Siilistä kerrottua 2018

En tiedä, johtuuko tämän kesän lämpöisyydestä, kun emosiilejä oli neljä (myös viime vuonna) ja poikasia seitsemän (viime vuonna yksi).

Mielestämme yksi emoista oli tuttavallisin ja ei niin kovin arka, joten päättelimme olevamme tuttavia jo viime vuodelta.

On ollut aivan ihana seurata näitä ystävällisiä eläimiä. Emosiilin liikkuessa pihassamme, oli kaksi poikasta emonsa helmoissa kuten ihmislapset konsanaan. Eivät oikein tienneet, mihin pitäisi mennä ja riippuivat emonsa takajaloissa. Pienen pelokkuudenkin huomasi, kun huomasivat sivusta seuraavan ihmisen. Mutta emo ohjasi heitä turvaan rauhallisesti.

Myöhemmin näin ruokakipolla vähän isomman poikasen ja näytti siltä, että hän piti ruokakupin reunoista kiinni ja oli mahallaan koko kupissa. Ei tämä vielä mitään, mutta joukkoon liittyi pienempi poikanen ja sätti vieressä kiukkuisena.

Sitten kävi niin, että kolme poikasta (isommasta pienimpään) marssivat naapurin puolelle. He kiipesivät kivikasan yläpuolelle ja eikös tämä pienin pudonnut. Voi sitä kirkumista. Melkein teki mieli mennä apuun. Hän huilasi hetken ja yritti uudelleen ylös ja onnistuikin. Hauskinta oli, että hän tuli takaisin alas ja meni uudelleen ylös. Tätä harjoitusta tehtiin kolme kertaa ja vasta sitten hän lähti muiden perään.

Minulla on ruoka- ja vesikippo pressukatoksen alla ja kerran en meinannut uskoa silmiäni, kun tämä pienin keikkui lautakasan päällä ja oli sieltä tulossa syömään. Sanoinkin jo ääneen, että mitä ihmettä sinä siellä teet. Matka alas sujui aivan loistavasti. Tämä siili on varsinainen tapaus ja sitkeä sellainen.

Pihassa törmäsin yhteen poikaseen ja hän tuli haistelemaan jalkojani ja totesi rauhallisin mielin, että sinähän se siinä olitkin. Tuttu tapaus.

Siilit tietävät, koska heille tuodaan ruokaa ja juotavaa. Kun kupit on täytetty, niin he ilmestyvät kuin tyhjästä. He oppivat tuntemaan ruokkijansa ja tulevat jo melko lähellekin. Ja jos heille vähän lepertelee ystävällisesti, kääntyvät he takaisin ruokakupille ja antavat laittaa ruokaa kuppeihin. Ja onnekseni en ole saanut moitteita, jos ruokinta-aika on myöhässä.

Oletan tämän pikkuisimman siilin kasvaneen, koska hän on ollut ainut, joka aina on ruokakupilla kuono niin, että näkee mitä ympärillä tapahtuu. Hän on varovaisin ja nopein kaikista poikasista, jos ei lasketa tuota lautaseikkailua. Minuun hän on suhtautunut luottavaisin mielin ja tietää, että vahdin, ettei kipolle ilmesty ei toivottuja vieraita.

Meillä on siilikoristeita pihassa ja kerran katsoin, että koristeiden määrä oli muuttunut. Ajattelin perheen jäsenien siirtäneen koristeita, mutta näin ei ollutkaan, vaan yksi siileistä tekeytyi koristeeksi kukkapensaan viereen.

Voi miten kauniit ja luottavaiset silmät näillä siileillä on, kun he katsovat sinua silmiin. Näihin luonnon ihaniin eläimiin voi näin saada kontaktin. Aivan kuin he ymmärtäisivät, ettet halua heille pahaa ja puolustat heitä. Tässä mielessä tämä lämmin kesä on mahdollistanut sen, että on voinut nauttia heidän läsnäolostaan ja itsekin on saanut raitista ilmaa.

Tässä lyhyesti tämän kesä tarinaa.

Pirre, Vaasa 3.9.2018