Sairaudet ja vammat N - Ö

Siilien sairaudet ja vammat -sivulta on poistettu hoito-ohjeet. Sairas tai loukkaantunut siili toimitetaan luonnonvaraisia eläimiä hoitavalle eläinlääkärille tai luotettavalle, asiantuntevalle hoitajalle: ks. Neuvojatja hoitopaikat

Nestehukka

Useimmat hoitoon tulevat siilit kärsivät nestehukasta. Nestehukka johtuu esim. siitä, että eläimellä on ripuli, se on syystä tai toisesta estynyt syömästä tai juomasta tai ollut liian pitkään auringossa. Syynä ovat usein nämä kaikki yhdessä.

Ihotestillä nestehukan tunnistaa siten, että ottaa sormiensa väliin siilin niskanahkaa tai muuta ihoa, nostaa ihoa jonkin verran ylös ja seuraa, miten hitaasti/nopeasti iho laskeutuu ennalleen. Nestehukassa iho jää koholle tai laskeutuu hyvin hitaasti. Omalla iholla testaaminen auttaa vertailussa.

Nestehukan voi todeta siilistä myös päällisin puolin siitä, että sen silmät ovat pienet ja painuneet sisään - joissakin tapauksissa näyttää kuin siilillä ei olisi silmiä lainkaan.

Nuha

Kostea nenä ja kirkas, vetinen vuoto nenästä on siileillä yleistä. Sen syynä on loinen, joka asustelee siilin nenäontelossa. Loisen poistaminen on vaikeaa, eikä siitä ole varsinaista vaaraa siilille.

Nuha voi johtua myös stressistä, lämpötilan äkillisestä vaihtumisesta, kuivasta ilmasta, heinistä tms.
(ks. myös Allergia).

Lievimillään keuhkomatotartunta saa siilin nuhaiseksi ja aivastelevaksi.

Nälkiintyminen

Sairaat, loukkaantuneet ja orvot siilit saattavat helposti nälkiintyä, koska eivät pysty etsimään ravintoa. Leukaluun murtuminen, hammasvammat tai vieras esine kurkussa voivat estää syömisen. Nälkiintyneen siilin tunnistaa ruumiinmuodosta. Kerällä ollessaan nälkiintynyt siili ei ole terveen pyöreä, vaan soikea. Siilin seisoessa ylhäältä päin katsottuna sen takapää on kapea ja lonkkaluiden ja selkärangan muoto näkyy selkeästi. Ks. nälkiintyneen siilin kuva sivun alareunassa.

Paiseet

Haavan tai pureman kautta ihon alle päässeet bakteerit aiheuttavat paiseita eri puolille elimistöä.
Vaikka siili antaisikin tutkia itseään, piikit vaikeuttavat ihon kohoumien havaitsemista. Toisaalta paiseita voi olla myös sisäelimissä tai ihonalaisessa kudoksessa, joten niitä on mahdotonta havaita.
Paiseiden aiheuttama verenmyrkytys on hengenvaarallinen.

Palovammat

Siilit tekevät pesiä lehti- ja risukasoihin, ja saattavat kuolla tai saada palovammoja puutarhajätteitä ja juhannuskokkoja poltettaessa.

Peräsuolen esiinluiskahdus

Siilin peräsuoli saattaa työntyä peräaukon ulkopuolelle mm. onnettomuuden tai ripulin yhteydessä. Jos siilillä on häntänsä alla verinen "möykky", siili on vietävä eläinlääkäriin tarkempiin tutkimuksiin. Joissain tapauksissa eläinlääkäri voi palauttaa peräsuolen takaisin paikoilleen. Useimmiten kuitenkin esiinluiskahdus uusiutuu, joten tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti. Ks. myös Rectal Prolapse in Hedgehogs

Piikittömyys ja karvattomuus

Joskus syntyy siilejä, joilla ei ole ollenkaan karvoja eikä piikkejä. Silloin kyseessä voi olla harvinainen keratiinin tuotantoon vaikuttanut geenivirhe. Useimmiten kuitenkin piikittömyyden harvapiikkisyyden syyksi paljastuu jokin sairaus, ulkoloiset tai onnettomuus. On havaittu, että sinkin puutos aiheuttaa piikkien pehmenemistä ja irtoamista. Myös pitkään jatkuva sairaus ja stressi saattavat laukaista karvojen ja piikkien lähtemisen.

