19.2.2023
Ravinto
Siili, väsymätön tuhohyönteisten vihollinen, syö mielellään kovakuoriaisia, toukkia ja matoja, joita se kaivaa etukäpälillään maan alta. Lisäksi se syö raatoja, myös käärmeitä sekä linnun-, rotan- ja hiirenpoikasia.
Toisinaan siili maistelee myös kasvinituja, sieniä ja puutarhan puista pudonneita hedelmiä, mutta varsinainen kasvissyöjä se ei ole.
Vaikka esim. Uudessa Seelannissa ovat tutkijat raportoineet siilin vatsasta löytyneen kasvisperäistä ravintoa, kuten lehtiä, nuppuja, sammalta yms., englantilainen arvostettu siilien tutkija tri Nigel Reeve (Hedgehogs) toteaa, ettei siilien ole kuitenkaan nähty tarkoituksella syövän kasviainesta. Se on joutunut siilin vatsaan sattumalta yhdessä muun ravinnon kanssa.
Englannissa on 1500-luvulta lähtien puhuttu siitä, miten siilit tappavat maassa pesivien lintujen poikasia ja syövät niiden munat. Nykyiset tutkimukset pitävät tätä hyvin vähäisenä ongelmana Euroopassa ja siili nähdään pääasiassa hyödyllisenä eläimenä, joka tappaa ennemminkin tuhohyönteisiä maanviljelijöiden iloksi kuin kanalintuja metsästäjien kiusaksi.Aikuinen siili syö n. 70 g hyönteisiä vuorokaudessa, mutta imettävä naaras jopa tupla-annoksen. Jos lasketaan, että siili olisi hereillä vain toukokuusta syyskuuhun eli 153 päivää, se söisi yli 10,7 kiloa hyönteisiä, naaras siis yli 21,4 kiloa.
Näitä siili syö:
- kovakuoriaiset 30 %, esim. pihtihäntäiset 3 %
- yöperhosten/kehrääjien ym. perhosten toukat, kärpäsen toukat 25 %
- kastemadot ja lierot 11 %
- lintujen munat 10 %
- etanat ja kotilot 5 %
- tuhatjalkaiset 5 %
- nisäkkäät 5 %
- mehiläiset 2 %
Lisäksi siilit syövät hämähäkkejä ja lukkeja, kärpäsiä, lehväluteita, muurahaisia, siiroja ym.
Lähde: Wild hedgehog diet
Lähde: Neljän eurooppalaisen siilin ravintotutkimuksen vertailu Nigel Reeven kirjassa Hedgehogs (T & A D Poyser Ltd, London, 1994) sivu 60.
Ympäristömyrkkyjen kerääntyminen siilin kudoksiin
"Many insectivores have been shown to be sensitive to heavy metals and therefore suitable for biomonitoring purposes. In Finland, the hibernation period of the European hedgehog (Erinaceus europaeus) is long, and during hibernation the stress caused by environmental toxins may be crucial. Concentrations of cadmium (Cd), copper (Cu), iron (Fe), magnesium (Mg), manganese (Mn), molybdenum (Mo), nickel (Ni), lead (Pb), arsenic (As), and selenium (Se) were measured in a population of hedgehogs in the town of Joensuu in eastern Finland during the summers of 2004 and 2005. The analyzed tissues were kidney, liver, hair, and spine. The sampled hedgehogs (n = 65) were mainly road-killed animals. As expected, the concentrations of heavy metals were low because the hedgehogs were living in a comparatively unpolluted area. Significant increases with age were found in Cd concentrations (kidney, liver, and spine) and some essential elements (Se in spine, kidney, and liver; Mo in kidney and liver; Cu in spine; Fe in liver; and Mn in spine). Age accumulation and correlations between Se and Cd and between Mo and Cd may indicate the protective roles of Se and Mo against Cd toxicity in hedgehogs, in which Cd is already at comparatively low concentrations. Sex had no significant effect on concentrations of the elements studied. In conclusion, age is an important parameter to be taken into account when studying heavy-metal concentrations in hedgehogs and other insectivores."
Vapaa käännös Tuula Nyström:
Monien hyönteisten on osoitettu olevan herkkiä raskasmetalleille ja siksi sopivia biomonitorointitarkoituksiin. Suomessa eurooppalaisen siilin (Erinaceus europaeus) horros on pitkä, ja horroksen aikana ympäristömyrkkyjen aiheuttama stressi voi olla ratkaiseva. Kadmiumin (Cd), kuparin (Cu), raudan (Fe), magnesiumin (Mg), mangaanin (Mn), molybdeenin (Mo), nikkelin (Ni), lyijyn (Pb), arseenin (As) ja seleenin ( Se) arvot mitattiin siilipopulaatiossa Itä-Suomessa Joensuun kaupungissa kesällä 2004 ja 2005. Analysoidut kudokset otettiin munuaisista, maksasasta, hiuksista ja selkärangasta. Otokseen otetut siilit (n = 65) olivat pääasiassa liikenteessä surmansa saaneita. Raskaiden metallien pitoisuudet olivat odotetusti alhaiset, koska siilit asuivat suhteellisen pilaantumattomalla alueella. Cd-pitoisuuksissa (munuaiset, maksat ja selkäranka) havaittiin merkittäviä nousuja iän myötä ja eräiden olennaisten osien (Se selkärangassa, munuaisissa ja maksassa; Mo munuaisissa ja maksassa; Cu selkärangassa; Fe maksassa; ja Mn selkärankassa) suhteen. Siilin ikääntyessä Se:n ja Cd:n sekä Mo:n ja Cd:n väliset korrelaatiot voivat osoittaa Se:n ja Mo:n suojaavaa roolia Cd-myrkyllisyyttä vastaan siileillä, joiden Cd-pitoisuus on jo suhteellisen alhainen. Sukupuolella ei ollut merkittävää vaikutusta tutkittujen alkuaineiden pitoisuuksiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että ikä on tärkeä parametri, joka on otettava huomioon tutkittaessa siilien ja muiden hyönteisten raskasmetallipitoisuuksia.
Uist - lupa tappaa kirjassa Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito (Tuula Nyström - Tiina Kinnunen). Sammakko, 2009. 2. p., 160 s. ISBN 9789524831031)
