5.7.2020

Sairaudet ja vammat A - K

Siilien sairaudet ja vammat -sivulta on poistettu hoito-ohjeet. Sairas tai loukkaantunut siili toimitetaan luonnonvaraisia eläimiä hoitavalle eläinlääkärille tai luotettavalle, asiantuntevalle hoitajalle: ks. Neuvojatja hoitopaikat

HUOM. Koska siilien kantamia tarttuvia tauteja tunnetaan toistaiseksi melko vähän, jokaisen siiliä ja sen tarvikkeita käsittelevän tulee pitää suojakäsineitä. Siileille pitää varata omat ruokailu- ja vesiastiat, jotka pestään päivittäin. Samoin ruokintapaikka puhdistetaan siilin jätöksistä joka päivä.

Allergia

Siili saattaa olla allerginen painomusteelle, jos sen pesän kuivikkeena käytetään sanomalehteä. Oireena on jatkuvasti vuotava tai tukkoinen nenä, yskä ja kuiva iho tai ihottuma. Jos vuoto on kellertävää ja paksuhkoa, kyse voi olla bakteeritulehduksesta. (Ks myös Nuha)

B-vitamiinin eli tiamiinin puutos

Siilille ei saa antaa raaka kalaa, sillä se sisältää runsaasti B1-vitamiinia (tiamiinia) tuhoavaa tiaminaasi-entsyymiä. Kalan kypsentäminen tuhoaa entsyymin, joten kypsää kalaa voi antaa siilille huoletta lisäravinnoksi.

Tiamiinin puutos vaikuttaa hermostoon ja sydämeen. Tiamiinin puutosta on ilmennyt myös imeväisikäisillä poikasilla, kun niitä on ruokittu pakastetulla vuohenmaidolla. Imeväisikäisille onkin parasta antaa vuohen- tai lampaanmaitoa tuoreena tai mieluummin käyttää kissanmaidonvastikejauheesta tehtyä korviketta.

Borrelioosi eli Lymen tauti

Siilien, kuten muidenkin nisäkkäiden on todettu sairastavan borrelioosia. Diagnosointi on kuitenkin harvinaista. Lymen taudin eli Lymen borrelioosin aiheuttaja on Borrelia burgdorferi, spirokeettoihin kuuluva bakteeri, joita tunnetaan useita alalajeja. Alalajeista tavallisimpia taudinaiheuttajia Suomessa ja Euroopassa ovat Borrelia afzelii, ja Borrelia garinii. Oireet ovat samantyyppisiä kuin ihmisillä eli kuumetta, neurologisia- ja niveloireita.
Tutkimuksia:

D-vitamiinin puute ja riisitauti

Pitkään sisätiloissa olleet imeväisikäiset poikaset saattavat oirehtia siten, että niiden jalat eivät kanna ja ne vetävät itseään eteenpäin etujaloillaan. Jos poikasten kalkin (Ca) saannista (kalkkipitoisen ravinnon) on huolehdittu, kyse on todennäköisesti D-vitamiinin puutteesta. D-vitamiinin puute aiheuttaa poikasilla riisitautia ja aikuisilla siileillä osteomalasiaa eli luiden pehmenemistä. Aikuisella siilillä luiden pehmeneminen saattaa muuttaa jalan asentoa, se voi ontua ja/tai laahata jalkaansa.

D-vitamiinia kuten muitakaan vitamiinejä ei saa antaa siileille ilman eläinlääkärin konsultointia. Annostuksia on vaikea määritellä ja esim. vitamiinien liiat määrät voivat aiheuttaa siilille vakavia sairauksia ja myös kuoleman.

Haavat ja hankaumat

Yleensä siilien vammat ovat jaloissa ja/tai kuonossa. Autojen töytäisemien siilien vammat ovat useimmiten laajoja. Eläinten, kuten koirien, lintujen tms. aiheuttamat pistohaavat saattavat puolestaan olla syviä.

Keväällä uroksilla tavataan usein tassunpohjantulehdusta. Haavaiset tassunpohjat ovat turvonneet ja punoittavat ja siili ontuu. Tassunpohjatulehdukset eivät parane itsestään. Tassunpohjatulehdus tarttuu siilien ruokintapaikalla.

Verkkoihin, siimoihin, lankoihin yms. kiinni jäänyt siili on voinut saada syviä haavoja. Lankoja pois otettaessa niitä ei saa vetää, jotta ne eivät viillä. Jos siili on loukkaantunut tai verkon langat ovat ihon sisällä, siili viedään eläinlääkärille. Jos siili ei ole vahingoittunut, se otetaan tarkkailuun ja sille tarjotaan vettä ja ruokaa. Jos se syö ja juo, siinä ei näy tulehtuneita haavoja ja siili liikkuu normaalisti, voi sen päästää vapaaksi.