Puutiainen eli punkki

Puutiaisia on kaikilla luonnossa liikkuvilla eläimillä. Ne tarttuvat eläimiin aluskasvillisuudesta.
Puutiaisen tunnistaa pulleasta kohoumasta eläimen iholla. Vähäisinä määrinä ne eivät haittaa siilin elämää. Jo tusinan verran puutiaisia aiheuttaa anemiaa. Suomessa yleisin siilejä (ja ihmisiä) kiusaava punkki on Ixodidae heimoon kuuluva kova kuorinen Ixodidae ricinus (kuva ennen veren imemistä, kuva veren imemisen jälkeen) Punkit aiheuttavat siileissä vastaavia tauteja kuin ihmisillekin. Ks. myös alla Tasapainohäiriöt ja miten punkit poistetaan

Siilin korvassa on runsaasti verta imenyt punkki.

Ripuli ja muutokset ulosteen koostumuksessa ja värissä

Siileillä on monenlaisia ripulia aiheuttavia sairauksia. Useimmat niistä ovat hoidettavissa, kuten lois-, kokkidi- tai bakteeri-infektiot. Infektiot voivat ilmetä ulosteen värin muutoksena, ulosteessa voi olla myös verta. Nälkiintymisen, loisten ja kokkidien aiheuttamissa ripuleissa, uloste on yleensä erittäin vetistä ja vaaleanvihreää. On kuitenkin huomioitava, että maidonvastiketta syövien poikasten uloste voi olla normaalistikin harmaanvihreää.

Heisimatoinfektiossa ulosteen koostumus ei muutu (riippuu syödystä ruuasta), mutta ulosteen loppuosa on väriltään tumman vihreä. Bakteeri-infektioissa uloste saattaa olla kokonaan tumman vihreää. Siilin vointia ja sairauksia arvioidessa on huomioitava myös muut oireet, pelkästä ulosteen väristä ei voi tehdä diagnoosia. Uloste saattaa olla myös vihreää horrokseen mennessä tai siitä herätessä, mutta myös stressistä tai ruokavalion muutoksesta johtuen. Harmahtava uloste on useimmiten merkki loisista tai siitä, etteivät ravintoaineet ole imeytyneet.
Poikasille ripuli on vaarallinen paitsi nestehukan vuoksi, myös peräsuolen esiinluiskahduksen vuoksi.

Salmonella

Salmonellabakteeri (Salmonella enteritidis) voi aiheuttaa siilille (ja ihmiselle) infektion. Tämän salmonella on ns. invasiivinen eli se voi aiheuttaa suolistotulehduksen lisäksi verenmyrkytyksen. Eri lähteiden mukaan siilikannasta muutamasta prosentista jopa 50 prosenttiin kantaa salmonellaa. Siili itse saattaa olla oireeton taudinkantaja, mutta salmonella leviää sen ulosteiden mukana. Salmonella tarttuu myös ihmisiin, ellei hygieniasta pidetä hyvää huolta. Tahmea vihertävä uloste on yleensä merkki salmonellatartunnasta. Koostumukseltaan uloste on normaalia, hyytelömäistä tai vetistä, ja siinä saattaa olla myös verta. Salmonellatartunnan saanut siili voi menettää ruokahalunsa.

Sieni-ihottumat

Yleisimmät ihon sienitaudit ovat silsa- ja hiivasienten aiheuttamia. Sieni-ihottumalle tyypillisiä piirteitä ovat punoitus ja tarkkarajainen, hilseilevä reuna, josta muodostuu kehämäinen, laajeneva tulehdusalue. Sieni-ihottumat tarttuvat myös ihmiseen, joten hygieniasta on pidettävä erityisen hyvää huolta.

Sokeus

Siilin sokeutta on vaikea todeta pelkästään tarkastelemalla, elleivät sen silmät ole selvästi vahingoittuneet onnettomuuden tai sairauden seurauksena tai elleivät ne puutu kokonaan. Joskus myös syntyy poikasia, joiden silmien väristä voi päätellä, ettei siili näe.

Koska siili liikkuu pääosin hajuaistinsa perusteella, se voi selvitä luonnossa yksisilmäisenäkin, mutta täysin sokea siili ei pärjää itsenäisesti. Jos siilin silmissä ei näytä olevan mitään vikaa, sokeutta voi testata muutamalla eri tavalla yhdessä diagnosoivan lääkärin tai asiantuntevan hoitajan kanssa:

1. Eläinlääkäri tutkii silmät pupillireaktion perusteella ja diagnosoi poikkeavuudet sekä selvittää, onko silmä/silmät vahingoittunut jostakin ulkoisesta tapaturmasta johtuen.

