29.5.2022
Sairaudet ja vammat N - Ö
Nestehukka
Nuha
Nälkiintyminen
Paiseet
Palovammat
Peräsuolen esiinluiskahdus
Piikittömyys ja karvattomuus
Puutiainen eli punkki
Ripuli ja muutokset ulosteen koostumuksessa ja värissä
Salmonella
Sieni-ihottumat
Sokeus
Suolistoloiset
Syyhypunkki
Tasapainohäiriöt
Verkkoihin ja siimoihin kiinni jääneiden vammat
Öljyn, maalin tai tervan tahrima siili
Nestehukka
Ihotestillä nestehukan tunnistaa siten, että ottaa sormiensa väliin siilin niskanahkaa tai muuta ihoa, nostaa ihoa jonkin verran ylös ja seuraa, miten hitaasti/nopeasti iho laskeutuu ennalleen. Nestehukassa iho jää koholle tai laskeutuu hyvin hitaasti. Omalla iholla testaaminen auttaa vertailussa.
Nestehukan voi todeta siilistä myös päällisin puolin siitä, että sen silmät ovat pienet ja painuneet sisään - joissakin tapauksissa näyttää kuin siilillä ei olisi silmiä lainkaan. Terveen siilin silmät ovat kirkkaat ja pyöreät, hieman ulospäin pullottavat, kun katsoo siiliä ylhäältä.
Nuha
Kostea nenä ja kirkas, vetinen vuoto nenästä on siileillä yleistä. Sen syynä on loinen, joka asustelee siilin nenäontelossa. Loisen poistaminen on vaikeaa, eikä siitä ole varsinaista vaaraa siilille. Nuha voi johtua myös stressistä, lämpötilan äkillisestä vaihtumisesta, kuivasta ilmasta, heinistä tms. (ks. myös Allergia). Lievimillään keuhkomatotartunta saa siilin nuhaiseksi ja aivastelevaksi.
Nälkiintyminen
Sairaat, loukkaantuneet ja orvot siilit saattavat helposti nälkiintyä, koska eivät pysty etsimään ravintoa. Leukaluun murtuminen, hammasvammat tai vieras esine kurkussa voivat estää syömisen. Nälkiintyneen siilin tunnistaa ruumiinmuodosta. Kerällä ollessaan nälkiintynyt siili ei ole terveen pyöreä, vaan soikea. Siilin seisoessa ylhäältä päin katsottuna sen takapää on kapea ja lonkkaluiden ja selkärangan muoto näkyy selkeästi. Ks. nälkiintyneen siilin kuva
Paiseet
Haavan tai pureman kautta ihon alle päässeet bakteerit aiheuttavat paiseita eri puolille elimistöä. Vaikka siili antaisikin tutkia itseään, piikit vaikeuttavat ihon kohoumien havaitsemista. Toisaalta paiseita voi olla myös sisäelimissä tai ihonalaisessa kudoksessa, joten niitä on mahdotonta havaita. Paiseiden aiheuttama verenmyrkytys on hengenvaarallinen.
Palovammat
Peräsuolen esiinluiskahdus
Siilin peräsuoli saattaa työntyä peräaukon ulkopuolelle mm. onnettomuuden tai ripulin yhteydessä. Joissain tapauksissa eläinlääkäri voi palauttaa peräsuolen takaisin paikoilleen. Useimmiten kuitenkin esiinluiskahdus uusiutuu, joten tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti.
Piikittömyys ja karvattomuus
Joskus syntyy siilejä, joilla ei ole ollenkaan karvoja eikä piikkejä. Silloin kyseessä voi olla harvinainen keratiinin tuotantoon vaikuttanut geenivirhe. Useimmiten kuitenkin piikittömyyden ja harvapiikkisyyden syyksi paljastuu jokin sairaus, ulkoloiset tai onnettomuus. On havaittu, että sinkin puutos aiheuttaa piikkien pehmenemistä ja irtoamista. Myös pitkään jatkuva sairaus ja stressi saattavat laukaista karvojen ja piikkien lähtemisen.
