Päivitykset arviointiin 21.9.2022

Kirja-arviointi: Pieni siilikirja

Pieni siilikirja : ravinto, taudit, suojelu, hoito, talvehtiminen / Michael Lohmann. Alkuteos: Das praktische Igelbuch. Suomennos: Marita Vihervuori. Kustantaja: Minerva, 2012. ISBN:9789524925761

HUOM. Suosittelen kirjaa vain joiltakin osin, jotkut hoito- ja ruokintaohjeet eivät sovi Suomen olosuhteisiin tai ovat jopa vaarallisia .

Lue seuraavat huomautukset ennen kuin noudatat kirjan ruokinta- tai lääkintäohjeita.

Siilikirjoja ei ole koskaan liikaa ja tätäkin kirjaa on kovasti odotettu. Minervan kustantama, saksalaiseen alkuperäisteokseen pohjautuva Pieni siilikirja on kuitenkin ristiriitainen teos. Toisaalta kauniisti kuvitettu kirja antaa mielenkiintoista lajitietoa sekä hyvät ohjeet sopivan pihan perustamisesta siilille ja muille luonnonvaraisille, mutta toisaalta kirjan siilinhoito-ohjeet ovat kyseenalaisia. Kirjassa ei mm. ole lähdeluetteloa, joten ihmetyttää, mistä kirjailija on kaiken tiedon kerännyt. Käännösvirheistä johtuvia ongelmia on jonkin verran. Kustantajalta olisi odottanut tarkempaa oikolukua ja laaduntarkistusta - onhan Minerva merkittävä luontokirjojen julkaisija, jonka julkaisemat kirjat ovat saaneet palkintoja niin kuvitukseltaan kuin sisällöltäänkin.

Kirja pohjautuu saksalaiseen siilinhoitoperinteeseen. Saksan ilmasto poikkeaa merkittävästi Suomen ilmastosta, kun ajatellaan siilin horrostamista, talvipesien rakentamista ja ruokintaa. Saksa kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen, mikä tarkoittaa merellistä ilmastoa lämpimine kesineen ja leutoine, pilvisine talvineen.

Ravinto ja ruokinta

Kun Lohmann mainitsee s. 51: "Emmehän halua lihottaa siiliä", Suomen olosuhteissa asia on juuri päinvastoin. Suomalainen siili kuolee Lohmannin ruokintaohjeilla aliravitsemukseen horrostaessaan, sillä sen tulee painaa horrosta aloittaessaan ainakin 800 g, ei 500 g, kuten sivulla 77 esitetään.

Luonnonvarainen siilimme tarvitsee ehdottomasti energiapitoista ruokaa selvitäkseen 6-7 kuukauden horrosajasta (vrt. Saksa n. 4 kk, s. 59); pieni määrä rasvatonta jauhelihaa ei ole sellaista ( s. 51).

Siili herää Suomessa huhti-toukokuun vaihteessa (ks. s. 77).

Koiran- ja kissan kuivamuona tulee aina liottaa (s.51): liottamattomat nappulat turpoavat siilin vatsassa jopa kolminkertaiseksi ja voivat aiheuttaa suolitukoksen.

Lohmann mainitsee myös että maito ei ole sopivaa juomaa siilille, mutta huomauttaa samaan hengenvetoon että "puhdasta kermaa" ( s. 31) siilit kestävät paremmin. Siili on laktoosi-intolerantti, myös kermaa ja muitakin maitotuotteita tulee välttää siilejä ruokittaessa (ks. Tukiruokinta)

Saunamaija (s. 30, s. 50, s. 55) on kansanomainen nimi tarhasiiralle. Kyseessä on yksi siiralajeista, joka ruokahyönteisten listassa sivulla 30 jo mainitaankin. Ei ole löydettävissä tutkimusta, jonka perusteella se olisi siilin mielestä muita maasiiroja herkullisempi.

Lisääntyminen (s. 21): Suomessa siilinaaraat tulevat kiimaan herättyään horroksesta huhti-toukokuun aikana. Jos säät ovat lämpimät, siili voi tehdä toisenkin poikueen. Myös ne naaraat, jotka eivät ole tulleet keväällä raskaaksi tai ovat menettäneet ensimmäisen poikueensa, tekevät ns. syyspoikueen.

