23.2.2023

Lisätietoa Ruokavirasto Luonnonvaraiset eläimet

Sairaat, loukkaantuneet ja orvot siilit saattavat helposti nälkiintyä, koska eivät pysty etsimään ravintoa. Leukaluun murtuminen, hammasvammat tai vieras esine kurkussa voivat estää syömisen. Nälkiintyneen siilin tunnistaa ruumiinmuodosta. Kerällä ollessaan nälkiintynyt siili ei ole terveen pyöreä, vaan soikea. Siilin seisoessa ylhäältä päin katsottuna sen takapää on kapea ja lonkkaluiden ja selkärangan muoto näkyy selkeästi. Alla kuvassa nälkiintyneen siilin soikea muoto on hyvin havaittavissa. Terve siili on lähes pyöreä. (Kuva: Toni Bunnell)

Haavan tai pureman kautta ihon alle päässeet bakteerit aiheuttavat paiseita eri puolille elimistöä. Vaikka siili antaisikin tutkia itseään, piikit vaikeuttavat ihon kohoumien havaitsemista. Toisaalta paiseita voi olla myös sisäelimissä tai ihonalaisessa kudoksessa, joten niitä on mahdotonta havaita. Paiseiden aiheuttama verenmyrkytys on hengenvaarallinen.

Siilin peräsuoli saattaa työntyä peräaukon ulkopuolelle mm. onnettomuuden tai ripulin yhteydessä. Joissain tapauksissa eläinlääkäri voi palauttaa peräsuolen takaisin paikoilleen. Useimmiten kuitenkin esiinluiskahdus uusiutuu, joten tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti.

Joskus syntyy siilejä, joilla ei ole ollenkaan karvoja eikä piikkejä. Silloin kyseessä voi olla harvinainen keratiinin tuotantoon vaikuttanut geenivirhe. Useimmiten kuitenkin piikittömyyden ja harvapiikkisyyden syyksi paljastuu jokin sairaus, ulkoloiset tai onnettomuus. On havaittu, että sinkin puutos aiheuttaa piikkien pehmenemistä ja irtoamista. Myös pitkään jatkuva sairaus ja stressi saattavat laukaista karvojen ja piikkien lähtemisen.

Siili saattaa näyttää ulkoisesti vahingoittumattomalta, mutta puremahaavat ovat yleensä pistohaavoja: puremakohdan iho sulkeutuu, eikä haavaa näy. Tästä syystä kaikki koirien tai muiden eläinten puremaksi joutuneet siilit on aina toimitettava eläinlääkäriin. Tarvittaessa kysy neuvoa: Neuvojat ja hoitopaikat.

Siilit voivat saada myös keskenään tapellessaan vaikeitakin puremia lajitovereiltaan.

Jos siili on otettu ensiapuun/tarkkailuun sen pitopaikan pohjalle ei saa laittaa sanomalehtiä, puruja tms., jotka tulehduttavat haavat: siili asetetaan puhtaiden, sileäneuloksisten (ei lankalenkkejä, joihin siilin kynnet voivat tarttua) pyyhkeiden päälle.

Vammoista ks. myös Haavat ja hankaumat sekä Miten voit poistaa kärpäsenmunat ja -toukat

Tutkimuksia:

Bunnell, Toni (1998): Susceptibility of juvenile hedgehogs to disease: some observations

Ruohotrimmereissä on leikkaavana teränä perinteinen siima tai muovinen, siipimäinen terä. Ne aiheuttavat pahoja vammoja siileille ja muille luonnonvaraisille eläimille. Siilien hoitajille tulee siilejä, joiden kuono tai raajoja puuttuu, kasvoista on lähtenyt toinen puoli jne. Yleensä vammoja on mahdoton hoitaa. Olisi erittäin tärkeää, että kaikki ne alueet tarkistettaisiin eläinten varalta ensin, ennen kuin trimmeriä ryhdytään käyttämään. Eläimet eivät välttämättä lähde juoksemaan pakoon, vaan jähmettyvät paikoilleen kuten siili, joka hädän tullen turvautuu piikkeihinsä.

Tutkimus robottiruohonleikkureista

Tanskalainen siilitutkija Sophie Lund Rasmussen on yhdessä Aalborgin yliopiston, Tanskan luonnontieteellisen museon ja Oxfordin yliopiston luonnonvaraisten eläinten tutkimusyksikön kanssa tutkinut sitä, millaista jälkeä robottiruohonleikkuri saa aikaan, kun se törmäävät siiliin.
Tutkimuksessa on käytetty kuolleita siilejä. Tutkittuja robottiruohonleikkureita oli 18 eri mallia.