Puutiainen eli punkki
Puutiaisen tunnistaa pulleasta kohoumasta eläimen iholla. Vähäisinä määrinä ne eivät haittaa siilin elämää. Jo tusinan verran puutiaisia aiheuttaa anemiaa. Suomessa yleisin siilejä (ja ihmisiä) kiusaava punkki on Ixodidae heimoon kuuluva kova kuorinen Ixodidae ricinus. Punkit aiheuttavat siileissä vastaavia tauteja kuin ihmisillekin. Ks. myös Tasapainohäiriöt ja miten punkit poistetaan

Siilin korvassa on runsaasti verta imenyt punkki.
Tutkimuksia:
Walker, Mark David (2018): The hedgehog tick, Ixodes hexagonus (Leach, 1815) (Acari: Ixodidae); The natural history and ecology of a nest ectoparasite
Ripuli ja muutokset ulosteen koostumuksessa ja värissä
Heisimatoinfektiossa ulosteen koostumus ei muutu (riippuu syödystä ruuasta), mutta ulosteen loppuosa on väriltään tumman vihreä. Bakteeri-infektioissa uloste saattaa olla kokonaan tumman vihreää. Siilin vointia ja sairauksia arvioidessa on huomioitava myös muut oireet, pelkästä ulosteen väristä ei voi tehdä diagnoosia. Uloste saattaa olla myös vihreää horrokseen mennessä tai siitä herätessä, mutta myös stressistä tai ruokavalion muutoksesta johtuen. Harmahtava uloste on useimmiten merkki loisista tai siitä, etteivät ravintoaineet ole imeytyneet.
Poikasille ripuli on vaarallinen paitsi nestehukan vuoksi, myös peräsuolen esiinluiskahduksen vuoksi.
Bunnell, Toni (2001): The Importance of Faecal Indices in Assessing Gastrointestinal Parasite Infestation and Bacterial Infection in the Hedgehog (Erinaceus europaeus)Erinaceus europaeus)
Bunnell, Toni (1998): Susceptibility of juvenile hedgehogs to disease: some observations
Salmonella
Sieni-ihottumat
Yleisimmät ihon sienitaudit ovat silsa- ja hiivasienten aiheuttamia. Sieni-ihottumalle tyypillisiä piirteitä ovat punoitus ja tarkkarajainen, hilseilevä reuna, josta muodostuu kehämäinen, laajeneva tulehdusalue. Sieni-ihottumat tarttuvat myös ihmiseen, joten hygieniasta on pidettävä erityisen hyvää huolta.
Lisätietoa:
Ströse, Dana (2019): Hautpilzerkrankungen beim igel
Sokeus
Siilin sokeutta on vaikea todeta pelkästään tarkastelemalla, elleivät sen silmät ole selvästi vahingoittuneet onnettomuuden tai sairauden seurauksena tai elleivät ne puutu kokonaan. Joskus myös syntyy poikasia, joiden silmien väristä voi päätellä, ettei siili näe.
Koska siili liikkuu pääosin hajuaistinsa perusteella, se voi selvitä luonnossa yksisilmäisenäkin, mutta täysin sokea siili ei pärjää itsenäisesti. Jos siilin silmissä ei näytä olevan mitään vikaa, sokeutta voi testata muutamalla eri tavalla yhdessä diagnosoivan lääkärin tai asiantuntevan hoitajan kanssa:
- Eläinlääkäri tutkii silmät pupillireaktion perusteella ja diagnosoi poikkeavuudet sekä selvittää, onko silmä/silmät vahingoittunut jostakin ulkoisesta tapaturmasta johtuen.
- Siilin eteen asetetaan esteitä, jotta nähdään kuinka helposti se kiertää ne.
