saa Suomesta:
Ei ole syytä valella tai ruiskuttaa nestemäisiä loismyrkkyjä eikä levittää hyönteispulveria siilin päälle (esim. Sebacil, Bolfo, Jacutin N): siili saa aineita suuhunsa nuollessaan itseään. Tehokas loislääkintä tulee tehdä sisäisesti: ks. Sairaudet ja vammat
Siili hoidokkina -osassa lääkeaineiden annostus on epämääräinen: sivulla 75 Telmin KH:n annostus ei ole kyllin tarkka, ellei lääkkeen vahvuutta kerrota. Ohjeen mukaan 100 g painava siili saa saman annoksen (puolikkaan tabletin) kuin 400 grammainen siili, sillä molemmat painavat alle 500 g! Suosittelemme tutustumaan Wildlife Information Networkin julkaisemaan Hedgehogs: health and Management Erinaceus europapeus -sivustoon, joka on perustettu eläinlääkäreitä varten!
Seuraavia kirjan mainitsemia lääkkeitä ei saa Suomesta:
- Telmin KH (s.75) (keuhkomatoihin tarvitaan
avermektiinivalmisteita
- Citarin L
- Cotrim K
- Enteroteknosal
- Jacutin N
- Baytril
- Dectomax (ks. käytöstä: Sairaudet ja vammat)
- Sebacil
Hoito-opas iskusanoin -luku (s. 87)
Aukikääriytyminen: "hellää" väkivaltaa ei ole, sillä ihminen
ei osaa arvioida siilin vastusta. Siili vahingoittuu väkisin aukaistaessa. Jos
sen vatsapuolta ei päästä tutkimaan, se on vietävä eläinlääkärille ja
tutkittava rauhoitettuna.
Korvatulehdus: Korvatulehduksen hoitoon ei tule käyttää suihkutettavia aineita (Sebacililla, Bolfolla, Jacutin- N), siili on vietävä eläinlääkäriin, joka tarkistaa siilin korvat ja mahdollisesti määrää antibioottikuurin.
Kärpäsenmunat- ja toukat eivät ole siilin avohaavoissa erityisen hyödyllisiä. Toki ne poistavat tulehtunutta ja mädäntynyttä kudosta, mutta toukat siirtyvät syömään tervettä kudosta heti, kun mädäntynyt kudos on syöty loppuun ja syövät siiliä pikku hiljaa sisältä päin. Kaikki munat ja toukat on poistettava siilistä välittömästi.
Muona: Siilin ruokaan ei ole syytä lisätä "terveyshiekkaa". Siili ei ole lintu, joka tarvitsisi hiekkaa lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi. Emme ole löytäneet tutkimuksia, jotka tukisivat tätä ohjetta. Tutkimuksissa siilin ravinnosta kuitenkin mainitaan, että maa-ainesta joutuu siilin mahaan sen ruokaillessa, sillä siili kaivaa toukkia ja hyönteisiä maasta.
Ja jos siili on otettu hoitoon, ei ole mitään syytä juoksuttaa sitä kaksi-kolme tuntia ennen ruuan antamista. Sairas siili ei välttämättä jaksa tai halua liikkua. Päinvastoin liikunta kuluttaa turhaan energiaa, jota siili tarvitsee toipuakseen.
Painonvalvonta: Alipainoisten siilien pitäisi lihoa viikossa vähintään 100g, ei suinkaan 50g.
Ruiske (ihonalainen): Emme suosittele pistämään siiliä ilman asiantuntijan tai eläinlääkärin opastusta. Tottuneenkin ruiskeiden antajien on hankalaa sekä nostaa piikkejä pinsetillä että antaa pistos samaan aikaan. Jos siili pääsee liikkumaan neula aiheuttaa vakavia vaurioita osuessaan selkärankaan tai sisäelimiin.
Korvatulehdus: Korvatulehduksen hoitoon ei tule käyttää suihkutettavia aineita (Sebacililla, Bolfolla, Jacutin- N), siili on vietävä eläinlääkäriin, joka tarkistaa siilin korvat ja mahdollisesti määrää antibioottikuurin.