Jotkut robottileikkurimallit aiheuttivat laajoja vahinkoja kuolleille siileille, mutta haittojen määrässä oli huomattavia eroja: jotkut mallit eivät aiheuttaneet vahinkoa jokaisella kerralla kuolleeseen siiliin törmätessään. Yksikään testatuista robottiruohonleikkureista ei kyennyt havaitsemaan kuolleita, alle 200 g painoisia nuoria siilejä. Mikään malli ei myöskään pystynyt
havaitsemaan siilien ruumiita ilman fyysistä kontaktia.

Tulokset osoittivat, että seuraavat tekniset ominaisuudet lisäsivät merkittävästi robottiruohonleikkurien turvallisuusindeksiä: kääntyvät terät, liukulevyt ja etuveto. Näiden havaintojen perusteella tutkijat kannustavat jatkossa yhteistyöhön robottiruohonleikkureiden valmistajien kanssa parantaaksemme siilien ja muiden puutarhan luonnonvaraisten eläinten turvallisuutta.

Salmonellatartunta ei välttämättä tarkoita, että siili kuolee. Bakteeri voi kuulua normaaliin suolistoflooraan ja olla piilevä (lepotilassa), mutta leviää ulosteiden mukana. Saastuneen ruuan ja veden tarjoaminen siilille lisää taudin leviämistä. Yksi merkki salmonellatartunnasta on tahmea vihertävä uloste, mutta vihreää ulostetta voi olla muistakin syistä. Antibioottien käytöllä saattaa olla negatiivinen vaikutus, koska se häiritsee normaalia suolistoflooraa. Antibioottien käyttöä ei muutenkaan pidetä asianmukaisena salmonellan hoitoon, sillä salmonella on erittäin herkkä muuntumaan lääkkeille vastustuskykyiseksi (ks. Antibiootit siilien lääkinnässä).

Siilien ruokintavälineiden ja ruokintapaikan puhdistuksesta on huolehdittava päivittäin. Kädet tulee puhdistaa aina tarvikkeiden ym. käsittelyn jälkeen.
Ks. myös Ruokavirasto: Siilin salmonelloosi

Yleisimmät ihon sienitaudit ovat silsa- ja hiivasienten aiheuttamia. Sieni-ihottumalle tyypillisiä piirteitä ovat punoitus ja tarkkarajainen, hilseilevä reuna, josta muodostuu kehämäinen, laajeneva tulehdusalue. Sieni-ihottumat tarttuvat myös ihmiseen, joten hygieniasta on pidettävä erityisen hyvää huolta.

Lisätietoa:

Le Barzic, Cécile et. al. (2021): Detection and Control of Dermatophytosis in Wild European Hedgehogs (Erinaceus europaeus) Admitted to a French Wildlife Rehabilitation Centre

Ströse, Dana (2019): Hautpilzerkrankungen beim igel

"...Luonnonvaraisia siilejä hoitaessa täytyy tiedostaa, että niitä ei tule hoitaa samanlaisin
käytännöin kuin lemmikkieläimiä. Jos luonnonvarainen siili on jouduttu ottamaan
ihmisen hoitoon, niin tavoitteena on jossain vaiheessa palauttaa se takaisin luontoon.
Luonnossa siili tulee suurella todennäköisyydellä saamaan loistartunnan uudelleen,
joten sitä ei ole järkevää lääkitä tartunnan vuoksi, jos tartunta ei aiheuta siilille oireita.
Luonnossa loiset kuuluvat normaalina osana siilin elämään.
Siileillä esiintyvistä sisäloisista harva on zoonoottinen tai on hyvin epätodennäköistä,
että ne tarttuisivat ihmiseen. Siileillä voi kuitenkin olla esim. salmonelloosi tai
sienitartunta, joka voi tarttua ihmiseen (Keymer ym. 1991). Tämän vuoksi, jos
luonnonvaraisia siilejä joudutaan käsittelemään, olisi hyvä käyttää suojahanskoja ja
huolehtia hyvästä käsihygieniasta. Tutkimuksen loislöydökset siilien suolistosta ja keuhkoista eivät yllättäneet, ne olivat kirjallisuuden perusteella odotettavissa. Sukkulamatojen, Crenosoma striatumin ja suoliston Capillarioiden, esiintyvyys tämän tutkimuksen siileillä oli samansuuntainen aiemman Joensuussa tehdyn tutkimuksen tulosten kanssa (Rautio ym. 2016). Yhtäkään harvinaista loista, kuten heisimatoa tai väkäkärsämatoa, ei tämän tutkimusaineiston siileiltä löytynyt. Olisi kiinnostavaa nähdä lisää tutkimuksia siitä, löytyykö muualta Suomesta enemmän imumatoja siileiltä kuin tämän tutkimuksen perusteella
Uudeltamaalta löytyy. Imumatojen esiintyvyydessä siileillä voi Suomessakin olla suuria
aluekohtaisia eroja, kuten Saksassa on raportoitu olevan (Pfäffle 2010)..."

