Siilistä kerrottua 2007

Yllätys oli että niin machomiesystäväni kuin onkin, mieskin ihastui siiliin. Käski selvittää netistä talvipesän teko-ohjeet. Minä työtä käskettyä. Yhdisteltyäni eri ohjeita, päätimme rakentaa sitten sellaisen. Lähellä sijaitsevan puuliikkeeltä haettiin käsittelemätöntä puuta. Hieman hymähteli miesmyyjä kun kerroimme siilille pesää rakennettavan. Ja seuraavana päivänä alkoi rakentaminen.

Jo illalla töistä tullessa minua odotti valmis mökki. Kylläpäs siitä tuli komea! Huopakattoinen mökki josta johti labyrintti syvemmälle pesään. Nyt jännityksellä odotellaan kelpaako pesä. Illalla klo 20 asetuimme molemmat ikkunaan "vahtipaikalle" joko Sannia näkyisi. Meillä tämä voittaa TV:nkin katselun! Ja voi sitä riemua kun pallero suojaa hakiessaan (lähestyvä mopon ääni) eka kertaa livahti tuohon pesälaatikkoon. Ehkä se sittenkin on hyväksynyt sen.

Nyt on lihotuskuuri käynnissä. Erilaisia kissanruokaherkkuja joka ilta. Aamuksi kuppi pois, sillä kylän harakat alkoivat kuppia liikaa kiertämään.

Mutta enpä tiennyt Sanni-siiliä moiseksi sottapytyksi. Siilen kakkakiekuroita on joka paikassa. Varsinkin ruokapaikan ympärillä ja puuterassillamme. Niitä sitten joka ilta vanhan tiskiharjan ja mäntysuovan kanssa putsailen.

Mutta kaiken kaikkiaan, kyllä tämän siivoilun kestää. On se niin paljon tuottanut iloa tämä Sanni - itse tietämättään moisesta kohusta. Mistä lie kuvittelee joka iltaisen ruokakupin tulevan. Ja tuskin huomaa neljää silmäparia jotka sitä olohuoneen ikkunasta niin tiirailevat... Tässä meidän siilitarina.

Siiliterveisin Minna Oulusta

PS. kiitos muuten sivustoistanne, oli paljon apua tässä siiliasiassa Sittemmin Sanni on saanut ruokaseuraa (ks. kuvat) mm. pikkuisesta Sallista, jonka selviämistä seurataan huolestuneena.

Tiina-Maija Hiltunen lähetti viestin: 27.7.2007: "Törmäsin tänään kahteen siilipoikaseen!!! Olimme Olgan kanssa kävelyllä ja näin kuinka aikuinen siili ylitti tien (lähellä taloyhtiötämme). Ja hetken kuluttua näin tien toisella puolella (siis sieltä josta aikuinen siili tuli) kaksi pienokaista; vilkasliikenteisen kadun jalkakäytävällä. Kurkkuani kuristi ja ryntäsin paikalle. Siinä vaiheessa pikkuiset olivat menneet pensaan alle ja siellä oli jo riemukas leikki käynnissä. Siis ne todellakin leikkivät ja päästivät hauskoja ääniä."

Kirjoitin Tiina-Maijalle vastauksen: "Sinä oletkin sitten harvinainen henkilö ja ihan etuoikeutettu, sillä tässä maassa luonnonvaraisten siilinpoikasten leikkiä ja sirkutusta on päässyt seuraamaan erittäin harva ihminen, onneksi olkoon! Itse asiassa siiliä pidetään (ja niin tekevät monet siilitutkijatkin) hiljaisena jurottajana, jonka poikasiin eivät päde muiden nisäkkäiden eläinlasten tavat. Ja se taas johtuu siitä, että siiliä tunnetaan niin vähän vielä. Ei tiedetä, että se käyttäytyy hyvin paljon samalla tavalla kuin meidän lemmikkimme."

Tiina-Maija: "Olen todella iloinen, että sain eilen tilaisuuden nähdä pikkusiilien leikkiä. Se oli semmoista "ole sinä nyt paha niin minä olen hyvä" -leikkiä. Toinen hyökkäsi ja toinen meni palloksi ja sitten taas toisinpäin. Ja sitten juostiin, tönittiin, kujeiltiin. Kuinka kummassa siilejä voidaan pitää jurottajina. Eiväthän pihani aikuisetkaan siilit jurota vaan ovat hyvin luonteikkaita. Tarkkaavaisia ja eläväisiä. Missähän nämä siilitutkijat siilejä tutkivat ja miten? Onko tosiaan niin, ettei esim. meillä Suomessa siilejä/siilien elämää ole juurikaan tutkittu? Niin ihania ja vieläpä hyödyllisiä eläimiä?"