Kärpäsenmunat- ja toukat eivät ole siilin avohaavoissa erityisen hyödyllisiä. Toki ne poistavat tulehtunutta ja mädäntynyttä kudosta, mutta toukat siirtyvät syömään tervettä kudosta heti, kun mädäntynyt kudos on syöty loppuun ja syövät siiliä pikku hiljaa sisältä päin. Kaikki munat ja toukat on poistettava siilistä välittömästi.
Muona: Siilin ruokaan ei ole syytä lisätä "terveyshiekkaa". Siili ei ole lintu, joka tarvitsisi hiekkaa lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi. Emme ole löytäneet tutkimuksia, jotka tukisivat tätä ohjetta. Tutkimuksissa siilin ravinnosta kuitenkin mainitaan, että maa-ainesta joutuu siilin mahaan sen ruokaillessa, sillä siili kaivaa toukkia ja hyönteisiä maasta.
Ja jos siili on otettu hoitoon, ei ole mitään syytä juoksuttaa sitä kaksi-kolme tuntia ennen ruuan antamista. Sairas siili ei välttämättä jaksa tai halua liikkua. Päinvastoin liikunta kuluttaa turhaan energiaa, jota siili tarvitsee toipuakseen.
Painonvalvonta: Alipainoisten siilien pitäisi lihoa viikossa vähintään 100g, ei suinkaan 50g.
Ruiske (ihonalainen): Emme suosittele pistämään siiliä ilman asiantuntijan tai eläinlääkärin opastusta. Tottuneenkin ruiskeiden antajien on hankalaa sekä nostaa piikkejä pinsetillä että antaa pistos samaan aikaan. Jos siili pääsee liikkumaan neula aiheuttaa vakavia vaurioita osuessaan selkärankaan tai sisäelimiin.
Muita huomautuksia
Kirjan alussa kustantaja huomauttaa, ettei Suomessa ole
Korkeasaaren lisäksi muita siilinhoitajia. Siili kiikarissa -sivujen ystävät
tietävät toisin. Ks. Neuvojat ja hoitopaikat
Siili kiikarissa ei ole yhdistys, kuten kirjan lopussa mainitaan (s. 62 ja s. 92).
Sivuilla 27, 36, 52, 59, 63, 65, 76-79 ja 93 puhutaan talviunesta. Kysymyksessä on käännösvirhe, sillä siili horrostaa, se ei nuku talviunta.
Sivuilla 27 ja 76 kuvaillaan eroa karhun ja unikeon talvilevossa; kumpaakin kutsutaan talviuneksi. Ks. talviunen ja horroksen ero
Sivulla 78 mainittua siilin "talviunen" oireita vastaavia kuvauksia emme ole löytäneet tutkimuksista tai nähneet siilin käyttäytyvän ko. tavalla (kieltäytyy ruuasta useammaksi päiväksi tyhjentääkseen suolensa, kaatuilee). Jos siili on käyttäytynyt em. tavalla, on kyseessä ollut sairas yksilö.
Talvella löytyneet siilit on viety heti lämpimään ja ruokittu annoksilla, joiden koosta ne ovat itse saaneet päättää.
Kamomillateen tarjoilemisesta emme ole myöskään löytäneet perusteltua tietoa ripulin hoitamisessa. Ks. ripulista Sairaudet ja vammat N-Ö
Sivulla 30 kerrotaan siilin "toiminta-alueesta". Tarkempi termi on elinpiiri. Ks. elinpiiristä ja ydinalueesta
Idänsiilin kromosomitutkimukset ovat osoittaneet sen omaksi lajikseen (s. 14). Poikkeamia eurooppalaiseen siiliin nähden löytyy DNA-rakenteesta sekä jalkojen ja piikkien rakenteesta.
Itsevoitelu, vaahdotus, "sylkeminen", self-anointing (s. 20): syitä tähän on monia, ei vain yksi. Ks. Itsevoitelu
Siilien ikää ei voi päätellä hampaiden purupintojen kulumisesta, kuten Lohman sanoo (s. 36): luotettavin tekniikka on alaleuan kasvurenkaiden laskeminen. Ks. esim. Dentition Kokokaan ei yleensä kerro siilin ikää: aikuiset nälkiintyneet siilit voivat muistuttaa kooltaan nuoria siilejä ja nuoret hyvin ravitut siilit taas ikäistään vanhemmilta. Myös nälkiintynyttä nuorta siiliä voi erehtyä pitämään vieroittamattomana poikasena.
