Siilistä kerrottua 2017
Sipi Ankkasen siilitarina on huumorin keinoin kirjoitettu muistutus siitä, että ympäristön suojaaminen tarpeettomalta rakentamiselta auttaa myös luonnon pienimpien asuinalueiden säilymistä. Tarinan taustalla on Helsingin puistolalaisten taistelu Malmin lentokentän ja sitä ympäröivän arvokkaan luonnon säilyttämisestä.
ANKKALINNA UHATTUNA
Iines nauttii kesäpäivän lämmöstä. Hän ei vielä tiedä että Ankkalinnaa uhkaa Karhukoplan kavala juoni! Hän vain lauleskelee ravintola Ankan pöydässä. Iines tietää olevansa Ankkalinnan kaunotar numero yksi. Hänellä on kullanhohtoiset piikit ja pulleat muodot. Aku ja Hannu selvästikin koettavat lähettää hänelle erilaisia viestejä kun he sattuvat ravintola Ankan pöytiin samaan aikaan.
Aku on ihan mukavanoloinen, ontuu hieman jalkaa kun Iines sihahtaa ja Aku ottaa jalat alleen. Hannu on selvästi sulavampi liikkeiltään, aika liehittelijä! Mutta Iineksen mielestä Hannussa on jotain epäilyttävää tai lipevää. Hannulla on kyllä aika linjakkaat muodot ja tummahkot kiiltävät piikit. Komea urho. Sen Hannu kyllä tietää vaeltaessaan ravintola Ankan käytävillä tuijien ja pensaiden katveessa. Nämä herrat tietävät Iineksen tarkkailevan heitä, onhan Iines vielä vapaa neiti.
Vierailut Ankassa ovat alkaneet tulla tiiviimmiksi. Enää ei ravintolan tiskillä notkuta ainoastaan ilta-ja yöaikaan, vaan nämä laiskat herrat ovat alkaneet tassutella Ankkaan keskipäivän kirkkaudessakin. He vaeltelevat milloin mistäkin suunnasta kyttäillen samalla taakseen nähdäkseen, onko joku muu samoilla apajilla. Tarjoilijoiden työtaakka on kasvanut Akun ja Hannun alkaessa vierailla Happy Hour-aikoina. Ateriat maistuvat ja lautaset tyhjenevät viimeistä murua myöden. Pöytätavoista ei voi puhua sillä syöminen on äänekästä ikäänkuin herrat eivät olisi nähneet ruokaa päiväkausiin.
Minni ja Tipi-neiti saapuvat myös keskellä päivää Happy Hourin houkuttelemana. Tipillä on kaunis kultainen iso T-kirjain otsalla ja kullanhohtoiset piikit. Aika sipsakka pakkaus! Aku ja Hannu joskus luovat katseensa Tipinkin suuntaan, mutta muistavat sitten iki-ihanan Iineksen ja alkavat taistella Iineksen seurasta jopa tönimällä tätä. Iines yleensä hermostuu ja
sihahtaa niin että Aku pakenee nyrkkiä puiden ja puhisten.
Tähän iltapäivän villilänsi-tyyliseen rauhaan saapui kuitenkin joku, jolla oli jotain todellista asiaa mielessä. Roope!!! Roope saapui näyttävästi tuhisten...tönäisi Akua ohi mennessään ja maisteli vähän Happy Hour-tarjoilua. Sitten Roope katseli muita jotka vain tuijottivat häntä. He tiesivät että Roopella oli aina jotain jännittäviä uutisia, koska Roope vaelteli pitkiä reittejä ympäri Ankkalinnaa. Roope sanoi matalalla äänellä että valitettavasti kaupunkimme on taas uhattuna. Karhukopla on saanut tehtyä kieroja suunnitelmia joilla se muka laillisesti on alkanut ostella Ankkalinnan alueelta tontteja. Iines huudahti kauhistuneena: Miten meidän nyt käy Roope? Tätä menoa Karhukopla valtaa pian koko Ankkalinnan. Minne me kohta mahdumme, kotimme ja koko naapurusto?
Roope sanoi kuulleensa että Karhukoplaa kiinnostaa eniten Ankkalinnan lentokentän kaappaaminen. Ei toki lentämisen vuoksi vaan Karhukopla on alkanut toimia pimeillä rakennusmarkkinoilla ja on siksi alkanut etsiä halpoja tontteja joita Ankkalinnan lentokentän alueella on. Joku ankkalinnalainen oli päässyt lähelle Karhukoplaa kun näillä oli ollut salainen palaveri. Tämä kertoi Roopelle että Karhukopla on saanut maksettua Konna&Konna oy:n lakimiehille sopivia summia jotta nämä ajaisivat heidän kauppojaan.
