Siilistä kerrottua 2008

Muutimme kolme vuotta sitten ketjutaloon, lähellä on peltoja ja metsääkin jonkin matkan päässä. Heti ensimmäisenä kesänä juhannuksena luoksemme tuli siili. Meillä kun on kaksi kissaa ja kissanraksuja oli jäänyt pihalle. Aloitimme heti ruokinnan, liotimme raksuja siilille sopivaksi ja toivoimme sen viihtyvän. Kaupungissamme oli ennen paljonkin siilejä, mutta kaikki kertovat niiden vähentyneen, siksi olikin niin mukavaa kun meille eksyi edes yksi.

Toisena kesänä siili tulikin jo toukokuussa. Mukanaan se toi muutaman erakkokaverinsa. Naapurissa asui onneksi myös todellinen eläinystävä ja yhdessä aloitimme taas ruokinnan. Nyt kolmantena kesänä siilit tulivatkin jo huhtikuussa. Ja niitähän olikin monta! Laskimme kesän aikana meillä käyvän
seitsemän siiliä. Yritimme kovasti selvittää kuka on kukin…kaikki olivat erilaisia persoonia, mutta niin samannäköisiä. Kokoeroa toki oli, 2 oli oikein isoa, 2 keskikokoista ja 3 pienempää. Toinen isoista sai nimekseen Jumbo.

Pienistä kuitenkin tunnistimme aina "ärhäkän rakin", joka on meidän suosikkimme ärhäkän luonteensa takia. Se yrittää aina näyttää oikein isolta, kulkee melkein varpaillaan, kun pitää niin oikoa jalkojaan. Siilejä on todella mukava seurata. Osa on melko arkoja, osa antaa silittää piikkejään. Toinen säikähtää pientäkin ääntä ja toista saa kuvata kymmenen sentin päästä. Ulos mennessä saa olla tarkkana, ettei astu päälle, kun siilejä kipittää pitkin terassia. Tänä kesänä ruokaa on mennytkin sitten hurjasti. Takapihallamme on vanhanajan tunkio, johon viemme heinät ja lehdet ja siellähän siili viihtyy. Veimme tunkiolle myös muutaman talvipesän, emme vielä tiedä kelpaavatkohan ne. Elokuussa siilimme toivat 3 poikasta syömään. Voi kuinka pikkuruisia ne olivatkaan! Nyt onkin vielä kova syöttäminen edessä, että pienet säilyisivät talven yli ja ensi kesänä meillä kävisikin 10 siiliä.

29.8.2008 Sari Nurmi