Siilistä kerrottua 2006

Alakerran villi vuokralainen

Muutamana syksynä olemme Hyvinkäällä vieneet siililapsia eläinlääkärin kautta kasvamaan muualle. Tekevätköhän siilimammat liian myöhään poikasia? Viimeinen pieni siilipoika kökötti polulla paikallaan 9.12.2006!

Eläinlääkärin ja hoitajan kanssa neuvottelun jälkeen tämä vajaa 400 grammainen kaveri jäi meille kasvamaan. Sille laitettiin aitaus porraskäytävän alle, eli ainakin 3x3metrin alue. Vuorokaudessa siili virkistyi ja kissanruoka maistui hyvin. Muutaman päivän annoimme sen olla rauhassa aitauksessaan ja opettelimme toistemme tapoja.

Aluksi siivoaminen oli tosi työlästä ja lemu oli melkoinen. Aika pian siilin vatsa rauhoittui ja se näytti muutenkin tapansa. Lattia on vuorattu sanomalehdillä niiltä kohdin, mihin sotkua eniten tulee. Pesäkoloja ei juuri tarvitse koskea, sillä siili huolehtii näköjään niistä itse.

Mieluisin pesä on tyhjä pellettipussi. Sisällä on taitavasti tehty kolo sanomalehtisilpusta ja housun lahkeesta. Muutaman päivän poju vietti puuvillahousun kappaleen saumasta löytämässään taskussa. Luuli olevansa hyvässä piilossa - piikit suloisesti kankaan läpi silmiemme alla..

Helmikuun lopussa Papu-nimen saanut ystävä on 720g vilkas touhuaja. Sillä on erilaisia virikkeitä aitauksessaan, pesäkoloja on tällä hetkellä viisi. Pahvilaatikot ja marsujen muovikoppi ovat saaneet uuden sisustuksen paperisilpusta ja kangaspaloista. Oviaukko on yleensä tehty paperista, joskus paperi ja kangas on punottu taidokkaasti yhteen. Viime yönä sai vanha olkihattu kyytiä, en tiedä onko siihenkin tulossa piilopaikka, kun se on tuettu kivillä uuteen paikkaan.

Joka ilta annamme siilille kissanruoka-annoksen täydennettynä siilin kuivamuonalla, jota löytyi eläinkaupasta. Ruokansa se saa syödä rauhassa aitauksessaan, mutta kädestäkin tarjottu pala kelpaa. Sen syötyään Papu usein juoksee kipin kapin aitaukseensa ruokakupille.

Tämä energinen eläin selvästikin kaipaa vapautta, joten annamme sen juosta päivittäin (eli iltaisin) vapaana alakerrassa. Sillä on tietty nurkka, josta se kuvittelee pääsevänsä ulos. Siili on viihtynyt hyvin omalla alueellaan ja murissut oikein kunnolla, jos joku on tullut liian lähelle.

Aika työlästä on tämmöinen villin eläimen hyvä hoito, mutta on ilo katsella täynnä siilimäistä tarmoa pursuavaa alakerran vuokralaista. Yllättävän taitava rakennusmestari se on, kun on tottunut seuraamaan marsujen touhuja ja mahdottomia lemuavia torttuja tekee pieni siili verrattuna marsun papanoihin...

Odotamme toukokuuta ja uusia ohjeita niin, että paluu luontoon onnistuu hyvin. Toivottavasti lähistöltä löytyy ihana siilineito, jonka kanssa Papu saisi perustaa uuden perheen!

Papun terveiset 19.5.2007

Papu on ulkoillut monena päivänä muutamasta tunnista koko päivään, enimmäkseen vanhoissa toppahousuissa piilossa. Tänään se sai uuden kodin ja isomman aitauksen. Kovasti se yritti vapauteen, laitojen tukena olevat kottikärryt olivat hyvä kaikupohja kaltereita kaapiessa.