Konna&Konna on perehtynyt maakauppoihin ja tuntee kaikenlaiset lakipykälät joilla eri alueita on saatu anastettua pilkkahintaan. Siinä ei ole auttanut minkäänlaiset vetoamiset kaupunkilaisten tahoilta, Konna&Konna on levittänyt juurensa paikallispolitiikkaan ja kuulemma jopa ylemmille poliittisille tahoille. Lahjukset ovat kuulemma olleet ruhtinaalliset ja niin sitten alueiden asukkaat ovat jääneet nuolemaan näppejään. Jopa Ankkalinnaa lähellä oleva Hanhilinnan kaupunki oli joutunut kovaan myllerrykseen kun Konna&Konna on alkanut hoidella maakauppoja ja muunnella lakipykäliä. Hanhilinnan facebook-sivuilla on ollut ahdistuneiden asukkaiden kommentteja siitä kuinka rakennusfirmat ovat tunkeneet taloja joka rakoon, melu on ollut kova entisille asukeille. Luontoa on tuhottu mielin määrin, ja linnut ja muut on ajettu pakosalle. Hanhilinnan Luontoliittokaan ei ollut onnistunut valituksista huolimatta ajamaan kentän asiaa. Piipussa oli kovia panoksia. Hanhilinnan sheriffi oli koettanut puuttua räikeimpiin rakenteluihin, mutta sitten hän oli vaiennut asioista - joku epäili sheriffin saaneen lahjuksia.
Konna& Konna oli ollut mukana maakaupoissa joissa rakennuskelvoton maa oli rakennettu. Paikalliset nousivat barrikadeille huomatessaan että heidän talojensa pihat alkoivat vajota ja tulla kuoppaisiksi. Konna &Konna puuttui asiaan ja kertoi olleensa välikätenä tuon ykkösluokkaisen maa-alueen myynnissä. Jostain syystä tuon puheen jälkeen Konna&Konnan lakimiehet katosivat joksikin ajaksi Höyhensaarien lomakeitaalle. Roope lopetti puheensa. Muut katselivat häntä huolestuneina. Mitä voimme tehdä? Hannu kyseli. Pianhan Ankkalinnalle käy samoin kuin Hanhilinnalle. Roope vastasi että ehkä on otettava yhteyttä pääsheriffi Sauli Disneyhin. Hän on ollut usein kiinnostut auttamaan tällaisissa luontoa uhkaavissa asioissa. Tipi, Minni ja Iines näyttivät surkeilta...pelko alkoi kalvaa heitä...tuho voisi kohdata heitä milloin vain jos Karhukoplan juonet onnistuisivat. Roope kääntyi ja alkoi liikkua poispäin sanoen samalla ottavansa yhteyttä pääsheriffiin.
Kesän helteet jatkuivat ja Ankan ovet heilahtelivat kun janoiset ja nälkäiset vaelsivat sisään päivästä toiseen. Apulaissheriffi oli mennyt varjoon paahteelta, sekin oli huolestunut tilanteesta. Mutta samalla se tiesi ettei hänellä ollut käytännössä mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin.
Kun eräänä päivänä oli kuumin helle, Aku, Hannu ja Iines olivat virvoittautumassa Ankan Happy Hourin aikaan. Yllättäen Roope ilmestyi paikalle. Muut kääntyivät Roopen suuntaan odottaen hänen alkavan puhua. Roope sanoi olleensa yhteydessä sheriffi Sauli Disneyn kanssa. Tämä oli kuunnellut Roopea ja sanonut ymmärtävänsä asukkaiden huolen, mutta sanoi että hänen valtuudet eivät ulotu tuolle alueelle ja kentän tuhoamisen estämiseen. Roope oli näyttänyt surkealta kuultuaan pääsheriffi Disneyn puheen. Sheriffiä oli alkanut kovasti säälittää Roope, joka oli vanhentuneenoloinen. Lopulta sheriffi oli sanonut että voisi kokeilla onneaan ja ottaa yhteyttä kauempana asuvaan upporikkaaseen ja vaikutusvaltaiseen sheriffi Donaldiin. Tällä oli kuulema hyvä sydän ja tämä on jakanut rahojaan tarpeen vaatiessa oman alueensa ulkopuolellekin. Kesäpäivät kuluivat hiljakseen, välillä oli sadepäiviä jolloin ravintola Ankassa oli hiljaista. Kuumina päivinä apulaissheriffi nuoleskeli turkkiaan ja makasi varjossa. Kukat olivat nuutuneita eivätkä linnut jaksaneet laulaa.
Eräänä poutaisena päivänä ravintola Ankka täyttyi ja paikalla näytti olevan koko naapurusto. Tipi-neiti ja Minnikin olivat paikalla vaikkeivät usein viihtyneet Ankassa. Aku ja Hannu väittelivät jostain ja tönivät toisiaan. Yllättäen paikalle saapui Iines. Ja ihme kyllä Iineksen vanavedessä oli toinen, vähän Iineksen näköinen, mutta paljon pienempi. Iines ohjasi pienempää erään lautasen luo ja pian he maiskuttelivat rauhassa huomioimatta muita.