2. Siilin eteen asetetaan esteitä, jotta nähdään kuinka helposti se kiertää ne.

3. Tarkkaillaan siilin käyttäytymistä: esim. sokeat siilit liikkuvat päivisin, vaikka niiden lajinmukainen hereillä oloaika on iltahämärä ja yö.

4. Sokea siili käyttää nenäänsä eri tavalla ja useammin kuin näkevä toverinsa: siili pitää kuonoaan ylempänä ja haistelee ilmaa sen sijaan, että tutkisi maastoa ravintoa löytääkseen. Siili saattaa myös nuuskuttaa voimakkaasti nenällään ikään kuin se käyttäisi sitä kaikuluotaimena – tämä arviointi luonnollisesti edellyttää, että tarkkailija tuntee siilin normaalin ääntelyn.


Lähde: https://littlesilverhedgehog.com/2018/01/09/blind-hedgehogs/

Suolistoloiset

Siilit saavat loistartunnan (Capillaria erinacei -hiusmato) luontaisesta ravinnostaan. Kun siili tulee hoitoon, sille kannattaa antaa heti loishäätö. Poikasen kyseessä ollessa, loishäätö annetaan vasta kun se painaa yli 80 grammaa.

Suolistoloisten oireita ovat:

• vetinen, joissain tapauksissa vihreä ja/tai verinen uloste
• yliaktiivisuus tai vaihtoehtoisesti uneliaisuus
• siili saattaa syödä hyvin, mutta menettää silti painoa
• ruokahaluttomuus
• vakavammissa tapauksissa tartunta voi aiheuttaa nestehukkaa, anemiaa ja runsasta painonlaskua, joihin siili menehtyy.

Syyhypunkki

Syyhypunkki on ihon keratiinikerroksessa elävä pieni hämähäkkieläin. Se tarttuu muilta luonnossa eläviltä eläimiltä suoraan tai välillisesti esim. pesäkoloista. Oireena tartunnassa on voimakas kutina, pistemäiset punoittavat kohdat, ihon hilseily ja karvattomat laikut. Pidemmälle edennyt tartunta aiheuttaa täydellistä karvattomuutta, laihtumista ja ihon voimakasta bakteeritulehdusta.

Tasapainohäiriöt

Siilillä voi olla tasapainohäiriöitä kuten kaatuilua, kävely kallistuneessa asennossa, ympyrän kiertämistä, horjumista yms. päävammojen tai neurologisten ongelmien takia. Tasapainohäiriöitä aiheuttavat myös myrkyt (ks. myrkytykset) ja keski- tai sisäkorvan tulehdus) Ks. yllä Puutiainen eli punkki sekä Borrelioosi.

Verkkoihin, siimoihin yms. kiinni jääneiden vammat

ilit ja myös muut luonnonvaraiset jäävät helposti kiinni marjaverkkoihin, kalastuspaikoille jätettyihin siimoihin, pudonneisiin tennisverkkoihin yms. Lisäksi ne kaikkiruokaisina työntävät päänsä jogurtti- ja säilykepurkkeihin (erityisesti jos kantta ei ole kokonaan poistettu), juomatölkkien kuljetuksessa käytetttyihin muovilenkkeihin jne.

Siili irroitetaan verkosta varovasti saksilla leikaten. Syvälle ihoon pureutuneet narut ja siimat jätetään eläinlääkärin irroitettavaksi. Siili viedään aina eläinlääkärin hoidettavaksi, eikä sitä saa vapauttaa välittömästi, sillä jotkin vammat eivät näy heti (esim. raajoihin syntynyt kuolio, tulehtuneet syvät haavat karvan tai piikkien seassa). Jos siili on ollut pitkään kiinni marjaverkossa, verenkierto esim. puristuksessa olleessa jalassa lakkaa, eikä siili pääse liikkumaan. Lisäksi se on yleensä nestehukassa ja nälkiintynyt.

Öljyn, maalin tai tervan tahrima siili

  • Hoito:Vain vähän tahriintunutta/likaantunutta siiliä voi pestä astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä. Piikkistä selän ihoa voi pestä maalipensselillä tai sudilla.

    Tervaa voi yrittää pestä pois esim. Swarfegalla-pesuaineella. Pesun jälkeen siili huuhdellaan ja kuivataan huolellisesti. Puhdistuksen jälkeen siili sijoitetaan toipumaan mahdollisimman lämpimään. Jos siilillä ilmenee myrkytysoireita, se viedään eläinlääkäriin.