Hoito-ohjeet

Kirjan hoito-ohjeet ovat liian yleisiä. Kuten lemmikkejä ja ihmisiä hoidettaessa hoidon tulee olla yksilöllistä. Kirja ei tee poikkeusta vakavasti sairaan ja lievemmin sairaan eläimen välillä, aikuisen hoidokin tai poikaspotilaan välillä.

Siili hoidokkina -luvun alussa sivuviitteessä mainitaan, että epävarmassa tilanteessa on aina viisaampaa jättää villieläin sinne missä se on. Viisaampaa on kuitenkin soittaa ja kysyä, mitä siilin hyväksi voi tehdä, ettei syyllisty eläinsuojelulain rikkomukseen ( Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247, 14 § ) Ks. myös Neuvojat ja hoitopaikat

Oli sairaan siilin kunto mikä tahansa, siilihoidokin tulee aina olla lämpimässä tilassa (s. 70). Sairasta eläintä ei saa pitää viileässä tai ulkoiluttaa.

Kirjan ruokintaohjetta (s. 71-72) ei tule noudattaa, kun kyseessä on sairas eläin! Sairaat siilit ovat lähes aina nälkiintyneitä, joten parasta ruokaa on eläinlääkäriltä saatava toipumisruoka. Hoidossa olevan siilin ruokavalion tulee olla erityisen tarkoin harkittua: kaurassa, vehnässä tai porkkanoissa ( ss. 71-72) on kuitua, joka edistää ruuansulatusta, mutta siilin ruuansulatusjärjestelmä pystyy käsittelemään vain eläinperäisiä proteiineja ja rasvoja (ks. Tukiruokinta). Tervettä siiliä ei ole tarpeen lihottaa ylen määrin, mutta nälkiintyneen siilin tai poikasen ruokintaa ei saa rajoittaa. Poikasen kasvu häiriintyy: onhan sen luonnossakin lihottava muutamassa viikossa horrospainoon ja samalla myös kasvatettava kokoa! Ks. Aikuinen siili hoidossa: Sairaan siilin ruokinta ja Poikanen hoidossa: Vieroittamaton poikanen ja Vieroitettu poikanen

Huomautus lukuun Emottoman pikkusiilin kasvattaminen(s.83):
Poikasta stimuloidaan (autetaan ulostamaan) aina ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen.

Ruokintavälit ja stimulointi riippuvat poikasten iästä ja ovat yksilöllisiä: yleisohje "päivällä kahden ja yöllä neljän tunnin välein" on liian yleinen ja johtaa vieroittamattoman poikasen kuolemaan.

Milupa- korviketta ei ole saatavissa Suomesta. Vaihtoehdoiksi käyvät Suomessa myytävät kissanmaidonvastikkeet. Ruokaan ei saa sekoittaa kermaa: siili on laktoosi-intolerantti.

Siilin lääkintä

Luonnonvaraisen siilin loishäätö ei välttämättä onnistu lainkaan yleisillä koirien tai kissojen loislääkkeillä: lääkkeen annostuksen on oltava suurempi painoon nähden kuin lemmikeillä ja toisinaan lääkettä on annettava pidempään kuin lemmikeille. Luonnonvaraisiin siileihin erikoistunut eläinlääkäri osaa antaa oikeat lääkkeet.

Ei ole syytä valella tai ruiskuttaa nestemäisiä loismyrkkyjä eikä levittää hyönteispulveria siilin päälle (esim. Sebacil, Bolfo, Jacutin N): siili saa aineita suuhunsa nuollessaan itseään. Tehokas loislääkintä tulee tehdä sisäisesti.

Siili hoidokkina -osassa lääkeaineiden annostus on epämääräinen: sivulla 75 Telmin KH:n annostus ei ole kyllin tarkka, ellei lääkkeen vahvuutta kerrota. Ohjeen mukaan 100 g painava siili saa saman annoksen (puolikkaan tabletin) kuin 400 grammainen siili, sillä molemmat painavat alle 500 g!

Monia kirjan mainitsemia lääkkeitä ei saa Suomesta tai niitä ei saa ilman reseptiä.