Pitkään hoidossa olleiden siilien jalkapohjien iho ohenee ja pehmenee, kun ne eivät pääse liikkumaan luonnollisessa maastossa. Kuiva sisäilma ja siilitilan pohjana käytetty materiaali saattavat aiheuttaa haavoja ja hankaumia anturoihin. Siilin tilan pohja pidetään puhtaana ja siilin jalat pestään tarvittaessa. Ilman kosteuttaminen edesauttaa myös ihon hyvinvointia.

Kiima-aikana urokset usein tappelevat ja purevat toisiaan piikittömälle alueelle. Puremat voivat olla pahoja jopa kohtalokkaita, jos haavat tulehtuvat.

Hammastaudit

Siileillä on usein ientulehdusta ja hammaskiveä. Jos siili joudutaan jostain syystä rauhoittamaan eläinlääkärin luona, kannattaa samalla kertaa tarkistaa erityisesti poskihampaat. Siili saattaa kieltäytyä kokonaan syömästä, jos pureminen aiheuttaa kipua.

Lisätietoa:

Hypotermia

Siilin ruumiinlämpötila on n. 36 astetta. Hypotermiassa ruumiinlämpö laskee hengenvaarallisen alas. Oireena ovat mm. tajuttomuus ja lähes puuttuva hengitys. Helpoin tapa todeta vajaalämpöisyys on kokeilla siilin vatsanalustaa, joka tuntuu kylmältä ja nihkeältä, melkein kostealta.
Tutkimuksia:

"Ilmapallo"- oireyhtymä (Balloon syndrome)

"Ilmapallo" -oireyhtymä saattaa ilmetä loukkaantumisen tai infektion seurauksena. Siili on saanut esim. kovan iskun ja katkennut kylkiluu on puhkaissut keuhkon. Keuhkoista virtaa ilmaa nahan alle ja pullistaa siilin ilmaa täynnä olevaksi palloksi (ks. kuvat alla). Hengittäessä ilmaa kertyy koko ajan lisää nahan alle. Lopulta siili ei enää pääse liikkumaan. Tila on erittäin tuskallinen, sillä ilma puristaa sydäntä, keuhkoja ja muita sisäelimiä kasaan. Siili tuntuu koskettaessa pehmeältä ja piikkien välistä näkyy selvästi ihoa.

Lisätietoa:
Hedgehog "Balloon" Syndrome

Keuhkomadot

Etanat ja kotilot ovat ensisijainen keuhkomatojen tartuntalähde. Keuhkomadot ovat pääsyy siilien tautikuolemiin. Lisääntyvät keuhkomadot täyttävät siilin keuhkot ja se kuolee joko keuhkokuumeeseen tai sisäiseen keuhkoverenvuotoon.

Keuhkomatotartunnan saaneella siilillä on vakavia hengitysvaikeuksia. Ne ovat laihoja ja alipainoisia. Usein siilillä on myös ripulia ja bakteerien aiheuttamia tulehduksia. Lisäksi siili yskii kuin vanha tupakoitsija ja huohottaa haukkoen henkeään ennen kuolemaansa. Kuoleman jälkeiset tutkimukset paljastavat usein, että keuhkoissa on enää jäljellä vain murto-osa sen toimintakyvystä.

"Siileillä on usein keuhkomatoja. Ne aiheuttavat keuhkokuumetta, johon siili useimmiten menehtyy. Keuhkomato on sukkulamato, jonka levinneisyys on hyvin laaja. Ne ovat erittäin pieniä loisia mutta runsaana tartuntana koituvat siilin kohtaloksi. Keuhkomadot aiheuttavat nesteen kertymistä keuhkotiehyihin ja hengittäminen käy yhä työläämmäksi. Kun keuhkomadot ovat vallanneet alaa siilin keuhkoista, sen hengitys vinkuu ja se yskii ja huohottaa kuin olisi polttanut 40 tupakkaa päivässä. Keuhkomatotartunnan siilit saavat etanoista ja kotiloista" (Pat Morris, The New Hedgehog Book, ISBN 1873580711)

Siileissä esiintyy Crenosoma striatum- ja Capillaria aerophila -sukusia keuhkomatoja. Usein luullaan harhaanjohtavasti, että vain aikuisilla siileillä olisi keuhkomatoja ja etteivät nuoret siilit olisi ehtineet saada tartuntaa. Mutta varsinkin syksyllä hoitoon tulee usein nuoria siilejä, joilla on vaikea keuhkomatotartunta ja jotka kuolevat ilman hoitoa.

Siilejä voi auttaa ruokkimalla niitä pihassaan, ettei niiden tarvitse syödä nälkäänsä suuria määriä etanoita ja kotiloita.