Aku ja Hannu lopettivat nahistelunsa ja jäivät tuijottamaan Iinestä. He loivat toisiinsa kysyvän katseen nähdessään tuon pienemmän. Pian he kuitenkin rohkaistuivat kysymään missä Iines oli oleillut viime aikoina kun häntä ei ollut näkynyt. Iines loi heihin kaihoisan katseen ja sanoi että on ollut paljon kiireitä, Baby on tarvinnut kaiken huomion ja ajan. Aku ja Hannu punastuivat ja näyttivät siltä kuin heiltä olisi jäänyt pala kurkkuun. Juuri silloin Roope saapui paikalle jonkun nuoremman ystävänsä kanssa. Roope oli vakava eikä yhtä alakuloinen kuin viimeksi. Ilmassa väreili jännitys. Kaikki kääntyivät Roopen puoleen miettien samalla olisiko jotain hyviä uutisia tiedossa. Roope tilasi annoksen ja asettui hyvälle paikalle keskelle Ankkaa. Ystävä istui aivan viereen yhtä tärkeännäköisenä kuin olisi Roopen turvamies.
Roope ja ystävä saivat annoksensa ja maiskuttelivat äänekkäästi hetken. Sitten Roope loi kaikkiin pitkän katseen ja sanoi että asiat näyttävät menevän parempaan suuntaan. Samalla hän huomasi Iineksen ja Babyn. Hän katsoi heitä hymyillen ja sanoi Iinekselle että uskoo tämän elämän olevan nyt paremmissa käsissä. Iines huokaisi helpotuksesta Roopen rauhoittelun
vuoksi. Hannu kiirehti kysymään, oliko sheriffi Disney pystynyt estämään Ankkalinnan lentokentän myynnin. Roope sanoi että sheriffi oli saanut kontakteillaan yhteyden suursheriffi Donaldiin, siihen jolla on kaunis kultainen otsakiehkura kuten Tipilläkin. Sheriffi Donald tunsi empatioita sheriffi Disneytä kohtaan ja oli neuvotteluiden jälkeen luvannut auttaa. Pari päivää sitten sheriffi Disney oli kutsunut Roopen toimistoonsa ja tarjonnut tälle hyvän juoman. Sheriffi oli sitten avannut kiiltävän kassakaapin huoneensa perällä ja kaivanut sieltä suuren kuoren. Hän oli ojentanut sen Roopelle ja tämä oli avannut kuoren vapisevin käpälin. Kuoren sisältä oli paljastunut kaunis punaisin sinetein leimattu diplomi. Siinä oli kultaisia palmun lehviä reunoilla ja kirjaimet olivat kultaisia ja koukeroisia. Roopella oli vaikeuksia lukea tekstiä sillä se näytti olevan vieraskielistä. Sheriffi Disney sanoi voivansa kääntää tekstin Roopelle. Alkutekstissä oli maininta Sheriffi Donaldin ja sheriffi Disneyn syvästä ja kunnioittavasta ystävyydestä. Ja että sheriffi Donald oli sen pohjalta ollut valmis auttamaan Disneytä tämän pyynnössä pelastaa Ankkalinnan lentokenttä. Loppupäätöksenä oli tiedoksianto että sheriffi Donald on Ankkalinnan kentän uusi omistaja. Ja että hän kieltää kaiken rakentamisen koko alueella. Syvä hiljaisuus laskeutui Ankkaan. Iineksen silmät kirkastuivat ja hän kysyi ilahtuneena Roopelta, tarkoittiko tuo että nyt he olisivat turvassa Ankkalinnan koko alueella. Roope vastasi että näin hän oli ymmärtänyt asian...ja luotti siihen sillä sheriffi Disney ja sheriffi Donald olivat kyllä luotettavia päättäjiä. Iines siirtyi Roopen viereen ja antoi tämän otsalle lämpimän suukon. Roope punastui ja alkoi yskiä. Iines hymyili ja sanoi tarjoavansa kierroksen koko porukalle. Onnelliset ankkalinnalaiset huusivat onnittelut Roopelle. Ujo Minni ja Tipikin nauroivat ilosta. Aku ja Hannu tönivät toisiaan veljellisesti ja nauraa hörähtelivät. Suloinen Baby istui Iineksen vieressä ja hymyili kauniisti tajutessaan ilmassa olevan iloisen tunnelman. Apulaissheriffi kurkisti Ankkaan ja näki ihmeekseen kuinka kaikki olivat onnellisia eikä kukaan suhissut ja töninyt toisiaan ilkeästi. Joku siirsi lautasen apulaissheriffinkin eteen...tämä näytti tyytyväiseltä. Lämmin kesäilta oli kukkientuoksuinen. Kultainen aurinko laskeutui ja taivaalle nousi kirkas täysikuu. Ankasta kuului iloista puheensorinaa ja laulua läpi koko yön. Oli tullut juhlien aika.
Kirjoittanut Sipi Ankkanen
