Siilistä kerrottua 2016

Siilejä on ollut ilonamme useana vuotena ja ne ovat tottuneet myös koiriimme, jotka eivät kuitenkaan liiku vapaana pihalla.
Ihana olla marjapuskilla, kun välillä tuntuu, etten ole siellä yksin. Vähän ajan päästä siili onkin lähellä jalkaa tai muuten vain liikkuu näkyvästi - uskaltaa, kun harakat ja varikset pelkäävät ihmistä. Siili odottaa, että siirtyisin ruokkimaan hänet. Välillä on äitisiili poikasen kanssa liikkeellä varmistamassa turvallisuutta, ja kun toteaa, ettei hätää ole, saa poikanen jäädä itsekseen syömään.

Eilen sattui hauska hetki, kun olin vähän myöhässä ruokinnasta. Laitoin portaiden alla oleviin vesikippoihin vettä ja olin laittamassa niitä paikoilleen, niin siilipoikanen oli jo odottamassa ruokaa 10 cm päässä kädestäni. Katsoimme toisiamme silmiin, annoin hänelle ruokaa, jota hän sitten tyytyväisenä alkoikin syömään.

Laitan ruokaa vähän eri paikkoihin ja kuljeskelen siinä edestakaisin, mutta siilit ovat tottuneet tähän rutiiniin, eivätkä säiky, vaan jatkavat kaikessa rauhassa syömistään. Pari kertaa olenkin nähnyt siilin juoksevan kiireen vilkkaan kohti ruokakuppeja. Juoksu on hupaista katseltavaa, kun pitää ehtiä ensin, ettei kukaan vie ruokia. Muonaa on kuudessa eri kohteessa pieniä määriä ja olen laskenut, että ainakin neljä eri siiliä käy syömässä. Lukuhan voi olla toki suurempikin, mutta heitä on vaikea tunnistaa. Emo ja poikanen tuntuisi olevan sama pari: itse emo voisi olla entinen ruokapaikalla käynyt poikanen, sillä he esiintyvät muita tuttavallisemmin.

Heille on tehty itse värkätty kotipesä, risuista koottu sellainen mutta pesiä näkyy olevan puun koloissakin. Viimeisin löytö on meidän ja naapurin välinen kiviaita. Siellä tuntuisi olevan kaksiosaisen pesän isompi osa sekä nähtävästi ”kodinhoitohuone”, koska olen nähnyt liikehdintää molemmista koloaukoista. Olen heitä varten keräillyt putoilevia vaahteran lehtiä suojaksi sekä piikikkäiden ruusujen leikattuja oksia. Ovat erittäin hyvin ymmärtäneet, että olen ne heille suojaksi tarkoittanut.

Todella sosiaalisia, viisaita ja kivoja eläimiä nämä siilit. Melkeinpä tulisi surku, jos heitä ei näkyisi.