19.2.2023

Puolustautuminen ja viholliset

Puolustautuminen

Ihmistä terve siili juoksee yleensä ensin karkuun, mutta mikäli vaara tulee liian lähelle, siili puolustautuu tehokkaasti. Kun ilmassa on jännitystä ja siili on epävarma, se nostaa aluksi pystyyn otsapiikkinsä. Seuraavaksi se nostaa pystyyn kaikki piikkinsä. Jos se kokee tilanteen vaaralliseksi, se uhkailee piikeillään hyppimällä hieman ylös alas. Se ääntelee voimakkaasti: pärskähtelee, yskähtelee ja sihisee. Jos tämä ei auta, se vetäytyy kerälle. Kun naaraista kilpaillaan, urokset puskevat ja pukkaavat joskus niin voimakkaasti, että vastustaja lennähtää kauemmaksi.

Kun siili kiertyy tiukalle kerälle, se muistuttaa tiivistä, piikkistä palloa, joten siihen on hyvin vaikea päästä käsiksi. Piikeistä ks. Lajitietoa Ulkonäkö.

Koska siilin piikit ovat likaiset, pistoskohdat tulehtuvat lähes poikkeuksetta.

Siili puree erittäin harvoin, mutta se on mahdollista. Se ei ole kuitenkaan siilin yleinen puolustuskeino. Luonnossa urokset tosin purevat toisiaan esim. naaraista tapellessaan.
Puremajälki tulehtuu ja alkaa märkiä, joten haava tulee desinfioida ja mennä välittömästi heti lääkäriin. Käy lääkärissä varsinkin silloin, kun sinulla ei ole voimassa olevaa jäykkäkouristusrokotusta!

Yleensä sairas tai loukkaantunut siili ei kykene puolustautumaan pontevasti. Poikkeuksena voivat olla poikaset, joilla loukkaantuneinakin on voimakas puolustautumisvietti.

Alla video siilistä, joka ääntelemällä yrittää (onnistuneesti) karkottamaan kissan. Siili ei ole loukkaantunut, vaikka se huutaa; kipuhuuto on kovempaa, korkeampaa ja selvästi tunnistettavaa kivun aiheuttamaksi.

Rengasmainen orbicularis-lihas muodostaa "pussin suun", joka puristuu suojaamaan siilin piikittömiä ruumiinosia.

Siilin lihaksistokuva: Nigel Reeve: Hedgehogs. FIG.2.3, s.39.

Viholliset

Lukuisat pienet poikaset menehtyvät variksien ja harakoiden nokkimiseen. Samoin kettu, näätä ja kärppä saalistavat poikasia, samoin kissa.

Aikuisella siilillä on vain vähän vihollisia. Mäyrä ja huuhkaja ovat sen luonnollisista vihollisista tärkeimmät. Kummallakin on niin pitkät kynnet, etteivät edes aikuisen siilin piikit niitä juuri vahingoita.

Jotkut koirat vahingoittavat ja tappavat siilejä.

Sekä poikasten että aikuisten olemassaoloa uhkaa erityisesti ihminen ja hänen teknologiansa.

Suomen Luonnossa 7/2000 julkaistussa artikkelissa tohtori Ilkka Koivisto (1932-2012) vastaa kysymykseen Syökö supikoira siilejä seuraavasti: "Supikoira on Suomessa viitisenkymmentä vuotta asustanut uudistulokas, siili on vanhempaa perua. Supikoirien määrä on kasvanut niin suureksi, että jos niistä olisi merkittäväksi siilikannan harventajaksi, sen olisi pitänyt jo näkyä. Kaarina Kauhala on tutkinut supikoiraa sen “ytimiä ja munaskuita myöten”. Hänen mukaansa siilien osuus supikoiran ravinnossa on olematon. Keskustelimme asiasta puhelimessa ja totesimme, ettei supikoira taida tohtia edes yrittää ottaa siiliä hengiltä, mutta saattaa hyvinkin ottaa eineekseen yliajetun siilin maantieltä..."

Tutkimuksia:

Hof, Anouschka R. et al. (2019): Investigating the Role of the Eurasian Badger (Meles meles) in the Nationwide Distribution of the Western European Hedgehog (Erinaceus europaeus) in England

Trewby, Iain D. et al. (2014): Impacts of Removing Badgers on Localised Counts of Hedgehogs

Van de Poel, Jeike L. et al. (2015): Dutch hedgehogs Erinaceus europaeus are nowadays mainly found in urban areas, possibly due to the negative effects of badgers Meles meles

Williams, Ben M. et al. (2018): Reduced occupancy of hedgehogs (Erinaceus europaeus) in rural England and Wales: The influenceof habitat and an asymmetric intraguild predator

Young, Richard P. et al. (2006): Abundance of hedgehogs (Erinaceus europaeus) in relation to the density and distribution of badgers (Meles meles)

Kuvassa koira ja siili.

Siilille ei ole hyväksi tottua koiriin, sillä kaikki koirat eivät kunnioita edes siilien piikkejä.