Siilistä kerrottua 2011

Siilihoidokkeja Lappeenrannassa

Olemme ruokkineet siilejä säännöllisesti jo usean vuoden ajan.
Nämä pienet ystävämme ovat valloittaneet koko perheemme; ne ovat todella persoonallisia pikku otuksia! Kuinka tyhjältä pihapiiri tuntuisikaan ilman ihanan valloittavia siilejä! Lokakuussa 2010 havaitsi tyttäremme (pesunkestävä siilifani) pienikokoisen siilin ruokintapaikallamme. Ihmettelimme siilin pienuutta ja kun tyttömme oli lukenut Tuulan siilikirjasta minkä painoisena siilin pitäisi päästä talvehtimaan, niin huolestuimme sen mahdollisuuksista selvitä pitkästä talvesta. Kyttäilimme siiliä monta pimeää iltaa, mutta sepä ei heti näyttäytynytkään. Tytöllemme tuli eräs ilta vahva tunne, että nyt kannattaisi mennä etsimään pientä siiliä ja kun hän aukaisi ulko-oven, niin siili seisoi oven vieressä! Nappasimme sen kiinni ja punnitsimme. Paino oli 480g, siis aivan liian vähän. Päivämäärä oli 22.10.

Otimme yhteyttä Tuulaan ja hänen asiantuntijan neuvoilla päätimme ottaa siilipienokaisen hoitoomme. Lääkäri määräsi antibiootit ja loishäätölääkkeet ja hoitomme alkoi. Hankimme siilille, jonka tyttömme oli ristinyt Milleniumiksi eli Milleksi, ison muovilaatikon jossa oli erikseen makuutila ja ruokailutila. Tarkoitus oli lihottaa siilipoika potran kokoiseksi ja laittaa se sitten talviunille itse tehtyyn siilitaloon takapihallemme. Mutta pikku siilimme tarvitsi useamman lääkekuurin ja hoito pitkittyi sen verran, että kovat pakkaset olivat jo alkaneet ja luntakin oli jo satanut. Niinpä Mille-siili talvehti sitten meidän täysivaltaisena perheenjäsenenämme. Se oli hurmaava persoona ja kietoi meidät pikkusormensa ympärille heti

Koska siiliä piti ensin lihottaa talvea varten ja kun se ei käynytkään horrostamaan, se herkkusuu alkoi lihoa liikaakin. Meidän täytyi laittaa se liikkumaan ja oiva paikka oli pesuhuone saunan yhteydessä. Siinä oli tilaa vipeltää. Mutta Mille otti rennosti! Makoili kyljellään tyytyväisen näköisenä pikku vatsamakkarat näkyvillä! Jouluna Millen kodin ympärystä koristeltiin ja pieni led-kynttilä paloi kodin katolla. Mille ei erityisemmin meihin kiintynyt, putputti aina kuin kahvinkeitin jos satuimme liikaa sille puhelemaan. Päivät kuluivat samoilla rutiineilla ja Mille potristui ja varmasti odotteli kevättä pienessä siilinrinnassaan. Vihdoin kevät koitti!

Aurinkoisena ja lämpimänä 27. huhtikuun päivänä ruokimme Millen ja sitten päätimme laskea sen takaisin omaan maailmaansa. Se oli kasvanut pienestä heiveröisestä ja sairaalloisesta siilistä komeaksi isoksi siilinuorukaiseksi. Sen ilme oli hämmentyneen hölmistynyt, kun tyttömme laski sen takapihallamme nurmelle. Se pyöri ympäri ja nuuskutteli ilmaa, katseli meitä kohti kuin kysyen " mitä nyt?". Sitten se otti jalat alleen ja juoksi tuttua reittiä pihan perällä olevan lehtikasan taakse.

Meillä oli hyvä mieli sen puolesta ja olimme varmoja, että se hurmasi monta siilityttöä sinä keväänä! Näimme Mille siilin kosiopuuhissa pienen tyttösiilin kanssa takapihallamme! Joten Millen poikasia varmasti pyörii tulevaisuudessa meidän pihapiirissämme!

Terveisin Tarja Ja Suvi Lyytikäinen Lappeenrannasta

Hoidokkisiilimme Toivo ja Kielo

Kesäloma oli juuri alkanut, kun löysimme ruokintapaikaltamme kaksi jalkavaivaista siiliä. Toinen siili oli poika, jonka nimesimme Toivoksi ja toinen tyttösiili , jonka nimeksi tuli Kielo. Tyttäremme Suvi, joka on omistautunut siilien ystävä ja suojelija hommasi nämä siilit meille hoidettaviksi. Soitimme taas Tuulalle, jonka apu oli taas kerran todella tärkeää. Kuinka mahtavaa, että Tuula jaksaa neuvoa ja auttaa meitä tavallisia siilinystäviä aina tarvittaessa. Hoitomme on ollut oikeaa juuri Tuulan neuvojen ansiosta ja monta siiliä on onneksi saanut avun ja päässyt takaisin luontoon. Toivolta puutui oikeasta etujalasta yksi varvas. Siinä oli ammottava reikä ja se oli aivan vereslihalla.

Kielolla taas oli iso verinen haava oikean jalan yläosassa. Lääkäriin joutuivat taas molemmat ja saivat antibioottikuurit ja Betadine-liuoksella (laimennetulla), jouduimme aluksi jalkavaivaisia hoitamaan. Toivo ei vankeuteensa hyvin suhtautunut, karkaili kaksi kertaa laatikostaan. Kolmannella kerralla kaivoimme sitä keskiyöllä portaikkomme alta, jonne se oli itsensä tunkenut. Saimme sen hellävaroin vedetyksi pois suurella puisella puukauhalla! Ei tuntunut kipeä käpälä vaivaavan pientä pakolaista! Toivolla oli todella komeat liehukkeet korviensa takana, vaikka se oli pienikokoinen. Kielo oli taas lempeän rauhallinen siilityttö, todella siisti myös asuintilassaan. Toivo oli toivoton possu, miten voi pieni siili sotkea kakallaan niin paljon!
Kärsivällisesti pesimme ja hoidimme rakkaita potilaitamme ja Kielon jalka kuntoutui ensin. Laskimme sen vapauteen noin kolmen viikon päästä ja se viipotti taakseen katsomatta pensaikkoon. Toivon jalka oli pahemmin kärsinyt ja sen hoito vei kuukauden verran, mutta parani todella hyvin. Toivokin pääsi omaan pihapiiriinsä ja kipitti terveellä kintullaan minkä pääsi. Toivottavasti kumpikin siili sai ihania ja terveitä jälkeläisiä tänä kesänä!

Terveisin Tarja ja Suvi Lyytikäinen Lappeenrannasta