Siiliä ei tule lääkitä omatoimisesti esim. loislääkkeillä: kaikki lääkkeet annostellaan yksilöllisesti siilin painon mukaan ja ne myös uusitaan tarvittaessa. Painoa tarkkaillaan päivittäin koko hoidon ajan ja painon muutoksista pidetään kirjaa: kun siilin paino nousee tasaisesti, lääkehoito on onnistunut. Jos olet huolissasi siilistä, kysy siilin hoitamisesta Neuvojat ja hoitopaikat

Hoito-opas iskusanoin -luku (s. 87)

Aukikääriytyminen: "hellää" väkivaltaa ei ole, sillä ihminen ei osaa arvioida siilin vastusta. Siili vahingoittuu väkisin aukaistaessa. Jos sen vatsapuolta ei päästä tutkimaan, se on vietävä eläinlääkärille ja tutkittava rauhoitettuna.

Korvatulehdus: Korvatulehduksen hoitoon ei tule käyttää suihkutettavia aineita, siili on vietävä eläinlääkäriin, joka tarkistaa siilin korvat ja mahdollisesti määrää antibioottikuurin.

Kärpäsenmunat- ja toukat eivät ole siilin avohaavoissa erityisen hyödyllisiä. Toki ne poistavat tulehtunutta ja mädäntynyttä kudosta, mutta toukat siirtyvät syömään tervettä kudosta heti, kun mädäntynyt kudos on syöty loppuun. Kaikki munat ja toukat on poistettava siilistä välittömästi .

Muona: Siilin ruokaan ei ole syytä lisätä "terveyshiekkaa". Siili ei ole lintu, joka tarvitsisi hiekkaa lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi. Tätä tukevia tutkimuksia ei löydy. Tutkimuksissa siilin ravinnosta kuitenkin mainitaan, että maa-ainesta joutuu siilin mahaan sen ruokaillessa, sillä siili kaivaa toukkia ja hyönteisiä maasta.

Ja jos siili on otettu hoitoon, ei ole mitään syytä juoksuttaa sitä kaksi-kolme tuntia ennen ruuan antamista. Sairas siili ei välttämättä jaksa tai halua liikkua. Päinvastoin liikunta kuluttaa turhaan energiaa, jota siili tarvitsee toipuakseen.

Painonvalvonta: Alipainoisten siilien pitäisi lihoa viikossa vähintään 100g, ei suinkaan 50g. Tosin siilit ovat yksilöllisiä myös tässä suhteessa. Siilin säännöllinen punnitus paljastaa, onko painokäyrä nouseva: toistuvat painonlaskut ja nousut viittaavat siihen, että siili on sairas.

Ruiske (ihonalainen): Emme suosittele pistämään siiliä ilman asiantuntijan tai eläinlääkärin opastusta . Tottuneenkin ruiskeiden antajien on hankalaa sekä nostaa piikkejä että antaa pistos samaan aikaan. Jos siili pääsee liikkumaan, neula aiheuttaa vakavia vaurioita, mikäli osuu selkärankaan tai sisäelimiin.

Muita huomautuksia

Kirjan alussa kustantaja huomauttaa, ettei Suomessa ole Korkeasaaren lisäksi muita siilinhoitajia. Siili kiikarissa -sivujen ystävät tietävät toisin. Ks. Neuvojat ja hoitopaikat

Siili kiikarissa ei ole yhdistys, kuten kirjan lopussa mainitaan ( s. 62 ja s. 92).

Sivuilla 27, 36, 52, 59, 63, 65, 76-79 ja 93 puhutaan talviunesta. Kysymyksessä on käännösvirhe, sillä siili horrostaa, se ei nuku talviunta.

Sivuilla 27 ja 76 kuvaillaan eroa karhun ja unikeon talvilevossa; kumpaakin kutsutaan talviuneksi. Ks. talviunen ja horroksen ero

Sivulla 78 mainittua siilin "talviunen" oireita vastaavia kuvauksia emme ole löytäneet tutkimuksista tai nähneet siilin käyttäytyvän ko. tavalla (kieltäytyy ruuasta useammaksi päiväksi tyhjentääkseen suolensa, kaatuilee). Jos siili on käyttäytynyt em. tavalla, on kyseessä ollut sairas yksilö.

