30.6.2023
Rakentaminen
Rakennettu ympäristö, kuten liikenneverkosto,
rakennukset, satamat ja lentokentät ovat osa sitä infrastruktuuria, jonka
katsotaan tukevan taloudellista toimintaa. Elinkeinoelämän kuljetukset
määrittelevät pitkälti sen mitä, miten ja mihin rakennetaan.
Aluesuunnittelu ja sen tuotos, maakuntakaava, ohjaavat kuntien yleis- ja asemakaavoitusta. Kestävän kehityksen ja ympäristövaikutusten arvioinnin asettamat uudet tavoitteet eivät juurikaan vaikuta tähän suunnitteluun. Vain lama on rajoittanut kiihkeän rakentamisen trendiä. Tätä trendiä heiluttelevat mm. arkkitehtuurin erilaiset suuntaukset, jotka ovat valitettavan usein osoittautuneet epäterveellisiksi niin ihmisille kuin eläimillekin.
Ympäristön ja eläimistön kannalta rakentaminen on aina uhka. Siksi teiden ja rakennusten suunnittelussa pitäisi aina selvittää, millaista eliöstöä kulloisellakin rakentamisen kohdealueella on.
Eurooppalainen siili on elänyt ihmisen rinnalla tuhansia vuosia, kuten tohtori Ilkka Koivisto toteaa Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -teosta arvioidessaan (HS 23.7.2009). Siili on viihtynyt ihmisen rinnalla hyvin yksinkertaisesta syystä: sille on ollut hyötyä ihmisen läheisyydestä.
Suomalaiset omakotitaloalueet ja kyläyhteisöt ovat olleet siilin paratiisia. Se on löytänyt helpoiten ruokaa maastosta, joka on hiukan - muttei liikaa - muokattua, ja sille on ollut tarjolla hyviä pesä- ja horrostamispaikkoja. Asuinrakennusten, vajojen ja muiden ulkorakennusten alle on ollut mahdollista pyöräyttää suojaisa pesä heinistä ja sammalesta. Kotieläinten asuinsijat ja jätökset ovat tarjonneet herkullisia hyönteis- ja matoaterioita - samoin ihminen, joka on jättänyt lemmikeilleen pihalle ruokakulhoja myös siilin vierailla. Siili on voinut liikkua iltaisilla lenkeillään jäämättä liikenteen jalkoihin. Yltiöpäinen siisteysintoilu ei vielä pakottanut omakotitaloasujaa poistamaan jokaista lehti- ja risukasaa pihapiiristä. Luonto sai vapaammin tunkeutua ihmisen alueelle, sitä ei koettu pelottavaksi tai likaiseksi.
Näin ei ole enää. Asuinalueet ovat täyteen rakennettuja; jokainen neliö on käytössä. Pihat ovat pieniä, puusto kaadetaan ja vapaa tila peitetään kivellä, betonilla, asvaltilla ja/tai lyhyellä istutusnurmella, jonka alla edes madot eivät viihdy. Pientalorakentamisessa suositaan tiiviitä alapohjia perinteisten kivijalkojen sijaan, mikä on myös lisännyt talojen homevaurioiden syntyä.
Omakotialueet ovat hajallaan ja niitä ympäröivät kevyenliikenteen väylät, vilkasliikenteiset kadut ja moottoritiet. Vaikka talot olisikin rakennettu pikkuteiden varsille, liikenne niissäkin on runsasta, sillä perheillä on usein vähintään yksi auto, monesti useampi. Kun 1000 neliön tontille mahdutetaan kaksikin paritaloa, se lisää liikennettä tiellä moninkertaiseksi. Siilien kannalta tällaiset tiet ovat vaarallisimpia (ks. myös Liikenne).
Paluu siilin elämän "vanhaan hyvään aikaa" lienee mahdotonta, mutta jos oivaltaisimme, että monimuotoinen, ympäristöä suojeleva aluesuunnittelu ja rakentaminen on myös ihmisen fyysisen ja henkisen terveyden kannalta parempi - olisiko se kehityksen jarruttamista vai sittenkin uuden, vaihtoehtoisen ympäristön suunnittelemista?
Aluesuunnittelu ja sen tuotos, maakuntakaava, ohjaavat kuntien yleis- ja asemakaavoitusta. Kestävän kehityksen ja ympäristövaikutusten arvioinnin asettamat uudet tavoitteet eivät juurikaan vaikuta tähän suunnitteluun. Vain lama on rajoittanut kiihkeän rakentamisen trendiä. Tätä trendiä heiluttelevat mm. arkkitehtuurin erilaiset suuntaukset, jotka ovat valitettavan usein osoittautuneet epäterveellisiksi niin ihmisille kuin eläimillekin.