Suomalaisen siilin talvipesän tulee olla ainakin kaksi kertaa korkeampia kuin kirjassa kuvataan (s. 53), jotta pesään mahtuu tarpeeksi lämmikettä - kuivia lehtiä, sammalta ja ruohoa - yli puolen vuoden horrostamista varten. Ks. Talvipesän rakentaminen
Pohjaa siilinpesä ei tarvitse, sillä siili nostaa lämpötilaansa 7-10 päivän välein poistaakseen rasvan polttamisesta kerääntyneen nesteen virtsana. Virtsa ei imeydy lattian läpi vaan jäätyy pesämateriaalin (siilin) alle. Siili ei välttämättä lähde ulos pesästä (vrt. s. 80).
Sivulla 54 puhutaan siilin papanoista. Siilin uloste ei ole kovahko papana kuten esim. jäniksellä: ks. kuva jätöksestä
Siilikirput voivat hypätä ihmisen kyytiin (s. 62 ja s. 93) ja maistaa olisiko ihmisestä ruokkijaksi, mutta ne eivät elä ihmisverellä. Siilin piikkien välinen karvaton alue on niille sopivaa elinaluetta.
Siiliä ei saa kuljettaa auton tavarasäiliössä (s. 62): ks. Laki eläinten kuljetuksesta (1429/2006) § 11)
Huomautus Tutkiminen ja ensiapu -lukuun (s.64): emme voi suositella että kukaan tekee siilinhoitotyötä yksin. Jokainen siilinhoitajahoitaja tarvitsee eläinlääkärin hoito- ja diagnosointiapua sekä oireenmukaisia lääkemääräyksiä, mutta myös kokeneiden siilinhoitajien konsultointia (heitäkin ovat eläinlääkärit opettaneet).
Siili ei voi horrostaa 15 cm:n korkuisessa pahvi- tai muussa laatikossa (vrt. s. 79): pesätarpeita on oltava runsaasti. Pahvilaatikot ja sanomalehtisilppu eivät lämmitä ja ne kastuvat talven aikana. Ks. Horrostuttaminen
Huomautus lukuun Vammautuneet pitkäaikaishoidokit (s. 80): Suomen eläinsuojelulain 13 § mukaisesti pysyvästi vammautunutta luonnonvaraista eläintä, joka ei itsenäisesti, ilman ihmisen apua selviä luonnossa, ei saa ottaa lemmikiksi vaan se tulee lopettaa.
Paluu vapauteen -luku (s. 85): Siili on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sen pyydystämiseen muualle siirtämistä tai istuttamista varten tarvitaan alueellisen ympäristökeskuksen lupa. Alueellinen ympäristökeskus voi myöntää rauhoitussäännöksistä poikkeuksia, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Jos hakemus koskee koko maata, lupaviranomaisena on ympäristöministeriö.
Siili kiikarissa ei ole yhdistys, kuten kirjan lopussa mainitaan (s. 62 ja s. 92).
Sivuilla 27, 36, 52, 59, 63, 65, 76-79 ja 93 puhutaan talviunesta. Kysymyksessä on käännösvirhe, sillä siili horrostaa, se ei nuku talviunta.
Sivuilla 27 ja 76 kuvaillaan eroa karhun ja unikeon talvilevossa; kumpaakin kutsutaan talviuneksi. Ks. talviunen ja horroksen ero
Sivulla 78 mainittua siilin "talviunen" oireita vastaavia kuvauksia emme ole löytäneet tutkimuksista tai nähneet siilin käyttäytyvän ko. tavalla (kieltäytyy ruuasta useammaksi päiväksi tyhjentääkseen suolensa, kaatuilee). Jos siili on käyttäytynyt em. tavalla, on kyseessä ollut sairas yksilö.
Talvella löytyneet siilit on viety heti lämpimään ja ruokittu annoksilla, joiden koosta ne ovat itse saaneet päättää.