Talvella löytyneet siilit on viety heti lämpimään ja ruokittu annoksilla, joiden koosta ne ovat itse saaneet päättää.

Kamomillateen tarjoilemisesta ripulin hoitoon ei löydy tutkimuksia.

Sivulla 30 kerrotaan siilin "toiminta-alueesta". Tarkempi termi on elinpiiri (ks. elinpiiristä ja ydinalueesta)

Idänsiilin kromosomitutkimukset ovat osoittaneet sen omaksi lajikseen ( s. 14). Poikkeamia eurooppalaiseen siiliin nähden löytyy DNA-rakenteesta sekä jalkojen ja piikkien rakenteesta (ks. Siilin taksonomia)


Itsevoitelu, vaahdotus, "sylkeminen", self-anointing (s. 20 ): syitä tähän on monia, ei vain yksi (ks. Itsevoitelu
)


Siilien ikää ei voi päätellä hampaiden purupintojen kulumisesta, kuten Lohmann sanoo ( s. 36): luotettavin tekniikka on alaleuan kasvurenkaiden laskeminen (ks. esim. Dentition)
 Kokokaan ei yleensä kerro siilin ikää: aikuiset nälkiintyneet siilit voivat muistuttaa kooltaan nuoria siilejä ja nuoret hyvin ravitut siilit taas ikäistään vanhemmilta. Myös nälkiintynyttä nuorta siiliä voi erehtyä pitämään vieroittamattomana poikasena.

Suomalaisen siilin talvipesän tulee olla ainakin kaksi kertaa korkeampia kuin kirjassa kuvataan ( s. 53), jotta pesään mahtuu tarpeeksi lämmikettä - kuivia lehtiä, sammalta ja ruohoa - yli puolen vuoden horrostamista varten. Ks. Talvipesän rakentaminen


Pohjaa siilinpesä ei tarvitse, sillä siili nostaa lämpötilaansa 7-10 päivän välein poistaakseen rasvan polttamisesta kerääntyneen nesteen virtsana. Virtsa ei imeydy lattian läpi vaan jäätyy pesämateriaalin (siilin) alle. Siili ei välttämättä lähde ulos pesästä (vrt. s. 80).

Sivulla 54 puhutaan siilin papanoista. Siilin uloste ei ole kovahko papana kuten esim. jäniksellä: ks. kuva jätöksestä

Siilikirput voivat hypätä ihmisen kyytiin (s. 62 ja s. 93) ja maistaa olisiko ihmisestä ruokkijaksi, mutta ne eivät elä ihmisverellä. Siilin piikkien välinen karvaton alue on niille sopivaa elinaluetta.

Siiliä ei saa kuljettaa auton tavarasäiliössä (s. 62): ks. Laki eläinten kuljetuksesta (1429/2006) § 11)

Huomautus Tutkiminen ja ensiapu -lukuun (s.64): emme voi suositella että kukaan tekee siilinhoitotyötä yksin . Jokainen siilinhoitajahoitaja tarvitsee eläinlääkärin hoito- ja diagnosointiapua sekä oireenmukaisia lääkemääräyksiä, mutta myös kokeneiden siilinhoitajien konsultointia (heitäkin ovat eläinlääkärit opettaneet).

Siili ei voi horrostaa 15 cm:n korkuisessa pahvi- tai muussa laatikossa (vrt. s. 79): pesätarpeita on oltava runsaasti. Pahvilaatikot ja sanomalehtisilppu eivät lämmitä ja ne kastuvat talven aikana. Ks. Horrostuttaminen

Huomautus lukuun Vammautuneet pitkäaikaishoidokit (s. 80): Suomen eläinsuojelulain 13 § mukaisesti pysyvästi vammautunutta luonnonvaraista eläintä, joka ei itsenäisesti, ilman ihmisen apua selviä luonnossa, ei saa ottaa lemmikiksi vaan se tulee lopettaa.

Paluu vapauteen -luku (s. 85): Siili on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sen pyydystämiseen muualle siirtämistä tai istuttamista varten tarvitaan alueellisen ympäristökeskuksen lupa. Alueellinen ympäristökeskus voi myöntää rauhoitussäännöksistä poikkeuksia, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Jos hakemus koskee koko maata, lupaviranomaisena on ympäristöministeriö.