Laitoin annoksen ruokaa kopin lähelle, eikä mennyt kauan, kun tuoksu houkutteli Papun esille kopistaan. Se söi vähän, mittaili käytävää haistellen ja tutkien, tuli taas kupille, palasi koppiin, edestakaisin silminnähden ihastuneena asumukseensa. Laitoin sisälle pohjaksi multaa ja kuivaa haravoimisjätettä sekä puuvillapaidan näin aluksi. Tuttua paitaa se oli käyttänyt sisustamiseen.

Vielä ilta kymmeneltä toin siilin koppeineen käytävälle lämpimään ja jaloittelemaan. Sisällä aitaus on purettu, mutta portaitten alla on koti muuten ennallaan. Papu touhuaa öisin enimmäkseen saunassa ja eteisen kenkäkomerossa, jonne ei muuten ole tullut lainkaan sotkuja! WC nurkkaus löytyy suihkutilasta, toinen portaitten alta käytävältä.

Välillä unohdamme laittaa portin varaston ovelle ja tietenkin siili on heti onnellisena hyllyjen ja tavaroitten alla. Kerran laitoin jalan hyllyn alle esteeksi ja Papu tulikin pois sieltä. Jäin istumaan hyllyjen eteen, mutta piikikäs kaveripa päätti tunkea itsensä koukussa olevan jalkani alta takaisin koloonsa. Siinä istuin jumissa, siili puskemassa reiden sisäpuolta! Se otti oikein asennon ja puski voimakkaasti varmana onnistumisestaan. Tytön kanssa nauroimme vedet silmissä tilannekomiikalle.

Oletan, että Papu allergisoitui sanomalehdelle, kun iho kutisi ja hilseili kovasti. Käytin raapijaa lääkärissä, kun loishäätökin oli ajankohtainen. Suihkutettava kutinalääke ja antibioottikuuri oli tarpeen ja nyt on vointi hyvä. Vanhat jumpperit ja muut kankaat ovat hyvin kelvanneet siilipojalle. Pian rättien liotus ja konepesut loppuvat, enkä ehtinyt väsyä siivoojan osaani!

Kuvassa on uusi mökki. Saa nähdä, onko sillä käyttöä, kun aita poistetaan!

Meille jää muisto eläinlääkäriin. Marsujen lisäksi siellä on tieto koneella: Papu Sirkiä, ikä:marraskuu-06.

Terveiset, myös kaikille siilien sijaiskodeille! Sirkiät
Papun terveiset 21.5.2007

Punaiset toppahousut ovat edelleen käytössä, sieltä otin Papun lopputarkastukseen.
Kopin kautta se lähti tutkimaan ympäristöä perhe Sirkiä hiippaillen perässä onnellisena. Puolitoista tuntia vapauttamisesta siili oli tullut takaisin mökilleen, kuulin sen rouskuttavan kissan raksuja, joita piilotin nurmikolle. Se näytti tekevän majasta käsin lenkkejä lähistölle. Saa nähdä, onko se aamulla taas toppahousuissa nukkumassa!
Voi että on hyvä mieli nyt!!

Terveiset, Ulla.

Papun terveiset 4.11.2007

Joulukuun -06 alussa pesin alakerran portaitten alla lattiaa. Väsytti ihan hirveästi ja siinä ajattelin, että nyt minulle pitää tulla iloa elämään, että jaksan. Meni muutama päivä ja taas olin portaitten alla siivoamassa! Nyt irrottelin pienen siilin lemuavia löysiä läjiä, joita oli joka paikassa. Joka päivä ainakin tunnin siivous ja muu huolto! Silloin ajattelin, että kai minun on tästä kiitettävä...

Siilipoika söi hyvin, reipastui ja tottui uuteen ympäristöönsä. Paino nousi hitaasti, mutta siili oli vilkas ja utelias tutkimaan kaiken, minne se pääsi. Pikkuinen veitikka valloitti koko perheen sydämet. Taas kerran kontatessa portaitten alla pesurätin kanssa muistin joulukuisen onnettoman tilani ja toiveeni ilosta. Nyt kiitin koko sydämestäni tästä siilistä, sillä juuri se toi minulle tilaamani ilon! Sain lisää huolenaiheita ja työtä, mutta siihen sisältyi kokonaan uusi mielenkiintoinen maailma, paljon naurua ja monenlaisia hullunkurisia sattumia kevään aikana.