Kun siili saa keuhkomatotartunnan, kestää vain kolme viikkoa kunnes keuhkomadot ovat saaneet tukevan jalansijan siilin keuhkoista.

Keuhkomadot ovat sukkulamatoja, jotka kuuluvat Strongylida-lahkoon ja esiintyvät selkärankaisten keuhkoissa (http://en.wikipedia.org/wiki/Lungworms). Niitä esiintyy myös hevosilla, nautakarjalla, lampailla ja aaseilla. Keuhkomatoja tavataan yhä useammin myös kissoilla ja koirilla. Keuhkomadot, jotka elävät siilin henkitorvessa ja keuhkoputkiloissa, tarttuvat siileihin sen ravinnon, kuten etanoiden (Crenosoma striatum) kautta. Myös pienet, vain muutaman viikon ikäiset poikaset ovat voineet saada emoltaan tartunnan. Keuhkomatoja saattaa esiintyä munina ja elävinä toukkina siilien ulosteessa ja/tai ysköksissä.

Oireina ovat:
  • hengenahdistus
  • rahiseva ja/tai vinkuva hengitys
  • hakkaava yskä
  • nenän tukkoisuus
  • ruokahaluttomuus ja painon lasku
  • väsymys

Keuhkomatoja on vaikea häätää, sillä riittävää määrää loistenhäätöainetta on vaikeaa antaa isäntäeläimen kärsimättä. Keuhkomatoja on tavattu myös onnettomuuden uhreina kuolleilta hyväkuntoisilta kilon painavilta pullukoilta. Vähäisimmillään siili oireilee olemalla nuhainen ja aivasteleva. Pahimmillaan loiset edesauttavat jälkitautina bakteerin aiheuttaman keuhkotulehduksen kehittymistä, jolloin eläin sairastuu keuhkokuumeeseen. Hengitysvaikeuksien aiheuttaman hapenpuutteen ja väsymyksen vuoksi siili ei kykene saalistamaan tarpeeksi ravintoa. Lopulta kuihtunut ja alilämpöinen siili menehtyy.
Lisätietoa:
Esther Hüsemann und Regina Rottmann (Igelhilfe Münsterland) (2019): Praxistipps für igelpfleger

Kirput

Siileillä on luonnossa aina kirppuja (mm. Archaeopsylla erinacei) mutta ne eivät ole siilin elämän kynnyskysymys. Osan kirpuistaan siilit perivät äideiltään ja osan kavereiltaan. Siilin kirput näkyvät helposti paljain silmin ja ne hyppäävät mielellään "kyytiin" etenkin, jos on pukeutunut tummiin vaatteisiin. Siilin kirput ovat erikoistuneet juuri siileihin, eivätkä ne jää asustelemaan muihin eläimiin tai ihmisiin. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa allergisia oireita ihmiselle.

Siilikirput valitsevat kohteensa veren koostumuksen mukaan. Lisäksi siilikirput tarvitsevat vapaata tilaa juosta ja sellainen siileillä on niille tarjota karvattomalla ihollaan piikkien juuressa.

Kirput imevät verta ja heikentävät siilin kuntoa aiheuttamalla anemiaa (yleensä juuri sairailla siileillä on paljon kirppuja). Ne myös kutittavat, eikä ole harvinaista nähdä siilin kellahtavan selälleen ja rapsuttavan vatsaansa. Erittäin runsas kirpputartunta voi pahimmillaan aiheuttaa niin pahan anemian, että siili kuolee.
Tutkimuksia:

Greigert, Valentin et al.. (2020) The Trick of the Hedgehog: Case Report and Short Review About Archaeopsylla erinacei (Siphonaptera: Pulicidae) in Human Health

Kathryn E South and Kelly Haynes 2018 (Journal of wild life rehabilitation vol. 38, 2/2018):
Refining means of teasing out the parasitic burdens of the European hedgehog

Lambert, Dora (2008): Endoparasiten des Igels - Teil 1 Lungenwürmer
Lambert, Dora (2009): Endoparasiten des Igels - Teil 2 Haarwürmer
Lambert, Dora (2009): Endoparasiten des Igels - Teil 3 Darmsaugwürmer
Lambert, Dora (2010): Ektoparasiten des Igels, Teil 4 Fliegenmaden
Lambert, Dora (2010): Endoparasiten des Igels, Teil 4 Kokzidien
Lambert, Dora (2011): Endoparasiten des Igels, Teil 5 Bandwürmer
Lambert, Dora (2012): Ektoparasiten des Igels, Teil 5 Herbstgrasmilben
Lambert, Dora (2011): Endoparasiten des Igels, Teil 6 Rollschwänze
Palm, Julia (2017): Vorsicht bei der annwendung von antiparasitika bei igeln!
Rautio, Anni (2014): On the northern edge : ecology of urban hedgehogs in eastern Finland