Lopetus eli eutanasia

Eläinlääketiede on kehittynyt huimasti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Lemmikeille voidaan suorittaa pitkälti samoja ortopedisiä operaatioita, kuten ihmisillekin.

Vaikka siileille tehtäisiinkin korjaavia leikkauksia, luonnonvaraisen eläinten toipumista ja terveydentilan kehittymistä ei kuitenkaan voida seurata loputtomasti. Ne on päästettävä takaisin luonnolliseen elinympäristöönsä. Hoidon tarkoituksena on aina hoitaa eläin terveeksi, jotta se voi elää vapaana lajilleen tyypillistä elämää (ks. Vapauteen). Jos luonnonvaraista eläintä ei hoidon jälkeen voida vapauttaa, lopettaminen on paras vaihtoehto .

Luonnonvaraista, rauhoitettua siiliä ei saa ottaa lemmikiksi edes siinä tapauksessa, että se on täysin terve, mutta ei kykene tulemaan toimeen vapaana luonnossa ilman ihmisen apua. Ihminen ei voi parhaasta tahdostaan huolimatta tarjota siilille sellaista elämää vankeudessa, että se vastaisi sen luonnollista elinympäristöä. Esim. siilin tapauksessa este sen täysipainoiselle siilinelämälle on jo liikkumisen rajoittaminen: se ei voi kulkea vankeudessa useita kilometrejä yössä etsimässä ravintoaan, kuten se vapaana ollessaan tekee.

Eläimen lopettamista tulee myös harkita, jos eläimellä on kipuja, joita ei pystytä hoitamalla poistamaan.

Eläimen saa lopettaa kunnan eläinlääkäri, yksityinen eläinlääkäri halutessaa (laillista velvoitetta ei ole) tai metsästysseuran jäsen.