- Tarkkaillaan siilin käyttäytymistä: esim. sokeat siilit liikkuvat päivisin, vaikka niiden lajinmukainen hereillä oloaika on iltahämärä ja yö.
- Sokea siili käyttää nenäänsä eri tavalla ja useammin kuin näkevä toverinsa: siili pitää kuonoaan ylempänä ja haistelee ilmaa sen sijaan, että tutkisi maastoa ravintoa löytääkseen. Siili saattaa myös nuuskuttaa voimakkaasti nenällään ikään kuin se käyttäisi sitä kaikuluotaimena – tämä arviointi edellyttää, että tarkkailija tuntee siilin normaalin ääntelyn.
Tutkimuksia:
Williams, David et al. (2017): Ophthalmological abnormalities in wild European hedgehogs (Erinaceus europaeus): a survey of 300 animals
Suolistoloiset
Siilit saavat loistartunnan (Capillaria erinacei -hiusmato) luontaisesta ravinnostaan. Kun siili tulee
hoitoon, sille kannattaa antaa heti loishäätö. Poikasen kyseessä
ollessa, loishäätö annetaan vasta kun se painaa yli 80 grammaa.
Suolistoloisten oireita ovat:
• vetinen, joissain tapauksissa vihreä ja/tai verinen uloste
• yliaktiivisuus tai vaihtoehtoisesti uneliaisuus
• siili saattaa syödä hyvin, mutta menettää silti painoa
• ruokahaluttomuus
• vakavammissa tapauksissa tartunta voi aiheuttaa nestehukkaa, anemiaa ja runsasta painonlaskua, joihin siili menehtyy.
Tutkimuksia:
Lambert, Dora (2014): Rätsel bei der Kotuntersuchung – Darmpassanten
Syyhypunkki
Syyhypunkki on ihon keratiinikerroksessa elävä pieni hämähäkkieläin. Se tarttuu muilta luonnossa eläviltä eläimiltä suoraan tai välillisesti esim. pesäkoloista. Oireena tartunnassa on voimakas kutina, pistemäiset punoittavat kohdat, ihon hilseily ja karvattomat laikut. Pidemmälle edennyt tartunta aiheuttaa täydellistä karvattomuutta, laihtumista ja ihon voimakasta bakteeritulehdusta.
Tutkimuksia:
Bunnell, Toni (2000): Treatment for ringworm and sarcoptic mange in the hedgehog
Tasapainohäiriöt
Siilillä voi olla tasapainohäiriöitä kuten kaatuilua, kävely kallistuneessa asennossa, ympyrän kiertämistä, horjumista yms. päävammojen tai neurologisten ongelmien takia. Tasapainohäiriöitä aiheuttavat myös myrkyt ja keski- tai sisäkorvan tulehdus) Ks. yllä Puutiainen eli punkki sekä borrelioosi.
Verkkoihin ja siimoihin kiinni jääneiden vammat
Siili irroitetaan verkosta varovasti saksilla leikaten. Syvälle ihoon pureutuneet narut ja siimat jätetään eläinlääkärin irroitettavaksi. Siili viedään aina eläinlääkärin hoidettavaksi, eikä sitä saa vapauttaa välittömästi, sillä jotkin vammat eivät näy heti (esim. raajoihin syntynyt kuolio, tulehtuneet syvät haavat karvan tai piikkien seassa). Jos siili on ollut pitkään kiinni marjaverkossa, verenkierto esim. puristuksessa olleessa jalassa lakkaa, eikä siili pääse liikkumaan. Lisäksi se on yleensä nestehukassa ja nälkiintynyt.
Öljyn, maalin tai tervan tahrima siili
Tervaa voi yrittää pestä pois esim. Swarfega-pesuaineella. Pesun jälkeen siili huuhdellaan ja kuivataan huolellisesti. Puhdistuksen jälkeen siili sijoitetaan toipumaan mahdollisimman lämpimään. Jos siilin vointi heikkenee, se viedään eläinlääkäriin.