19.2.2023
Siilin taksonomia
On käyty pitkään keskustelua siitä, kuuluuko siili hyönteissyöjien lahkoon, kuten on pitkään ajateltu. Hyönteissyöjien lahkoon on sijoitettu huolettomasti useita hyönteisiä syöviä, pienikokoisia nisäkkäitä, kuten päästäiset, myyrät ja tanrekit.
Mitokondrion dna:ta tutkittaessa on kuitenkin päädytty sijoittamaan siili omaksi Erinaceomorpha -lahkokseen. Tätä ehdotti Malcolm McKenna jo vuonna 1975. Pat Morris toteaa siilikirjassaan (The New Hedgehogs Book, 2010), että yhdestä asiasta ainakin voidaan olla yhtä mieltä eli siitä, että siileillä ei ole läheisiä nisäkässukulaisia, vaikka niillä onkin kaukaisia yhteyksiä myyrien ja päästäisten sukuun. Morris viittaa siihen, että kun siilillä ei ole sukulaisia, sen voisi tällä perusteella sijoittaa omaan lahkoonsa.
Erinaceomorpha-lahkon sisällä siilien heimo (Erinaceidae) jakautuu kahteen alaheimoon: varsinaisiin piikkisiin siileihin (Erinaceinae) ja karvaisiin siileihin ( Galericinae / Echinosoricinae), kuten rottasiileihin, jotka muistuttavat enemmän päästäisiä ja jyrsijöitä. Keskustelua on myös herättänyt se, kuinka monta lajia piikkisiin siileihin kuuluu. Tällä hetkellä arvellaan, että lajeja on 11-14. Gordon Corbet (1988) on esittänyt, että lajeja on 14:
- Hemiechinus (4 korvasiililajia)
- Atelerix (4 afrikkalaista kääpiösiililajia)
- Paraechinus (3 aavikkosiililajia)
- Erinaceus (3 eurooppalaista siililajia).
Vuonna 1967 saksalaiset biologit (Pathologisches Institut der Universität Bonn) selvittivät kromosomianalyysin perusteella, että E. europaeus ja E. concolor ovat kaksi eri lajia. Vuonna 1978 Nils Mandahl vahvisti tutkimuksen ja esitti lisäksi, että kromosomiensa määrän ja rakenteen (karyotyypin) perusteella molemmat siilit voidaan jakaa edelleen kahteen kolmeen eri "rotuun". Näistä osa on levinnyt Brittein saarille (karyotyyppi WIII), osa Saksaan, Puolaan ja Skandinaviaan.
Fiammetta Santuccin ja hänen kollegoidensa (1999) tutkimukset ovat vieneet vieläkin pidemmälle siilien geneettistä tutkimusta. Geneettistä vaihtelua voi havaita myös E. europaeus -lajin sisällä, sillä saksalainen ja italialainen laji poikkeaa niin ikään Ranskaan, Espanjaan ja Brittein saarille levinneestä europaeus-lajista.
Myös E. concolor-lajin geenipohja vaihtelee, kun verrataan Balkanin, Kreikan ja Koillis-Italian lajeja Turkkiin ja Israeliin levinneisiin lajeihin. Santuccin ja kumppaneiden saamat tulokset viittaavat siihen, että E. europaeus ja E. concolor erosivat lajeina toisistaan lähes 6 miljoonaa vuotta sitten, ja että kumpikin jakautui vielä eri alalajeihin 3 miljoonaa vuotta sitten.
Tieteellinen luokittelu
Lähteet:
Alaheimoista, suvuista ja lajeista ks. myös http://fi.wikipedia.org/wiki/Siilit
Morris, Pat: The New Hedgehogs Book, 2010.
Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Siili
Bolfíková, Barbora Cerna et al. (2017): Glacial allopatry vs. postglacial parapatry and eripatry: the case of hedgehogs
Hewitt, G. M. (2004): The genetic legacy of the Quaternary ice agesLund Rasmussen, Sophie et al. (2019): Genetic structure of the European hedgehog (Erinaceus europaeus) in Denmark