2.3.2023

Siilit ryhtyvät lisääntymispuuhiin heti herättyään huhti-toukokuun vaihteessa. Lisääntymisikäinen siili on n. vuoden vanha. Lisääntymisaikana siili liikkuu paljon etsiessään pariutumiskumppania. Naaraista kilpailevat urokset harrastavat puskemiskilpailuja otsapiikeillään. Kamppailussa siili voi purra pahastikin lajitoveriaan. Uroksilla on usein kainaloissaan arpia, joita voi luulla jopa koiran- tai ketunpuremiksi (ks. video alla).

Siilien lisääntyminen ei ole kovin tehokasta, sillä naaras parittelee useamman kerran ennen kuin tulee tiineeksi, jotkut niistä eivät lainkaan joka vuosi.

Naaras synnyttää yleensä yhden poikueen vuodessa kerralla keskimäärin viisi vaaleanpunaista, piikitöntä ja sokeaa poikasta. Emo imettää poikasia 4 - 6 viikkoa, jonka jälkeen se vieroittaa poikaset. Ennen lopullista vieroitusta, emo vie öisin poikaset pesästä tutustumaan ympäristöön ja sieltä löytyvään ravintoon.

Uros ei osallistu poikasten hoitoon.

Kun siiliemo menettää poikasensa, se tulee uudelleen kiimaan ja synnyttää uuden poikueen. Jos syksy on lämmin, poikasia saattaa vielä syntyä syyskuunkin puolella. Niiden selviytyminen horroksesta on kuitenkin epätodennäköistä, koska ne eivät yleensä ehdi saavuttaa vähintään 800 g painoa, joka tarvitaan onnistuneeseen horrostamiseen Suomen sääolosuhteissa.

Jotkut naaraat ovat erittäin herkkiä häiriöille synnytyksen aikana ja pian sen jälkeen, joten kaikki häiriöt noin viiden ensimmäisen päivän aikana voivat johtaa poikasten syömiseen tai jälkeläisten hylkäämiseen. Yli viikon kuluttua synnytyksestä häiritseminen saa yleensä vain naaraan siirtämään poikueensa toiseen pesään. Siilit ovat yksilöitä, ja jotkut naaraat ovat
suvaitsevaisempia kuin toiset, mutta on yleisesti ajatellaan, että siiliä ei tulisi käsitellä ennen kuin ne ovat vähintään seitsemän päivän ikäisiä.

Nigel Reeve tiivistää synnytysprosessin Hedgehogs-kirjassaan seuraavasti: naaras makaa kyljellään tai vatsallaan etukäpälät ojennettuna ja takapää kohotettuna; vaihtoehtoisesti se voi seistä takajalat erillään. Supistuksien aikana se vapisee ja nuolee ajoittain sukupuolielimiään.

Poikaset ovat sikiöpussissa ja niiden piikit ovat nesteellä täytetyn kudostaskun alla. Tästä syystä poikaset voivat syntyä pää tai häntä edellä. Kudostaskun neste poistuu pian syntymän jälkeen, kun sen ei enää tarvitse suojata emoa synnytyksen aikana. Poikasen synnyttyä naaras syö istukan ja sikiökalvot, ja nuolee poikasen puhtaaksi. Jotkut raportit viittaavat siihen, että naaras myös asettaa poikasen varovasti vatsansa alle, kunnes synnytys on päättynyt.

Koko pentueen synnytys voi kestää muutamasta minuutista useisiin tunteihin (Pat Morris huomauttaa New Hedgehog Book -kirjassaan, että synnytys voi kestää kaksi minuuttia per siili). Emo pysyy poikueen luona ensimmäiset 24 tuntia ennen kuin lähtee etsimään ravintoa. Kun emo on poissa, pennut ovat pesässä yhteen painautuneina pysyäkseen lämpiminä: ne menettävät lämpöä nopeasti, eivätkä pysty säätelemään lämpöään täysin ennen kuin ovat noin kuukauden ikäisiä.

Emo stimuloi jälkeläisiään virtsaamaan ja ulostamaan nuolemalla niiden peräpää. Tätä stimulaatiota tarvitaan, kunnes poikanen on kolmen tai neljän viikon ikäinen. Jos poikanen joutuu eroon emostaan, se piipittää tavalla, joka muistuttaa korkeaa linnunääntä, joka saa emon noutamaan sen.

Vaikka laajalti ajatellaan, että naarat syövät häirittynä nuoret poikasensa, Maurice Burton huomauttaa kirjassaan The Hedgehog, että ne voivat myös adoptoida orpoja poikasia:

" Jokainen, joka löytää orvon poikasen, mutta ei halua kasvattaa sitä itse, voi käyttää toista menetelmää, mikäli tietää toisen siilin, jolla on pentue. Kokemus osoittaa, että naaras adoptoi helposti omaan pentueeseensa sijoitetun orvon, jos se on saman ikäinen tai suunnilleen samanikäinen kuin sen omat poikaset."

Bryn Morris totesi vuonna 1966 julkaisemassaan International Zoo Yearbook -kirjoituksessaan, että jotkut emot ilmeisesti menettivät kiinnostuksensa pentueeseensa normaalin imetyksen jälkeen, kun toiset, samankokoisten poikasten emot hoitivat pentujaan onnistuneesti. Hän haluaa kuitenkin varoittaa yrittämästä tätä sellaisen naaraan kanssa, jolla on hyvin nuoria poikasia. Burtonin mukaan ihmisen tuoksu ei ole emakolle tärkeä, jos se hyväksyy ihmisten käsittelemät poikaset. Kuten kaikkien villieläinten kohdalla, on kuitenkin parasta olla käsittelemättä poikasia enempää kuin on ehdottoman välttämätöntä, ja käyttää käsineitä niin tehdessään suojatakseen sekä itseään että siilejä.

Lähde: European Hedgehog Breeding Biology - Birth & Development of Hoglets:
lyhentäen kääntänyt Tuula Nyström

5- 7- viikkoa vieroitus alkaa; poikanen painaa n. 150-250 g ja on n. 16-18 cm pitkä kuonosta häntään

Jones, Carolyn JP et a. (2016): Morphology, histochemistry and glycosylation of the placenta and associated tissues in the hedgehog (Erinaceus europaeus)

Rasmussen, Sophie L. (2019): The ecology of suburban juvenile European hedgehogs (Erinaceus europaeus) in Denmark