13.3.2023

Miten vapautetut siilit selviävät

Tutkimuksia

Keskustele aina ensin asiantuntevan neuvojan kanssa ennen kuin vapautat siilin.

Hoidosta terveenä vapautettavan siilin täytyy

  • hankkia itse ruokansa
  • liikkua normaalisti ja puolustautua
  • rakentaa pesiä
  • lisääntyä
  • omata terveet aistit
  • osata varoa ihmisiä, lemmikkejä, uhkaavia tilanteita ja saalistajia

Hoidossa olleen poikasen täytyy painaa keväällä ennen vapautusta vähintään 600g. Vielä heinäkuussa voi vapauttaa myös 500 grammaisen siilin (edellyttäen, että sääolosuhteet ovat hyvät), mutta elo-syyskuussa vapautettavan siilin painon täytyy olla ainakin 800 g.

Siili vapautetaan aina vasta illalla, jolloin se on hereillä.

Kaatosateella ja muutenkin huonoissa sääolosuhteissa siiliä ei saa viedä palautuspaikalle.

Vapauteen päästyään siili yleensä laihtuu vähintään 100 g (20-30 %).

Ota riistakamera avuksesi, jotta voit tarkkailla siilin käyttäytymistä aitauksessa ja myöhemmin sen paluuta aitauksen ruokintapaikalle.

Vapautuspaikalle viedään talvipesän täytteineen (ks. Talvipesän rakentaminen). Sen ympärille rakennetaan pieni aitaus esim. kompostiverkosta: kompostiverkkoelementit sidotaan kiinni toisiinsa nippusiteillä niin, että aitaus on helppo purkaa 3-4 päivän kuluttua, kun siiliä on ensin ruokittu aitaukseen. Aitaus tulee kattaa, sillä siili voi kiivetä hyvinkin korkean aidan yli.

Aitauksessa siili sopeutuu ympäristöön ja totuttelee luonnossa vallitseviin sääolosuhteisiin.

Jos vapautettua siiliä ei muutamana iltana näy vapautuspaikalla, ruokintaa on silti jatkettava, sillä yleensä siili palaa etsimään helppoa ruokaa tutkittuaan viikon tai parinkin ajan innostuneena ympäristöään. Ruokaa on hyvä olla tarjolla siltä varalta, ettei siili ehkä saa riittävästi ravintoa. Ruokintaa jatketaan niin kauan kuin siili käy ruokintapaikalla.

Siilin merkitseminen seurantaa varten ei ole yleensä tarpeellista. Merkitty siili saattaa kiinnittää tarpeetonta huomiota.

Toisinaan useita loukkaantuneita/sairaita siilejä tuodaan hoitoon seudulta, jossa vapaana liikkuva koira pääsee puremaan siilejä tai aluetta myrkytetään kasvi-, rotan- tms. myrkyillä. Eläimen löytöpaikkana on saattanut olla myös vilkasliikenteinen alue, jossa ei ole riittävästi turvallisia pesintä- ja ruokailumahdollisuuksia. Näistä ja muista erikseen tarkasti harkittavista syistä ei ole järkevää palauttaa eläintä aivan samaan paikkaan. Siilin voi päästää vapaaksi löytöpaikasta hieman kauempana, kunhan vapautuspaikka sijaitsee samalla paikkakunnalla. Jos tämä ei ole mahdollista, siirto toiselle paikkakunnalle on tarpeen.
Siili (Erinaceus europaeus) on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sen pyydystämiseen muualle siirtämistä varten tarvitaan lupa. Poikkeuslupahakemukset käsittelee se ELY-keskus, jonka alueella siirtäminen tapahtuu. Vapaamuotoinen hakemus jätetään kyseessä olevan ELY-keskuksen kirjaamoon (ks. ohje)

Tutkimuksia

Englannissa ja Saksassa on tutkittu hoidon jälkeen terveinä luontoon vapautettujen siilien selviämistä. Suurinta huolta on kannettu poikasiästä asti hoidossa olleiden siilien pärjäämisestä, sillä niillä ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia itsenäisestä ruuanetsinnästä, pesän tekemisestä tai vaarojen välttämisestä.

Englannissa tutkittiin ja seurattiin juuri edellä mainitun kaltaisia poikasia radiolähettimien avulla. Vaikka siileillä ei ollut mitään kokemuksia pesänteosta, ne osaisivat hämmästyttävän hyvin rakentaa päiväpesän. Pesän rakenne ei poikennut villinä kasvaneiden lajitoverien pesän rakenteesta. Normaalia kiima-ajan kosiskeluakin havaittiin villisiilien ja vankeudessa olleiden siilien välillä.

Vapautuksen jälkeen siilien painon havaittiin pudonneen noin 20 - 30 %. Vaikka siilien paino laski hälyttävän paljon, niissä ei kuitenkaan havaittu nälkiintymisen merkkejä. Niitä ei myöskään tavattu nälkiintyneille siileille tyypilliseen tapaan etsimässä ravintoa päivällä. Tämän vuoksi painonpudotuksen syyksi katsottiin vankeuden aikana turhan korkeaksi noussut paino. Siilit laihtuivat siten vain normaaleihin mittoihinsa. Vapautettujen siilien todettiin liikkuvan yhtä paljon kuin villien toveriensakin. Ne kulkivat yön aikana kilometrin tai jopa enemmän, vaikka ennen vapautusta ne olivat olleet hoidon vuoksi pienissä häkeissä. Siilit hajaantuivat jopa 3 - 5 kilometrin päähän vapautuspaikalta. Vain satunnaisesti joku yksilö saattoi jäädä vapautuspaikan läheisyyteen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuuden viikon kuluttua vielä 75 % siileistä oli hengissä. Tässä tuloksessa on huomioitava, ettei Englannissa vapautuspaikka välttämättä ole ollut siilille ennestään tuttua elinaluetta, jolta se otettiin hoitoon. Tietoa siitä, miten lähelle vapautuspaikkaa siili jää, kun se vapautetaan tutulle omalle elinalueelleen, ei ole saatavilla.

Suomalaisten siilien hoitajien kokemusten mukaan vapautetut siilit viettävät noin viikon kahden ajan rillutteluelämää villinä ja vapaana, mutta palaavat usein takaisin etsimään ruokintapaikkaa. Jos ruokintaa on järjestetty siilin elinalueella, vapautettu löytää muiden siilien tavoin sinne viimeistään syksyllä.

Muita tutkimuksia

The British Hedgehog Preservation Society (BHPS): Releasin captive hedfehogs into the wild



Richard Yarnell: Igel auswilderung im wintern?

Richard Yarnell et al. (2019) : Should rehabilitated hedgehogs be released in winter? A comparison of survival, nest use and weight change in wild and rescued animals