Ympäristön ja eläimistön kannalta rakentaminen on aina uhka. Siksi teiden ja rakennusten suunnittelussa pitäisi aina selvittää, millaista eliöstöä kulloisellakin rakentamisen kohdealueella on.
Eurooppalainen siili on elänyt ihmisen rinnalla tuhansia vuosia, kuten tohtori Ilkka Koivisto toteaa Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito -teosta arvioidessaan (HS 23.7.2009). Siili on viihtynyt ihmisen rinnalla hyvin yksinkertaisesta syystä: sille on ollut hyötyä ihmisen läheisyydestä.
Suomalaiset omakotitaloalueet ja kyläyhteisöt ovat olleet siilin paratiisia. Se on löytänyt helpoiten ruokaa maastosta, joka on hiukan - muttei liikaa - muokattua, ja sille on ollut tarjolla hyviä pesä- ja horrostamispaikkoja. Asuinrakennusten, vajojen ja muiden ulkorakennusten alle on ollut mahdollista pyöräyttää suojaisa pesä heinistä ja sammalesta. Kotieläinten asuinsijat ja jätökset ovat tarjonneet herkullisia hyönteis- ja matoaterioita - samoin ihminen, joka on jättänyt lemmikeilleen pihalle ruokakulhoja myös siilin vierailla. Siili on voinut liikkua iltaisilla lenkeillään jäämättä liikenteen jalkoihin. Yltiöpäinen siisteysintoilu ei vielä pakottanut omakotitaloasujaa poistamaan jokaista lehti- ja risukasaa pihapiiristä. Luonto sai vapaammin tunkeutua ihmisen alueelle, sitä ei koettu pelottavaksi tai likaiseksi.
Näin ei ole enää. Asuinalueet ovat täyteen rakennettuja; jokainen neliö on käytössä. Pihat ovat pieniä, puusto kaadetaan ja vapaa tila peitetään kivellä, betonilla, asvaltilla ja/tai lyhyellä istutusnurmella, jonka alla edes madot eivät viihdy. Pientalorakentamisessa suositaan tiiviitä alapohjia perinteisten kivijalkojen sijaan, mikä on myös lisännyt talojen homevaurioiden syntyä.
Omakotialueet ovat hajallaan ja niitä ympäröivät kevyenliikenteen väylät, vilkasliikenteiset kadut ja moottoritiet. Vaikka talot olisikin rakennettu pikkuteiden varsille, liikenne niissäkin on runsasta, sillä perheillä on usein vähintään yksi auto, monesti useampi. Kun 1000 neliön tontille mahdutetaan kaksikin paritaloa, se lisää liikennettä tiellä moninkertaiseksi. Siilien kannalta tällaiset tiet ovat vaarallisimpia (ks. myös Liikenne).
Paluu siilin elämän "vanhaan hyvään aikaa" lienee mahdotonta, mutta jos oivaltaisimme, että monimuotoinen, ympäristöä suojeleva aluesuunnittelu ja rakentaminen on myös ihmisen fyysisen ja henkisen terveyden kannalta parempi - olisiko se kehityksen jarruttamista vai sittenkin uuden, vaihtoehtoisen ympäristön suunnittelemista?
Kaupunkisuunnittelulla parempaan ympäristöön
Suomen luonto 2.11.2022, Tiina Merikoski: Naapurin siili – ihmisen lähellä elää laji, jolle kaupunki on sekä koti että vaarallinen esterata.Tiivistyvät kaupungit ajavat luonnon ahtaalle. Huolellisella suunnittelulla voidaan ottaa huomioon muutkin urbaanit asukkaat kuin ihminen.
Tutkimuksia
Driezen, Kassandra et al. Evaluating least-cost model predictions with empirical dispersal data: A case-study using radiotracking data of hedgehogs (Erinaceus europaeus)Author links open overlay panel
Pettett, Carly E. et al. (2017): Factors affecting hedgehog (Erinaceus europaeus) attraction to rural villages in arable landscapes)
Yarnell, Richard W. - Pettett, Carly E. (2020): Beneficial Land Management for Hedgehogs (Erinaceus europaeus) in the United Kingdom