Levinneisyys; siili vieraslajina
Levinneisyys
Siili on levinnyt laajalle alueelle läpi Euroopan ja
Venäjän. Se tunnetaan myös englantilaisena
vientituotteena Uudessa-Seelannissa ja joillakin Skotlannin saarillakin; vain
kylmimmillä pohjoisen alueilla sitä ei tavata.
Suomessa siili on rauhoitettu nisäkäs ja hyödyllinen
hyönteissyöjä, joka on levinnyt etelästä Tornioon ja Kuhmoon
saakka.
Lähimpänä meitä asustelee idänsiili (Erinaceus concolor), jota on löydetty ensimmäisen kerran v. 1988 Virosta. Erinaceidae ja Concolor eroavat toisistaan mm. karvojensa värin puolesta, sillä idänsiilin rinta ja kaula ovat huomattavasti oman siilimme väritystä vaaleammat. Muita eroavaisuuksia löytyy paitsi dna-rakenteesta, myös piikkien sekä jalkojen rakenteesta. Eurooppalaisen ja itäisen siilin kromosomistoa tutkittaessa on havaittu, että on kyse kahdesta eri lajista. Ks. lisää: Siilin taksonomia
Alla kartta eurooppalaisen (pun) ja itäisen siilin (sin) levinnäisyydestä.
Lähimpänä meitä asustelee idänsiili (Erinaceus concolor), jota on löydetty ensimmäisen kerran v. 1988 Virosta. Erinaceidae ja Concolor eroavat toisistaan mm. karvojensa värin puolesta, sillä idänsiilin rinta ja kaula ovat huomattavasti oman siilimme väritystä vaaleammat. Muita eroavaisuuksia löytyy paitsi dna-rakenteesta, myös piikkien sekä jalkojen rakenteesta. Eurooppalaisen ja itäisen siilin kromosomistoa tutkittaessa on havaittu, että on kyse kahdesta eri lajista. Ks. lisää: Siilin taksonomia
Alla kartta eurooppalaisen (pun) ja itäisen siilin (sin) levinnäisyydestä.
Siili vieraslajina
Vieraslajikeskustelua käydään vilkkaasti ja siilikin on saanut siitä osansa. Jotkut jopa toivottavat siilin sukupuuttoon, koska se "ei kuulu Suomeen". Mitä vieraslajit sitten oikein ovat? Vieraslajiksi kutsutaan ekosysteemiin alun perin kuulumatonta lajia, joka on ylittänyt luontaiset leviämisesteet ihmisen tietoisella tai tahattomalla myötävaikutuksella. Vieraslaji voi olla satunnainen tai se voi vakiintua Suomen luontoon, kuten siili. Tulokaslaji on puolestaan levinnyt omin avuin ilman ihmisen myötävaikutusta (esim. villisika, merimetso).
Suomessa siili on mainittu ensimmäisen kerran esim. lehdistössä v. 1879.
Lauwantaina kesäkuun 21 päiwänä 1879 kirjoitti Hämäläinen-lehti nro 49 seuraavaa: "Siili (erinaceus eurapaeus) saatiin täällä kiini metsästä läheltä rautatietä mennä keskiwiikkona. Näitä eläimiä ei ole tawattu Suomesta muualta kuin Uudeltamaalta, mihin niitä joskus sanotaan tulewan Wirolaisten aluksista. Tämä lienee siis marsinut tänne Helsingin seuduilta, wai lieneekö wallan ajanut junassa, koska täällä jo kerran ennenkin semmoinen eläwä löyttiin. Mahdollista on, että niitä tänne saapuu wenäläisen sotawäen muassakin. Sanotaan ettei hiiret eikä rotat viihdy siinä talossa, jossa siili asuu."
Vanhojen käsikirjojen mukaan siilejä on tuotu 1800-luvulla Suomen etelä-rannikolle sekä Baltiasta että Ruotsista.Tiedetään, että Ahvenanmaa ja Turun saaristo olivat siilin levinneisyysaluetta vuonna 1916.
Tohtori Ilkka Koivisto on nostanut esiin kysymyksen siitä olisiko siili voinut säilyä Lounais-Suomessa jo muinaisista ajoista lähtien, sillä sen leviäminen niin laajalti on poikkeuksellisen nopeaa. Suomessa siilejä joka tapauksessa asusti pitkään vallinneella lämpökaudella ennen ajanlaskun alkua.
Vieraslajit voivat olla haitallisia tai siilin lailla ei-haitallisia. Haitalliset lajit leviävät nopeasti ja laajalti ja syrjäyttävät alkuperäisen kasvilliston tai eliöstön. Tämä voi olla vaaraksi alkuperäisluonnon monimuotoisuudelle. Suomessa siili katsotaan hyödylliseksi eläimeksi sen ravintokäyttäytymisen takia (ks. Ravinto ja Puutarhurin apuri). Ei ole myöskään tietoa, että siili olisi syrjäyttänyt tai syrjäyttämässä mitään muuta eliölajia.
Keskusteluissa on myös kommentoitu sitä, että siilin tunnistaa vieraslajiksi, koska se ei selviä ilman ihmisen apua. Siili on levinnyt yllättävän nopeasti myös Pohjois-Suomeen. Se on tuttu eläin kaikille suomalaisille niin maaseutumaisemissa kuin kaupunkiluonnossakin. Näyttää kuitenkin siltä, että siilikannat eri puolella maata ovat vähenemässä. Miljoonia vuosia sopeutunut laji ei enää selviä lisääntyneestä liikenteestä, talvipesien puutteesta ja ilmastonmuutoksesta (ks. Vaarassa). Nämä syyt eivät johdu lajin heikkoudesta, vaan ihmisen toiminnasta. Siksi ihmisen velvollisuus on suojella siiliä ja tarjota sille apuaan.
Suomessa siili on mainittu ensimmäisen kerran esim. lehdistössä v. 1879.
Lauwantaina kesäkuun 21 päiwänä 1879 kirjoitti Hämäläinen-lehti nro 49 seuraavaa: "Siili (erinaceus eurapaeus) saatiin täällä kiini metsästä läheltä rautatietä mennä keskiwiikkona. Näitä eläimiä ei ole tawattu Suomesta muualta kuin Uudeltamaalta, mihin niitä joskus sanotaan tulewan Wirolaisten aluksista. Tämä lienee siis marsinut tänne Helsingin seuduilta, wai lieneekö wallan ajanut junassa, koska täällä jo kerran ennenkin semmoinen eläwä löyttiin. Mahdollista on, että niitä tänne saapuu wenäläisen sotawäen muassakin. Sanotaan ettei hiiret eikä rotat viihdy siinä talossa, jossa siili asuu."
Vanhojen käsikirjojen mukaan siilejä on tuotu 1800-luvulla Suomen etelä-rannikolle sekä Baltiasta että Ruotsista.Tiedetään, että Ahvenanmaa ja Turun saaristo olivat siilin levinneisyysaluetta vuonna 1916.
Tohtori Ilkka Koivisto on nostanut esiin kysymyksen siitä olisiko siili voinut säilyä Lounais-Suomessa jo muinaisista ajoista lähtien, sillä sen leviäminen niin laajalti on poikkeuksellisen nopeaa. Suomessa siilejä joka tapauksessa asusti pitkään vallinneella lämpökaudella ennen ajanlaskun alkua.