30.6.2023

Kuka kustantaa siilin hoidosta aiheutuneet kulut?

Vapaaehtoisten hoitajien kulut: kuka korvaa kulut, jos ei valtio?

Vastaus kansanedustaja Arja Juvosen (ps) kirjalliseen kysymykseen KK 121/2018 vp

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän vastaus (KKV 121/2018 vp) kansanedustaja Arja Juvosen (ps) kirjalliseen kysymykseen KK 121/2018 vp: Vastaus kirjalliseen kysymykseen luonnonvaraisten ja rauhoitettujen eläinlajien hoito- ja kustannusvastuun selkeyttämisestä ja vapaaehtoisvoimin toimivien luonnonvaraisten eläinten hoitoloiden resurssien turvaamisesta: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_121+2018.pdf

Luonnonvaraisen eläimen hoidon ja lopetuksen korvaaminen

(LAUSUNTO 21.2.2007 Dnro/DnrIDNr 474/010/2007):

(Evira, Elintarvikkeiden ja eläinIääkinnän valvontaosasto, Eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö Etelä-Suomen lääninhallitus)
ASIA LUONNONVARAISTEN LINTUJEN HOITO

..... Elintarviketurvallisuusvirasto toteaa, että voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämisestä.
Eläinlääkintähuoltolain (685/1990) 8 §:ssä säädetään kunnille velvollisuus huolehtia peruseläinlääkäripalvelujen järjestämisestä hyötyeläinten terveyden ja sairauksien hoitamiseksi sekä sellaisten eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä, jotka on katsottava tarpeellisiksi muiden kotieläinten sairauksien hoitamiseksi tai tavanomaisten terveydenhoitopalvelujen antamiseksi. Velvoite koskee kuitenkin ainoastaan hyöty- ja kotieläimiä, joten kunnat eivät ole velvollisia järjestämään eläinlääkäripalveluja luonnonvaraisille eläimille.

Vaikka voimassa olevassa lainsäädärinössä ei ole säädetty vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämisestä, on luonnonsuojelulain (1096/1996) 41 §:n mukaan sairaana, vahingoittuneena tai muutoin avuttomassa tilassa tavattua rauhoitettua eläintä pyrittävä auttamaan. Eläin voidaan ottaa haltuun hoitoon kuljettamista ja tilapäistä hoitoa varten. Säännöksen mukaan muutoin on noudatettava, mitä eläinsuojelulaissa säädetään.

Eläirisuojelulain (247/1996) 14 §:ssä todetaan, että sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se opetetaan. Poliisilain (493/1995) 25 §:n mukaan poliisi saa lopettaa eläimen, jos se on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeistä julmuutta sitä kohtaan.

Edellä mainittujen säännösten perusteella poliisilla on siis oikeus lopettaa rauhoitettukin eläin, jos se on tarpeen eläinsuojelullisista syistä. Eläinsuojelulain 14 § asettaa kaikille ihmisille velvollisuuden pyrkiä auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä.

Elintarviketurvallisuusvirastori näkemyksen mukaan auttamaan pyrkimisenä voitaisiin pitää esimerkiksi eläimen toimittamista luonnonvaraisiin eläimiin perehtyneeseen hoitolaan, jossa on tällaisten eläinten hoitamiseen vaadittava erityisasiantuntemus sekä tarvittavat toimitilat. Elintarviketurvallisuusvirasto katsoo, ettei kyseisessä säännöksessä asetettu yleinen velvollisuus luo kunnaneläinlääkärille välttämättä velvollisuutta ryhtyä erilaisiin hoitotoimenpiteisiin koskien luonnonvaraisia eläimiä eikä kunnille säädetty velvoite huolehtia hyöty- ja kotieläinten terveyden ja sairauksien hoidosta saa vaarantua luonnonvaraisten eläinten hoidon takia.

Elintarviketurvallisuusviraston näkemyksen mukaan kunnaneläinlääkärin tulisi kuitenkin eläinsuojelullisista syistä lopettaa luonnonvaraiset eläimet, jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan. Varsinaista hoitoa varten tulisi luonnonvaraiset eläimet kuitenkin ensisijaisesti toimittaa hoitolaan.

Elintarviketurvallisuusvirasto on korvannut luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta aiheutuneita kuluja eläinlääkintähuoltoon varatuista määrärahoista, sen sijaan varsinaisia hoitokuluja ei ole korvattu.

