4.7.2020

Puolustautuminen ja viholliset

Puolustautuminen

Jos siili on epävarma, se nostaa aluksi pystyyn otsapiikkinsä. Sen se tekee, kun ilmassa on jännitystä. Seuraavaksi se puskee ja pukkaa häätääkseen kilpailijansa.

Ihmistä terve siili juoksee yleensä ensin karkuun, mutta mikäli vaara tulee liian lähelle, siili puolustautuu tehokkaasti pärskähtelemällä/yskähtelemällä/sihisemällä ja vetäytymällä kerälle. Kokiessaan olonsa hyvin uhatuksi, se myös hypähtelee ylös ja alas.

Kun siili kiertyy tiukalle kerälle, se muistuttaa tiivistä, piikkistä palloa, joten siihen on hyvin vaikea päästä käsiksi. Piikeistä ks. Ulkonäkö.
Koska siilin piikit ovat likaiset, pistoskohdat tulehtuvat lähes poikkeuksetta.

Siili puree erittäin harvoin, kun sitä nostaa, mutta se on mahdollista. Se ei ole kuitenkaan siilin yleinen puolustuskeino. Luonnossa urokset tosin purevat toisiaan esim. naaraista tapellessaan.

Puremajälki tulehtuu ja alkaa märkiä, joten haava tulee desinfioida ja mennä välittömästi heti lääkäriin. Käy lääkärissä varsinkin silloin, kun sinulla ei ole voimassa olevaa jäykkäkouristusrokotusta!

Yleensä sairas tai loukkaantunut siili ei kykene puolustautumaan pontevasti. Poikkeuksena voivat olla poikaset, joilla loukkaantuneinakin on voimakas puolustautumisvietti.
Rengasmainen orbicularis-lihas muodostaa "pussin suun", joka puristuu suojaamaan siilin piikittömiä ruumiinosia.


Siilin lihaksistokuva: Nigel Reeve: Hedgehogs. FIG.2.3, s.39.

Viholliset

Pieniä poikasia menehtyy variksien ja harakoiden nokkimiseen. Samoin kettu, näätä ja kärppä saalistavat poikasia.

Aikuisella siilillä on vain vähän vihollisia. Mäyrä ja huuhkaja ovat sen luonnollisista vihollisista tärkeimmät. Kummallakin on niin pitkät kynnet, etteivät edes aikuisen siilin piikit niitä juuri vahingoita.

Lemmikeistämme koirat ja kissat (siilien poikaset) vahingoittavat ja tappavat siilejä.

Sekä poikasten että aikuisten olemassaoloa uhkaa erityisesti ihminen ja hänen erilaiset laitteensa, kuten autot ja mm. puutarhanhoidossa käytetyt siimaleikkurit, jotka silpovat pensaissa puuhailevia siilejä.

Suomen Luonnossa 7/2000 julkaistussa artikkelissa tohtori Ilkka Koivisto (1932-2012) vastaa kysymykseen Syökö supikoira siilejä seuraavasti: "Supikoira on Suomessa viitisenkymmentä vuotta asustanut uudistulokas, siili on vanhempaa perua. Supikoirien määrä on kasvanut niin suureksi, että jos niistä olisi merkittäväksi siilikannan harventajaksi, sen olisi pitänyt jo näkyä. Kaarina Kauhala on tutkinut supikoiraa sen “ytimiä ja munaskuita myöten”. Hänen mukaansa siilien osuus supikoiran ravinnossa on olematon. Keskustelimme asiasta puhelimessa ja totesimme, ettei supikoira taida tohtia edes yrittää ottaa siiliä hengiltä, mutta saattaa hyvinkin ottaa eineekseen yliajetun siilin maantieltä..."

Kuvassa koira ja siili.

Tämä koira ei ole siilille vaaraksi, koska se on tottunut pihalla liikkuviin siileihin.

Jos et varmasti tiedä koirasi suhtautumista siileihin, älä päästä sitä siilin lähelle - kaikkia koiria eivät piikitkään pelota.