Kamomillateen tarjoilemisesta emme ole myöskään löytäneet perusteltua tietoa ripulin hoitamisessa. Ks. ripulista Sairaudet ja vammat N-Ö
Sivulla 30 kerrotaan siilin "toiminta-alueesta". Tarkempi termi on elinpiiri. Ks. elinpiiristä ja ydinalueesta
Idänsiilin kromosomitutkimukset ovat osoittaneet sen omaksi lajikseen (s. 14). Poikkeamia eurooppalaiseen siiliin nähden löytyy DNA-rakenteesta sekä jalkojen ja piikkien rakenteesta.
Itsevoitelu, vaahdotus, "sylkeminen", self-anointing (s. 20): syitä tähän on monia, ei vain yksi. Ks. Itsevoitelu
Siilien ikää ei voi päätellä hampaiden purupintojen kulumisesta, kuten Lohman sanoo (s. 36): luotettavin tekniikka on alaleuan kasvurenkaiden laskeminen. Ks. esim. Dentition Kokokaan ei yleensä kerro siilin ikää: aikuiset nälkiintyneet siilit voivat muistuttaa kooltaan nuoria siilejä ja nuoret hyvin ravitut siilit taas ikäistään vanhemmilta. Myös nälkiintynyttä nuorta siiliä voi erehtyä pitämään vieroittamattomana poikasena.
Suomalaisen siilin talvipesän tulee olla ainakin kaksi kertaa korkeampia kuin kirjassa kuvataan (s. 53), jotta pesään mahtuu tarpeeksi lämmikettä - kuivia lehtiä, sammalta ja ruohoa - yli puolen vuoden horrostamista varten. Ks. Talvipesän rakentaminen
Pohjaa siilinpesä ei tarvitse, sillä siili nostaa lämpötilaansa 7-10 päivän välein poistaakseen rasvan polttamisesta kerääntyneen nesteen virtsana. Virtsa ei imeydy lattian läpi vaan jäätyy pesämateriaalin (siilin) alle. Siili ei välttämättä lähde ulos pesästä (vrt. s. 80).
Sivulla 54 puhutaan siilin papanoista. Siilin uloste ei ole kovahko papana kuten esim. jäniksellä: ks. kuva jätöksestä
Siilikirput voivat hypätä ihmisen kyytiin (s. 62 ja s. 93) ja maistaa olisiko ihmisestä ruokkijaksi, mutta ne eivät elä ihmisverellä. Siilin piikkien välinen karvaton alue on niille sopivaa elinaluetta.
Siiliä ei saa kuljettaa auton tavarasäiliössä (s. 62): ks. Laki eläinten kuljetuksesta (1429/2006) § 11)
Huomautus Tutkiminen ja ensiapu -lukuun (s.64): emme voi suositella että kukaan tekee siilinhoitotyötä yksin. Jokainen siilinhoitajahoitaja tarvitsee eläinlääkärin hoito- ja diagnosointiapua sekä oireenmukaisia lääkemääräyksiä, mutta myös kokeneiden siilinhoitajien konsultointia (heitäkin ovat eläinlääkärit opettaneet).
Siili ei voi horrostaa 15 cm:n korkuisessa pahvi- tai muussa laatikossa (vrt. s. 79): pesätarpeita on oltava runsaasti. Pahvilaatikot ja sanomalehtisilppu eivät lämmitä ja ne kastuvat talven aikana. Ks. Horrostuttaminen
Huomautus lukuun Vammautuneet pitkäaikaishoidokit (s. 80): Suomen eläinsuojelulain 13 § mukaisesti pysyvästi vammautunutta luonnonvaraista eläintä, joka ei itsenäisesti, ilman ihmisen apua selviä luonnossa, ei saa ottaa lemmikiksi vaan se tulee lopettaa.
Paluu vapauteen -luku (s. 85): Siili on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sen pyydystämiseen muualle siirtämistä tai istuttamista varten tarvitaan alueellisen ympäristökeskuksen lupa. Alueellinen ympäristökeskus voi myöntää rauhoitussäännöksistä poikkeuksia, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Jos hakemus koskee koko maata, lupaviranomaisena on ympäristöministeriö.