Elintarviketurvallisuusvirasto on ollut yhteydessä ympäristöministeriöön vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämistä ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamista koskevassa asiassa. Ympäristöministeriöstä saadun tiedon mukaan vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitokulujen rahoittaminen yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa on edelleen ratkaisematta. Ympäristöministeriö rahoittaa tällä hetkellä Pyhtään lintuhoitolaa ja Korkeasaaren eläintarhaa loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitoon osoitetuista määrärahoista. Tavoitteena olisi, että myös Ranuan ja Ahtärin eläinpuistot, Heinolan lintutalo, joissa loukkaantuneita eläimiä jo hoidetaan, ja mahdollisesti myös Zoolandia, saisivat tukea toiminnan vakiinnuttamiseen.

Ympäristöministeriön asettaman vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitojärjestelmätyöryhmän mietinnön (1994) mukaan luonnonvaraisten eläinten hoitoa tulisi jatkaa siten, että hoitopaikkoina toimisivat eläintarhat sekä paikalliset hoitolat, sillä näissä paikoissa on luonnonvaraisten eläinten hoitoon tarvittava asiantuntemus.

Osaston johtaja Jorma Hirn
Yksikön päällikkö Riitta Maijala

TIEDOKSI Lääninhallitusten alueelliset toimipisteet/LänineIäinlääkärit
Matti Osara, ympristöministeriö
Mikael Karring, MMM/ELO
Pirkko Skutnabb, MMM/ELO

Vapaaehtoisten hoitajien kulut: kuka korvaa kulut, jos ei valtio?

Uusi Laki eläinten hyvinvoinnista ei edelleenkään ota kantaa vapaaehtoisten hoitajien kulujen korvaamiseen. Kuten edellisessä laissa, tässäkin (§ 29) todetaan lyhyesti : " Loukkaantunut tai muutoin avuttomassa tilassa oleva luonnonvarainen eläin voidaan ottaa lyhytaikaisesti haltuun sille annettavaa ensiapua tai hoitoon toimittamista varten. Ensiavun jälkeen eläin on sen tilan salliessa vapautettava takaisin luontoon tai toimitettava hoitoon 61 §:ssä tarkoitettuun hoitopaikkaan. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, se on lopetettava."

Pykälässä 7 todetaan: "Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on autettava. Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen olisi ilmeisen julmaa sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan. Kunnan on huolehdittava järjestämälleen eläinlääkärin vastaanotolle tuotujen sairaiden tai vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta."

Pykälä koskee (kuten edellisessä laissakin) kunnan eläinlääkäreitä, mutta mikään eläinlääkäriasema tai yksittäinen eläinlääkäri ei lain mukaan ole velvollinen ottamaan luonnonvaraista eläintä hoitoonsa.

Jos eläinlääkäri haluaa ja osaa hoitaa luonnonvaraista eläintä, hänen ei voi edellyttää tekevän sitä ilmaiseksi, ellei hänelle korvata kuluja. Joissakin kunnissa voidaan eläinlääkärille korvata luonnonvaraisen eläimen lopetus. Loukkaantuneen tai sairaan eläimen löytäjän tuleekin varautua siihen, että yksityisen eläinlääkärin maksut ovat samat luonnonvaraisille ja lemmikeille.

Jo nimi vapaaehtoishoitaja kertoo, että ko. henkilö ei ole palkattua työvoimaa eikä siten saa palkkaa tekemästään työstä. Hän hoitaa eläimiä vapaaehtoisesti, vapaa-aikanaan, oman työnsä, perheensä ja muun elämänsä ohella; mikään taho ei korvaa säännöllisesti kuluja orpojen, sairaiden tai loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Kuluja syntyy mm. eläinten pitopaikkojen rakentamisesta ja kunnossapidosta, kuivikkeista, jätehuollosta, lämmityksestä, emonmaidonvastikkeista, eri eläinlajien ruuista, erityisravinteista, lääkkeistä, hoitotarvikkeista, eläinlääkärikuluista sekä eläinpotilaiden noutamisesta, pyydystämisestä ja luontoon palauttamisesta.

Vapaaehtoishoitajat voivat saada satunnaista lahjoitusapua eläinsuojeluyhdistyksiltä (tosin nekin toimivat vapaaehtoispohjalta eivätkä saa kunnallista tai valtiollista tukea!), joskus pieniä rahasummia yksityishenkilöiltä tai yrityksiltä, useimmiten eläinten ruokia ja tarvikkeita.
Joka tapauksessa jokainen vapaaehtoishoitaja kustantaa itse suurimman osan eläinten hoidosta aiheutuvista kuluista. Koska siilejä loukkaantuu ja sairastuu tuhansia vuodessa, vapaaehtoisella voi olla samanaikaisesti hoidossaan kymmeniä siilejä.