Takaisin luontoon

Miten vapautetut siilit selviävät?

Tutkimuksia

Siili on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji ja sen pyydystämiseen muualle siirtämistä varten tarvitaan lupa. Poikkeuslupahakemukset käsittelee se ELY-keskus, jonka alueella siirtäminen tapahtuu. Vapaamuotoinen hakemus jätetään kyseessä olevan ELY-keskuksen kirjaamoon. Ks. ohje

Vapautettavan siilin täytyy kyetä

• hankkimaan itse ruokansa
• rakentamaan pesiä
• liikkumaan normaalisti

Sen tulee

• omata terveet aistit
• päästä tiukalle kerälle
• osata varoa ihmisiä, lemmikkejä, uhkaavia tilanteita ja saalistajia

Hoidossa olleen poikasen täytyy painaa keväällä ennen vapautusta vähintään 600g. Vielä heinäkuussa voi vapauttaa myös 500 grammaisen siilin (edellyttäen, että sääolosuhteet ovat hyvät), mutta elo-syyskuussa vapautettavan siilin painon täytyy olla ainakin 800g.

Vapauteen päästyään siili yleensä laihtuu vähintään 100 g (20-30 %).

Vapautuspaikalle viedään talvipesän täytteineen (ks. Talvipesän rakentaminen). Sen ympärille rakennetaan pieni aitaus esim. kompostiverkosta: kompostiverkkoelementit sidotaan kiinni toisiinsa nippusiteillä niin, että aitaus on helppo purkaa 3-4 päivän kuluttua, kun siiliä on ensin ruokittu aitaukseen. Aitauksessa siili sopeutuu ympäristöön ja totuttelee luonnossa vallitseviin sääolosuhteisiin.

Siilin merkitseminen seurantaa varten ei ole yleensä tarpeellista. Merkitty siili saattaa kiinnittää tarpeetonta huomiota.

Englannissa ja Saksassa on tutkittu hoidon jälkeen terveinä luontoon vapautettujen siilien selviämistä. Suurinta huolta on kannettu poikasiästä asti hoidossa olleiden siilien pärjäämisestä, sillä niillä ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia itsenäisestä ruuanetsinnästä, pesän tekemisestä tai vaarojen välttämisestä.

Englannissa tutkittiin ja seurattiin juuri edellä mainitun kaltaisia poikasia radiolähettimien avulla. Vaikka siileillä ei ollut mitään kokemuksia pesänteosta, ne osaisivat hämmästyttävän hyvin rakentaa päiväpesän. Pesän rakenne ei poikennut villinä kasvaneiden lajitoverien pesän rakenteesta. Normaalia kiima-ajan kosiskeluakin havaittiin villisiilien ja vankeudessa olleiden siilien välillä.

Vapautuksen jälkeen siilien painon havaittiin pudonneen noin 20 - 30 %. Vaikka siilien paino laski hälyttävän paljon, niissä ei kuitenkaan havaittu nälkiintymisen merkkejä. Niitä ei myöskään tavattu nälkiintyneille siileille tyypilliseen tapaan etsimässä ravintoa päivällä. Tämän vuoksi painonpudotuksen syyksi katsottiin vankeuden aikana turhan korkeaksi noussut paino. Siilit laihtuivat siten vain normaaleihin mittoihinsa. Vapautettujen siilien todettiin liikkuvan yhtä paljon kuin villien toveriensakin. Ne kulkivat yön aikana kilometrin tai jopa enemmän, vaikka ennen vapautusta ne olivat olleet hoidon vuoksi pienissä häkeissä. Siilit hajaantuivat jopa 3 - 5 kilometrin päähän vapautuspaikalta. Vain satunnaisesti joku yksilö saattoi jäädä vapautuspaikan läheisyyteen.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuuden viikon kuluttua vielä 75 % siileistä oli hengissä. Tässä tuloksessa on huomioitava, ettei Englannissa vapautuspaikka välttämättä ole ollut siilille ennestään tuttua elinaluetta, jolta se otettiin hoitoon. Tietoa siitä, miten lähelle vapautuspaikkaa siili jää, kun se vapautetaan tutulle omalle elinalueelleen, ei ole saatavilla.

Suomalaisten siilien hoitajien kokemusten mukaan vapautetut siilit viettävät noin viikon kahden ajan rillutteluelämää villinä ja vapaana, mutta palaavat usein takaisin etsimään ruokintapaikkaa. Jos ruokinta on järjestetty siilin elinalueella, vapautettu löytää muiden siilien tavoin sinne viimeistään syksyllä.

Tutkimuksia

Richard Yarnell: Igel auswilderung im wintern?

Richard Yarnell et al. (2019) : Should rehabilitated hedgehogs be released in winter? A comparison of survival, nest use and weight change in wild and rescued animals