Eläinlääkäriin jäi tiedot Papu Sirkiästä, joka vielä toukokuussa tarvitsi lääkärin hoitoa, ennen kuin se pääsi takaisin luontoon. Papun luonto olikin meidän piha ja läheiset puutarhat ja niinpä saimme oman pihasiilin, jonka turvapaikka oli talon seinustan kasvit. Siilin mökki pihan perällä oli asutun näköinen, vaikka emme enää ruokkineetkaan Papua, mitä nyt jätimme muutamia kissan raksuja siilin reitin varrelle. Elokuun aikana Papu alkoi kyselemään lisäruokaa siilimäisillä avuillaan. Se myös kävi sisäeteisen kynnyksellä haistellen hyvän tovin tuttuja paikkoja, kääntyi sitten pois, kun oman pesän hajut puuttuivat. Niin sen tulkitsin.

Syyskuun alussa hyvin syönyt Papu asettui horrostamaan naapurin risukasaan, lähelle mökkiä. Mutta ruuan kysyntä vain yltyi! Mökissä asuikin pikkuinen laiha siili ja toinen kaveri tuli risukosta, (se punnittiin, 22.9. paino oli 430g) tehoruokintaa jatkettiin ohjeitten mukaan. Pikkusiilit söivät lokakuun pakkasöihin saakka kissanruoka-siilin kuivamuona-rypsiöljy mössöä ja ainakin toinen oli reipas ja pyöreä kaveri viimeisenä iltana kupilla käydessään. Kiitos ohjeista!

Kertomus sai vielä erikoisen lopun. Kesän ajan etsin tietynlaista vuodesohvaa huonolla menestyksellä. Monen puhelun ja nettikyselyn jälkeen meille neuvottiin tehdas, jossa tehtiin haluamamme sohva. Se tuli meille muutama päivä sen jälkeen, kun siilit aloittivat horrostamisen - osoitteesta kotisiili.fi !! Meillä on iloista siilienergiaa!

Kiitos infosta ja kirjoituksista lehdissä! Tämmöinen on hauskaa luonnon auttamista.

Terveiset t. Kolmen siilin "mamma" Ulla

Kaikkien aikojen siilikesä

Tämä kesä oli meille kaikkien aikojen siilikesä. Kuivan sään takia pihallamme kävi kaikkiaan 4 siiliä ruokittavana, toiset arempia ja toiset tuttavallisempia. Ensimmäiset kaksi jopa nimesimme Lyyliksi ja Göraniksi niiden ilmestymispäivän mukaan. Alussa ne saattoivat jopa tulla aamiaiselle terassillemme, jolla joimme kahvia ennen töihin lähtöä ja viimeistään hämärään aikaan yksi tai useampi siili ilmestyi unikkopenkkiimme herkuttelemaan pähkinöillä, viilillä ja kissanruualla.
Pihasiilimme olivat jo melko hyvässä talvikunnossa kun saimme hoidettavaksi pikkuisen siilitytön nimellä Sissi, joka painoi saapuessaan 2.9.2006 vain 290 grammaa. Majoitimme Sissin viherhuoneeseemme omaan laatikkoon ja ruokimme sitä monta kertaa päivässä. Sissin ruokahalu oli hyvä ja se oli varsin touhulias - pesän eli laatikon siivoamisesta ei mennyt kun hetki kun sanomalehdet ja pyyhe oli käännetty ylös alas :)

Pian siirsimme Sissin päiväksi ulos koiran näyttelyhäkkiin, jossa se oli suojassa sateelta, mutta kuitenkin pääsi tutkimaan nurmikkoa häkin ritilälattian läpi. Laitoimme koirahäkkiin ison, vanhan lintulaudan, jonka se heti hyväksyi ja ryhtyi rakentelemaan sinne pesää revityistä sanomalehdistä. Tässä Sissi tutustui myös kastematoihin ja ampiaisiin - sen mielestä siiliruokavalion aatelisiin! Sissin paino nousi mukavasti ja syyskuun lopulla siirsimme sen talviaitaukseen, johon olimme laittaneet talvimökin ja kasan kuivia lehtiä. Tämä oli Sissin mielestä oikein mukavaa olosuhteiden vaihtelua ja se heti ryhtyi sisustamaan talvimökkiänsä lehdillä.

