2.7.2020

Ravinto

Siili, väsymätön tuhohyönteiseisten vihollinen, syö mielellään kovakuoriaisia, toukkia, matoja, raatoja, myös käärmeitä sekä linnun- ja hiirenpoikasia. Kasveja tai hedelmiä siilit pistävät poskeensa vain paremman ruuan puutteessa.Toisinaan siili maistelee myös kasvinituja, sieniä ja puutarhan puista pudonneita hedelmiä, mutta varsinainen kasvissyöjä se ei ole.

Englannissa on 1500-luvulta lähtien puhuttu siitä, miten siilit tappavat maassa pesivien lintujen poikasia ja syövät niiden munat. Nykyiset tutkimukset pitävät tätä hyvin vähäisenä ongelmana ja siili nähdään pääasiassa hyödyllisenä eläimenä, joka tappaa ennemminkin tuhohyönteisiä maanviljelijöiden iloksi kuin kanalintuja metsästäjien kiusaksi.

Aikuinen siili syö n. 70 g hyönteisiä vuorokaudessa, mutta imettävä naaras jopa tupla-annoksen. Jos lasketaan, että siili olisi hereillä vain toukokuusta syyskuuhun eli 153 päivää, se söisi yli 10,7 kiloa hyönteisiä, naaras siis yli 21,4 kiloa.

Näitä siili popsii:

  • kovakuoriaiset 30 %m esim. pihtihäntäiset 3 %
  • yöperhosten/kehrääjien ym. perhosten toukat, kärpasen toukat 25 %
  • mehiläiset 11 %
  • etanat ja kotilot 11 %
  • lintujen munat 10%
  • tuhatjalkaiset 5 %
  • nisäkkäät 5 %
  • hämähäkit ja lukit
  • kastemadot ja lierot
  • kärpäset
  • lehväluteet, muurahaiset, siirat ym.

Siilit syövät pääasiassa kovakuoriaisia 30 % ja toukkia 25 %. Niiden luontaisesta ravinnosta 11 % koostuu etanoista ja kotiloista. Siilit syövät etanoita ja kotiloita vain nälkäisinä, kun muuta ravintoa ei ole tarjolla. Siilit, jotka ovat joutuneet syömään vain etanoita ja kotiloita, eivät elä pitkään, sillä ne saavat keuhkomatotartunnan. Paras tapa auttaa siilejä on tarjota niille vaihtoehtoista lisäruokaa.

Vaikka Uusi Seelantilaiset tutkimukset ovatkin raportoineet siilin vatsasta löytyneen kasvisperäistä ravintoa, kuten lehtiä, nuppuja, sammalta yms. englantilainen arvostettu siilien tutkija tri Nigel Reeve toteaa, ettei siilien ole kuitenkaan nähty tarkoituksella syövän kasviainesta. Se on joutunut siilin vatsaan sattumalta yhdessä muun ravinnon kanssa. Joka tapauksessa siili näyttää toisinaan syövän marjoja ja hedelmiä, sillä humaltuneita siilejä on löydetty maistelemassa esim. käynneitä omenia.

Lähteet:
Wild hedgehog diet

Lisätietoa:

Uist - lupa tappaa: Tuula Nyström - Tiina Kinnunen: Eurooppalaisen siilin suojelu ja hoito . Sammakko, 2009. 2. p., 160 s. ISBN 9789524831031)

Tutkimuksia:
Joensuun yliopistossaon tutkittu kahdeksan metallin (mm. lyijy) sekä seleenin ja arsenikin kerääntymistä siilien kudoksiin: Anni Rautio, Mervi Kunnasranta, Anu Valtonen, Mirva Ikonen, Heikki Hyvärinen, Ismo J. Holopainen, Jussi V. K. Kukkonen: Sex, Age, and Tissue Specific Accumulation of Eight Metals, Arsenic, and Selenium in the European Hedgehog (Erinaceus europaeus )

Tiivistelmä tutkimuksesta:

"Many insectivores have been shown to be sensitive to heavy metals and therefore suitable for biomonitoring purposes. In Finland, the hibernation period of the European hedgehog (Erinaceus europaeus) is long, and during hibernation the stress caused by environmental toxins may be crucial. Concentrations of cadmium (Cd), copper (Cu), iron (Fe), magnesium (Mg), manganese (Mn), molybdenum (Mo), nickel (Ni), lead (Pb), arsenic (As), and selenium (Se) were measured in a population of hedgehogs in the town of Joensuu in eastern Finland during the summers of 2004 and 2005. The analyzed tissues were kidney, liver, hair, and spine. The sampled hedgehogs (n = 65) were mainly road-killed animals. As expected, the concentrations of heavy metals were low because the hedgehogs were living in a comparatively unpolluted area. Significant increases with age were found in Cd concentrations (kidney, liver, and spine) and some essential elements (Se in spine, kidney, and liver; Mo in kidney and liver; Cu in spine; Fe in liver; and Mn in spine). Age accumulation and correlations between Se and Cd and between Mo and Cd may indicate the protective roles of Se and Mo against Cd toxicity in hedgehogs, in which Cd is already at comparatively low concentrations. Sex had no significant effect on concentrations of the elements studied. In conclusion, age is an important parameter to be taken into account when studying heavy-metal concentrations in hedgehogs and other insectivores."

Vapaa käännös Tuula Nyström:

Monien hyönteisten on osoitettu olevan herkkiä raskasmetalleille ja siksi sopivia biomonitorointitarkoituksiin. Suomessa eurooppalaisen siilin (Erinaceus europaeus) horros on pitkä, ja horroksen aikana ympäristömyrkkyjen aiheuttama stressi voi olla ratkaiseva. Kadmiumin (Cd), kuparin (Cu), raudan (Fe), magnesiumin (Mg), mangaanin (Mn), molybdeenin (Mo), nikkelin (Ni), lyijyn (Pb), arseenin (As) ja seleenin ( Se) arvot mitattiin siilipopulaatiossa Itä-Suomessa Joensuun kaupungissa kesällä 2004 ja 2005. Analysoidut kudokset otettiin munuaisista, maksasasta, hiuksista ja selkärangasta. Otokseen otetut siilit (n = 65) olivat pääasiassa liikenteessä surmansa saaneita. Raskaiden metallien pitoisuudet olivat odotetusti alhaiset, koska siilit asuivat suhteellisen pilaantumattomalla alueella. Cd-pitoisuuksissa (munuaiset, maksat ja selkäranka) havaittiin merkittäviä nousuja iän myötä ja eräiden olennaisten osien (Se selkärangassa, munuaisissa ja maksassa; Mo munuaisissa ja maksassa; Cu selkärangassa; Fe maksassa; ja Mn selkärankassa) suhteen. Siilin ikääntyessä Se:n ja Cd:n sekä Mo:n ja Cd:n väliset korrelaatiot voivat osoittaa Se:n ja Mo:n suojaavaa roolia Cd-myrkyllisyyttä vastaan siileillä, joiden Cd-pitoisuus on jo suhteellisen alhainen. Sukupuolella ei ollut merkittävää vaikutusta tutkittujen alkuaineiden pitoisuuksiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että ikä on tärkeä parametri, joka on otettava huomioon tutkittaessa siilien ja muiden hyönteisten raskasmetallipitoisuuksia.

Siilin jätös on n. 1 cm:n paksuinen ja 3-4 cm pitkä. Uloste on tummaa, sillä hyönteisten kitiinikuori värjää sen: mitä enemmän hyönteisravintoa, sitä mustempaa se on. Kissanraksuja pääruokanaan nauttivan terveen siilin uloste on sen aterian väristä.