Lähde:
Saksa, Milla (lisensiaattitutkimus, 2022): Siilin (Erinaceus europaeus) suolisto- ja keuhkoloiset

Lisätietoa:

Lund Rasmussen, Sophie (2022): New research sheds light on the endoparasites of European hedgehogs (ks. myös An investigation of endoparasites and the determinants of parasite infection in European hedgehogs (Erinaceus europaeus) from Denmark)

Mancinelli, Elisabetta (2017): European hedgehogs: overwintering and common parasites

Siilin sokeutta on vaikea todeta pelkästään tarkastelemalla, elleivät sen silmät ole selvästi vahingoittuneet onnettomuuden tai sairauden seurauksena tai elleivät ne puutu kokonaan. Joskus myös syntyy poikasia, joiden silmien väristä voi päätellä, ettei siili näe.

Koska siili liikkuu pääosin hajuaistinsa perusteella, se voi selvitä luonnossa yksisilmäisenäkin, mutta täysin sokea siili ei pärjää itsenäisesti. Jos siilin silmissä ei näytä olevan mitään vikaa, sokeutta voi testata muutamalla eri tavalla yhdessä diagnosoivan lääkärin tai asiantuntevan hoitajan kanssa:

1. Eläinlääkäri tutkii silmät pupillireaktion perusteella ja diagnosoi poikkeavuudet sekä selvittää, onko silmä/silmät vahingoittunut jostakin ulkoisesta tapaturmasta johtuen.
2. Siilin eteen asetetaan esteitä, jotta nähdään kuinka helposti se kiertää ne.
3. Tarkkaillaan siilin käyttäytymistä: esim. sokeat siilit liikkuvat päivisin, vaikka niiden lajinmukainen hereillä oloaika on iltahämärä ja yö.
4. Sokea siili käyttää nenäänsä eri tavalla ja useammin kuin näkevä toverinsa: siili pitää kuonoaan ylempänä ja haistelee ilmaa sen sijaan, että tutkisi maastoa ravintoa löytääkseen. Siili saattaa myös nuuskuttaa voimakkaasti nenällään ikään kuin se käyttäisi sitä kaikuluotaimena – tämä arviointi edellyttää, että tarkkailija tuntee siilin normaalin ääntelyn.

Tutkimuksia:
Williams, David et al. (2017): Ophthalmological abnormalities in wild European hedgehogs (Erinaceus europaeus): a survey of 300 animals

Syyhypunkki on ihon keratiinikerroksessa elävä pieni hämähäkkieläin. Se tarttuu muilta luonnossa eläviltä eläimiltä suoraan tai välillisesti esim. pesäkoloista. Oireena tartunnassa on voimakas kutina, pistemäiset punoittavat kohdat, ihon hilseily ja karvattomat laikut. Pidemmälle edennyt tartunta aiheuttaa täydellistä karvattomuutta, laihtumista ja ihon voimakasta bakteeritulehdusta.

Tutkimuksia:
Bunnell, Toni (2000): Treatment for ringworm and sarcoptic mange in the hedgehog

Siilillä voi olla tasapainohäiriöitä kuten kaatuilua, kävely kallistuneessa asennossa, ympyrän kiertämistä, horjumista yms. päävammojen tai neurologisten ongelmien takia. Tasapainohäiriöitä aiheuttavat myös myrkyt ja keski- tai sisäkorvan tulehdus) Ks. yllä Puutiainen eli punkki sekä borrelioosi.