Jatkoimme siilitytön ruokkimista vielä muutaman viikon ja 16.10.se oli jo riittävän pullea selvitäkseen tulevasta talvesta. Annoimme Sissille viimeisen kissanruokapäivällisen ja avasimme aitauksen - siilityttö ei epäröinyt kauan ja lähti rohkeasti tutustumaan ympäristöön. Jonkun aikaa se rapisteli pihan kukkapenkeissä ja lähti sitten omille teilleen - toivottavasti nähdään ensi keväällä!

Ystävällisin syysterveisin,
Ligita ja Jukka

Hej härifrån Sjundeå!

Vi misstänker att en stor ris-/lövhög bakom vårt hus är i användning av igelkottar allt som oftast, men för att göra det litet bekvämare för dem beslöt vi oss för att söka reda på instruktioner för hur man tillverkar ett ordentligt bo för dem, och på det sättet kom vi in på de här sidorna.

Varje år har en eller två igelkottar varit flitiga besökare, och vi har märkt att kattornas torrfoder är väldigt omtyckt. Vanligen har de fått sin mat utomhus, men i år blev det andra toner i skällan. Agnes klev helt lugnt in genom gårdsdörren, som sånär på ett myggnät är på vid gavel hela sommaren, och började förse sig. Kattorna snusade litet försiktigt på henne (?) men brydde sig inte i övrigt om att den främmande varelsen snyltade på deras mat.

Efter att ha ätit sig mätt började hon studera sin omgivning, och jag tror inte att hon missade någonting. Sent om sider beslöt hon sig för att ta sin kvällspromenad och försvann för en stund, för att snart återkomma för en ny omgång.

Det här upprepades dag efter dag, och till slut måste jag nog medge att vi blev litet nervösa på henne eftersom hon som tack för maten lämnade efter sig "visitkort" över hela huset.

Vi lärde oss snart att Eko-yoghurt var något hon inte kunde motstå. Antingen det fanns dukat med fisk eller någon form av kattmat så var det yoghurten som gick åt till sista droppen innan hon ens tittade på det övriga. Samma mönster upprepade sig under ett par månaders tid tills hon en dag i juli inte mera visade sig. Nåja, de facto såg vi henne i knutarna några gånger efteråt, men in kom hon inte mera.

Vi hoppas att hon mår bra och att hon kommer tillbaka nästa år.

Benita & Robert von Weissenberg

Suomen pohjoisimman siilin terveiset

21.8.2006 Johanna Perttula Torniosta lähetti postia ja kirjoitti: " Siilin levinneisyysalueen äärirajoilla, Torniossa Vojakkalan kylässä, tuli marjapensaamme alle elokuisena päivänä pieni siili, sukupuolesta huolimatta ristin sen Verneriksi (ks. kuva). Siili puuskutti eteenpäin tarmokkaasti ja päätin lähteä seuraamaan sen kulkua. Siili oli matkalla rannalle juomaan vettä Tornionjoesta, joskin sille tuotti hankaluuksia juoda korkeiden ja jyrkkien kivien päältä. Niinpä sitä piti juottaa lautasella. Näin alkoi ystävyytemme pikku siilin kanssa. Siilillä on nyt mökki johon toivoisin sen menevän talvehtimaan, sekä ruokin sitä joka ilta tästä eteenpäin kissanruualla, jotta pikkuinen kasvaa tarpeeksi ennen horrokseen vaipumista."